Tiina Saari & Maiju Majamaa: Ei jälkeäkään - tositarina - lyhyehkösti

Joka vuosi kateisiin jää 40-50 suomalaista (...) Kateisiin jääneiden kohdalla rikoksen mahdollisuutta ei aina voi täysin sulkea pois (...)  taustalla saattaa olla henkirikoksia, huumausainerikoksia, kiristyksiä, seksuaalirikoksia ja lapsikaappauksia.

Tiina Saari & Maiju Majamaa: Ei jälkeäkään - 11 suomalaista kadonnutta ja kaivattua, 276 s. ja 8 kuvasivua - ilm. 2020 - kansi: Emmi Kyytsönen (kannen kuvat kotialbumeista, poliisilta ja facebookista)  - Into Kustannus Oy ******** kirjaston kirja

Esipuheesta poimittua: Nimensä mukaisesti kirja kertoo yhdentoista kadonneen suomalaisen tarinan. Osa heistä on löytynyt tavalla tai toisella, osa on kirjan ilmestyessä yhä kadoksissa. Tekijät halusivat kirjoittaa teoksen, jossa kertovat kadonneiden elämäntarinat ja antaa äänen heidät menettäneille. Kirjailijat halusivat myös nostaa esille sen, että aina kadonnutta ei kaivata. Suomessa voi elää elämäänsä niin yksin, että hänen katoamistaan ei huomata vuosikausiin.
Tarinat perustuvat läheisten haastatteluihin, poliisin tietoihin , tutkintapöytäkirjojen julkisiin versioihin ja median uutisointiin.

Luvut alkavat vuodesta 1972, jolloin nastolalainen 48-vuotias Hilkka Laitinen katosi kotoaan keskellä päivää. Teos päättyy vuoteen 2018, jolloin 29-vuotias Anni Törn katosi. Mukana on miehiä, naisia, nuoria ja vanhempia henkilöitä (ei kuitenkaan vanhuksia). Jotkut tapauksissa esiintyvät henkilöt ovat tuntemattomia ja jotkut tunnettuja, kuten esim. Raisa Räsänen. Raisa katosi Tampereella vuonna 1999.
Sattumaa, että juuri kun olin lukenut Raisa Räsäsen tarinan, niin saman päivän Aamulehdessä (26.7.2020) on artikkeli Raisasta otsikolla "Poliisi odottaa merivartiostoa tutkinnan avuksi". Artikkelin mukaan Raisaa on etsitty Hervantajärvestä heinäkuun ajan ja etsinnät jatkuvat. Kirjassa kerrotaan myös hervatalaismiehen havainnoista. Järveä tutkimaan tarvitaan Suomenlahden merivartiostoa. Ehkä töihin päästään lokakuussa. Yli 20 vuotta sitten tapahtunut katoaminen on siis edelleen tutkinnassa.

Teoksessa on myös päiväkirjamerkintöjä, facebook-tekstejä sekä kadonneiden valokuvia. Jokainen luku alkaa kirjailijoiden lyhyellä pohjustuksella, jossa kerrotaan miten kirjailijat käsittelevät ko. keissin, sitten seuraa itse katoaminen: missä, milloin ja minkälaisessa tilanteessa, mitä oli tapahtunut ennen ja mitä jälkeen sekä mitä ehkä on tapahtunut. Lisäksi on kerrottu kunkin kadonneen elämästä ja taustasta.

Kirjan idea on hyvä, etenkin kun ihan tällaista teosta ei Suomessa ole tiettävästi kirjoitettu. Tapaukset on kirjoitettu aika yksityiskohtaisesti: on automerkkejä, vuosimalleja, yksityiskohtaisia vaatetuksia yms. Yhteistä selvittämättömille tapaukselle on että toivo elää, jopa vuosikymmenien jälkeen läheiset odottavat saavansa tietää kadonneen kohtalon, vaikka se olisi järkyttäväkin.
Tapauksien lisäksi kirjassa on myös hieman faktatietoa ja lopussa monisivuinen lähdeluettelo.

P.S. Poliisi kirjasi 726 katoamisilmoitusta vuonna 2018. Kadonneista löytyi 580 samana vuonna elossa ja 98 kuolleena. Heistä 48 oli edelleen kadoksissa marraskuussa 2019. 
Hälytystehtäviä katoamisista tulee vuosittain peräti 20 000. Katoamisilmoituksia poliisi saa vuosittain yli 700. 
(Lähde: "Ei jälkeäkään" -kirjan jälkisanoista poimittua)

++++++++
Tietokirjailija, toimittaja ja sosionomi
Tiina Saari

Kirjailija, toimittaja, sisällöntuottaja
Maiju Majamaa

*********
Ilmestyneet teokset:
Ei Jälkeäkään - 11 suomalaista kadonnutta ja kaivattua 2020 (Saari & Majamaa)

Äiti aallokossa  2018  (Laura Honkavaara & Maiju Majamaa & Tuulianna Raimoranta)

^^^^^^^^^^
kirjarouvanelamaa.blogspot.com
https://www.facebook.com/kirjarouvanelamaa/
Insta: #pirittaolen
Pinterest
Twitter

Kommentit

  1. Ihmisen katoaminen on aina kamalaa. Olen seurannut koko maailman kanssa Madeleinen katoamista. Ilmeisesti lapsi on kokenut todella kurjia asioita sen jälkeen, kun hän katosi. Tällainen draamaihminen ei voi muuta kuin ajatella kaikkia kauheita asioita, mitä hänelle on sattunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun piti aikoinaan lukea tapauksesta kertova kirja, Kuka vei tyttäremme, mutta se sitten jäi. Enkä taida enää halutakaan lukea. Mystinen tapaus.

      Poista

Lähetä kommentti