Oli hiljaista, aivan hiljaista. Ei liikettä, ei ääniä, ei petoksen tai tuskan karjuntaa, ei linnunlaulua, ei mitään. Aivan kun koko tienoo olisi pidättänyt hengitystään.
arvostelukappale
Ensimmäinen Rosenfeldtin yksin kirjoittama dekkari on rikostarina huumeista ja kansainvälisten rikollisliigojen toimista. Päähenkilö on keski-ikäinen, naimissa oleva tutkijapoliisi Hannah Wester Haaparannasta.
Hannah on naimisissa Thomasin kanssa ja tällä hetkellä pariskunnalla ei mene kovin hyvin - mies on kovin etäinen. Pariskunnalla on kaksi aikuista lasta. Kolmaskin on, mutta hänen tarinaansa en tässä paljasta.
Eilen oli löytynyt hiukan lihaa, joka oli osittain piilossa. Emo oli haistellut sitä ja tiennyt vaistomaisesti, ettei siihen pitäisi koskea, mutta sitä syötyään se oli pentuineen päässyt metsänrajaan, kalliolle, missä lihaa oli enemmänkin, runsaasti isoja kimpaleita, enemmän kuin ne jaksoivat syödä.
Haaparannan öisellä metsäaukiolla on käynnissä huumekaupankäynti, jossa suomalaiset ovat ostamassa lastia venäläisiltä, mutta homma meneekin jostain syystä kiville ja alkaa verilöyly.
Hannah oli tutkinnanjohtajana susiin liittyvässä metsästysrikosjutussa. Oli löytynyt emosusi ja sen pentu. Raadot lähetettin tutkittaviksi ja selvisi, että sudet olivat syöneet ihmisenlihaa. Mutta missä on ruumis/ruumiit? Niitä poliisi nyt lähtee etsimään ja tekee mullistavan löydön. Löytyy myös merkkejä siitä, että paikalla olisi ollut autoja. Mitä on tapahtunut?
Selviää, että kateissa on iso määrä rahaa ja huumeita. Niistä ei kuitenkaan löydy jälkeäkään. Olisiko joku löytänyt ja ottanut? Lukija saa tietää.
Mukana "sodassa" on myös Akatemiassa oppinsa saanut yltiötehokas palkkamurhaaja, joka jättää jälkeensä ruumiin toisensa jälkeen. Myöhemmin Hannahia alkaa kiinnostaa Akatemian toiminta, mutta siitä lienee seuraavassa osassa lisää.
Hannahin lisäksi tarinassa on myös hänen pomonsa Gordon Backman Niska sekä poliisi Morgan Berg, joka tietää kaiken. Mies oli ollut mukana tietovisoissa ja voittanut Haluatko miljonääriksi - ohjelmasta kolme miljoonaa kruunua (n. 297.885 €). Lisäksi Roger "Lurkki" Hammar, P-O Korpela ja muutamia muita poliiseja sekä Ruotsista että Suomesta.
Olen lukenut ilmestyneen Sebastian Bergman-sarjan ja pitänyt etenkin alkupuolen kirjoista. Rosenfeldtin yksin kirjoittama dekkari ei oikein innostanut. Henkilöhahmoja on minusta liikaa, joka tarkoittaa, että myös erillisiä tapahtumia on yllin kyllin.
En pitänyt myöskään siitä, että samalla aukeamalla on seitsemän eri ihmisen tapahtumia, kustakin +- kymmenen riviä. Vaikeuttaa seuraamista.
Lopussa liian moni juonenpätkä jäi auki, joten tässä tapauksessa koin itseni hieman huijatuksi. Näistä etenkin eräs salaisuus jäi vaivaamaan, selvinneekö seuraavassa osassa.
Cliffhanger on tietysti ok, muttei mielellään kovin montaa auki jäävää asiaa.
Lisäksi eräs henkilö oli tehty turhan ylivertaiseksi. Ja vielä: ruumiita tuli liikaa minun makuuni, vaikkei väkivallassa vellottukaan.
Henkilöhahmo Hannahista saattaa kehittyä ihan hyvä tyyppi, kunhan keski-iän kuumia aaltoja kuvailtaisiin vähän vähemmän. Hannahiin on löydetty myös inhimillisyyttä. Aviomiehen kanssa ei mene kovin hyvin. Miten Hannah asiaa käsittelee?
Tarinan ohella saamme tietää Haaparannasta, mm. minkälainen kaupunki se on ja milloin perustettu.
Luontoa on mukavasti keventämässä tarinaa:
- Kuuset näyttivät tummilta ja synkeiltä vasta lehteen puhjenneiden puiden hentoa viherrystä vasten. Silloin tällöin näkyi paljaaksi hakattuja alueita, aaltoileva niitty tai keto, ja etäällä horisontissa siinsivät vuoret.
Sälän keskellä kulkee kuitenkin sen verran vetävä perustarina, että kaipa se seuraavakin osa on luettava. Muttei kesken jääneiden juonipätkien takia, sillä yksistään niillä minua ei tällä kertaa saa houkutelluksi.
Kaupunki on nähnyt monen monet hautajaiset. Ensimmäiset jo viisituhatta vuotta sitten, siitä lähtien niitä on riittänyt, ehtymättömänä virtana. Jos Haaparanta tietää jotain varmasti, niin ainakin sen, että jos elää kaupungissa, kerran myös kuolee kaupungissa.
Ohoh! Ruotsalaiset dekkaristit ovat ihastuneet nimeen Thomas. Huomaisin, kun neljässä peräkkäin lukemassani ruotsalaisessa dekkarissa esiintyy Thomas. Surman sudessa Hannahin aviomies on Thomas, Viveca Stenin kirjassa Kaikessa hiljaisuudessa on ylikonstaapeli-Thomas ja Gerhardsenin Piparkakkutalossa Thomas on eräs päähenkiöistä. Sofie Sarenbrantin sarjassa on myös Thomas eli "Nyllet". Lisäksi kahdessa ruotsalaisessa tv-sarjassa oli Thomas ja Tomas. Huoh!
++++++++
Kirjailija, käsikirjoittaja, ent. ohjelmapäällikkö, näyttelijä
Hans Rosenfeldt, synt. 1964 Boråsissa, Ruotsissa ja asuu Täbyssä. Kirjailijan entinen sukunimi on Petersson, jonka vaihtoi kouluaikona äitinsä tyttönimeen Rosenfeldt. Kirjailija on ollut kirjoittamassa myös Silta- Varustamo- ja Wallander-sarjoja.
Pieni, epäoleellinen yksityiskohta miehestä: pituutta on 2.06 m.
********
Ilmestyneet teokset:
Hannah Wester -sarja:
Surman susi 2020
Sebastian Bergman -sarja (yhdessä Michael Hjortin kanssa)
Mies joka ei ollut murhaaja 2011 - Oppipoika 2012 - Tunturihauta 2013 - Mykkä tyttö 2015 - Hylätyt 2016 - Korkeampi oikeus 2018
Tulossa: Vihan jäljet 7. osa, ilm. lokakuussa 2021
Linkki viimeisiimpään Bergman-dekkariin (bonuksena Mari Jungstedtin Pimeys keskellämme):
Kommentit
Lähetä kommentti