Marja-Leena Tiainen: Sydänystäväni Kirsti - kauno

 

Meiltä jäi se esitys näkemättä. Kesälomamatkakin jäi tekemättä. Ja ensi kesän Tenon reissu... Miten ihmeessä jaksan elää ilman sinua, Kirsti?

Marja-Leena Tiainen: Sydänystäväni Kirsti, 279 s. - ilmestynyt 2020 - kansi: T.P. Kekäläinen - Icasos - arvostelukappale

Savon Kinnaslahti vuonna 2011
Eläkeikää lähestyvät Sirkka ja Pentti Timonen elävät tavallista perhearkea. Timoset asuvat pienessä (fiktiivisessa) kylässä lähellä Kuopiota. 

Sirkka Timonen on 59-vuotias pankin sijoitusneuvoja ja Pentti postinjakaja. Heillä on kolme aikuista lasta, joista nuorin on lentämässä pesästä. Pentti on hyvä aviomies, mutta vähän jörrikkämäinen ja sellainen nilkkaanpotkittava, eli lievästi saamaton. Hyvin heillä muuten menee. 

Pesäpallo on kuulunut perheen arkeen, sillä Sanna-tytär on aikoinaan pelannut KiU:ssa. Vaikkei Sanna enää pelaa, niin Sirkka tekee edelleen talkootyötä ja myy makkaraa pelien aikana.

Pentti on intohimoinen kalastaja, joka käy mielellään kavereiden kanssa Tenolla lohia narraamassa. Sirkkaa kalastaminen ei kiinnosta, mutta matkailu kyllä. Penttiä ei saa ulkomaanmatkoille, mutta onneksi matkustusseurana on Kirsti, Sirkan sydänystävä. Kirsti ja Sirkka ovat olleet hyviä ystäviä jo kolmisenkymmentä vuotta. Maailmaa on parannettu ja salaisuuksista supistu. Naiset ovat kiertäneet yhdessä jo kolmetoista maata. Nyt olisi suunnitelmissa Krakovan matka. 
Sitten Sirkan yllätykseksi Kirsti ehdottaa seuraavaksi kesäksi Utsjokea. Sirkka täyttää silloin kuusikymmentä ja haluaisi lähteä karkuun.
- Matkoille minä kyllä haluan, mutta että Tenolle... Voi hyvänen aika, Kirsti, oletko sinä ihan tosissasi?
- Ei Sirkasta ole lohensoutajaksi, Pentti virkkoi. 

Sirkan Selma-äiti on vihdoin saatu Annalan palvelutaloon. Äiti ei enää pärjää itsekseen, muttei ymmärrä sitä itse. Eikä anna myydä tai vuokrata asuntoaan, koska sanoo palaavansa kotiin hetkenä minä hyvänsä. Sirkka käy lähes päivittäin katsomassa äitiään, vaikka tämä kiukuttelee ja on välillä vähän paha suustaan. 
- Lähdettäiskö vähän ulos?
- En jaksa.
- Helteellä pitää juoda paljon.
- Liian makkeeta. Mitä lie kaupan litkua.
- Haluaisitko kävellä vähän?
- Jos talutat minut ommaan kottiin. 

Elämä sujuu, kunnes yhtäkkiä Kirsti onkin poissa - kuollut. Järkytys on suuri. Kenelle nyt kertoisi huolet, murheet ja salaisuudet ja kenen kanssa matkustaisi. Sirkka alkaa käydä Kirstin haudalla vuodattamassa tuntojaan.

Mutta ei yhtä ilman toista, sillä sitten äiti sairastuu ja töissäkin sattuu muutamia huolimattomuuksia. Sirkka on huolissaan lapsistaan, heidän suhteistaan ja pärjäämisistään. Äkkiä tuntuu, että kaikki maailman asiat kaatuvat päälle. Seurauksena on uupuminen ja sairasloma. 

Miltä tuntuu menettää äkillisesti läheinen ystävä, jonka kanssa on vuosikymmeniä jakanut niin paljon. Ja miten surusta voi selvitä. On kirjassa muutakin: perhe-elämää, ihmissuhteita, pikkukylän tapahtumia ja asioita, jotka saattavat osua jokaisen kohdalle. Kun mieli kuormittuu liikaa, voi masentua ja saada burn outin. Ja kukapa vanhempi ei olisi huolissaan lapsistaan, aikuisistakin.

Nimettyjä ihmisiä oli liikaa, en aina muistanut kuka on kukin. Sirkan lähes päivittäiset hautausmaakäynnit alkoivat puuduttaa. Minusta useimmiten pelkkä maininta olisi riittänyt. Nyt kirjassa on hautakäyntejä läpi tarinan aina viimeiselle aukeamalle asti. 
Loppupuolen kalastelua olisin hieman vähentänyt, mutta tulipa ainakin selväksi mitä ovat *) titti, jalka ja kojamo.

Lappikuvaukset olivat kauniita ja teki mieli päästä kalastamaan, vaikken kalamuori olekaan. 
Pidin myös perheen välisistä lämpimistä suhteista. Kuinka esim. perheen nuorimmainen, Sami, käy palvelutalossa mummoaan tervehtimässä ja kuinka Selma muistaa lastenlapsiensa syntymäpäivät.

Tiainen on kirjoittanut pääasiassa lasten- ja nuortenkirjoja, mutta tuotannosta löytyy myös aikuisille luettavaa. Sydänystäväni Kirsti on helppolukuinen kirja tavallista elämää eläville ihmiselle, etenkin vähän varttuneemmalle väelle ja sellaisille henkilöille, joiden eloa ystävän tai läheisen menehtyminen varjostaa.

Kaunis ja herkkä kansi (T.P. Kekäläinen).

Mutta onnellinen voi olla, vaikkei saisikaan kaikkea mitä haluaa. Elämä ei tule valmiiksi, eikä sitä voi järjestellä mieleisekseen. Yllätyksiä tulee aina, ilot ja surut vuorottelevat. 

*) P.S. Lohen nimityksiä: Titti (1-3 kg), jalka (3-7 kg) ja kojamo (yli 7 kg)

++++++++
Kirjailija:
Marja-Leena Tiainen, synt. 1951, asuu Kuopiossa. 
Kirjailija on kirjoittanut etenkin lasten- ja nuortenkirjoja monista tärkeistä aiheista, mm. perhekriiseistä, urheiluharrastuksista, rasismista, kuolemasta, rakkaudesta ja pakolaisnuorista. Tiainen sanoo aiheiden olevan joskus rankkoja, mutta pyrkii kirjoittamaan teoksiinsa toiveikkaan lopun.
Sydänystäväni Kirsti on kuudes aikuisten romaani.

***********
Ilmestyneet teokset:
Aikuisten romaanit:
Karjala comeback 1992 - Jaakobin enkelit 1998 - Kulmakaupan naiset 1999 - Suoraa saumaa ja siksakkia 2001 - Kanslian naiset 2019 - Sydänystäväni Kirsti 2020

Lasten- ja nuortenromaaneja löytyy nelisenkymmentä alkaen vuodesta 1987 (Pullopoika, lastenromaani - >) sisältäen myös muutamia selkokielisiä nuortenromaaneja.

Alex-trilogia :
Alex ja pelon aika 2006 - Alex, Aisha ja Sam 2017 - Alex, Aisha ja toivon aika 2008

Lisäksi novelleja ja näytelmä.

^^^^^^^^^^^^
kirjarouvanelamaa.blogspot.com
https://www.facebook.com/kirjarouvanelamaa/
Insta: #pirittaolen
Pinterest
Twitter

Kommentit