Lyhyehkösti kaikista.
Mari Manninen: Yhden lapsen kansa - Kiinan salavauvat, pikkukeisarit ja hylätyt tyttäret - kesto: 6 h, 2 min. (kirja: 221 s. ) - lukija: Pinja Flink - Piki/Ellibs äänikirja - Atena 2016
Yhden lapsen politiikka oli v. 1979 - 2015 Kiinan kansantasavallan syntyvyyden säännöstelypolitiikka, jonka tarkoitus oli hillitä väestönkasvua.
Mielenkiintoinen tietokirja, joka avaa hyvin Kiinan yhden lapsen politiikkaa, sen seurauksia, ns. etuja, mutta etenkin sen haittoja. Kirja sisältää paljon yksityiskohtia, joista monella ei ole ollut aavistustakaan.
Milta tuntuisi jos haluaisi lapsen, mutta sitä varten joutuisi täyttämään anomuslomakkeen, joka sitten käsiteltäisiin perhesuunnitteluvirastossa. Jos saisi luvan lapsentekoon, niin olisi vuosi aikaa tulla raskaaksi. Kauheaa, mitä paineita. Lapsen syntymän jälkeen nainen sterilisoitiin tai hänelle asennettiin kierrukka.
Kirja kertoo mm. että mummon velvollisuus on hoitaa vauvaa ja äitiä. Kiinalainen äitiysloma on neljätoista viikkoa, jonka aikana ei saa peseytyä, eikä juoda teetä. Vaatteiden pitää olla löysät ja lämpimät. Äidit eivät saa tehdä muuta kuin syöttää vauvaa.
Kotiapulaisia on vain rikkailla, sillä puolet palkasta menisi apulaisen palkkaan.
Kirjan haastatteluissa kerrotaan kuinka intiimejä yksityisasioita pengottiin. Ehkäisymenetelmiä olivat pakkosterilisaatio ja -abortti. Naiset joutuivat myös merkkaamaan kuukautiskiertonsa tauluun, joka oli työpaikan seinällä kaikkien nähtävillä tai ilmoittamaan kiertonsa perhesuunnitteluviranomaiselle. Vuonna 1983 kaksikymmentä miljoonaa kiinalaisnaista sterilisoitiin. Miehiä sterilisoitiin paljon vähemmän.
Maaseudulla oli vaikeampaa, mutta helpompaa tehdä lapsia, sillä kyttääjiä oli vähemmän.
Monet ainoat lapset olivat hemmoteltuja, ns. pikkukeisareita, mutta silti useilla oli ankea lapsuus.
Mielenkiintoinen tietokirja, joka avaa hyvin Kiinan yhden lapsen politiikkaa, sen seurauksia, ns. etuja, mutta etenkin sen haittoja. Kirja sisältää paljon yksityiskohtia, joista monella ei ole ollut aavistustakaan.
Milta tuntuisi jos haluaisi lapsen, mutta sitä varten joutuisi täyttämään anomuslomakkeen, joka sitten käsiteltäisiin perhesuunnitteluvirastossa. Jos saisi luvan lapsentekoon, niin olisi vuosi aikaa tulla raskaaksi. Kauheaa, mitä paineita. Lapsen syntymän jälkeen nainen sterilisoitiin tai hänelle asennettiin kierrukka.
Kirja kertoo mm. että mummon velvollisuus on hoitaa vauvaa ja äitiä. Kiinalainen äitiysloma on neljätoista viikkoa, jonka aikana ei saa peseytyä, eikä juoda teetä. Vaatteiden pitää olla löysät ja lämpimät. Äidit eivät saa tehdä muuta kuin syöttää vauvaa.
Kotiapulaisia on vain rikkailla, sillä puolet palkasta menisi apulaisen palkkaan.
Kirjan haastatteluissa kerrotaan kuinka intiimejä yksityisasioita pengottiin. Ehkäisymenetelmiä olivat pakkosterilisaatio ja -abortti. Naiset joutuivat myös merkkaamaan kuukautiskiertonsa tauluun, joka oli työpaikan seinällä kaikkien nähtävillä tai ilmoittamaan kiertonsa perhesuunnitteluviranomaiselle. Vuonna 1983 kaksikymmentä miljoonaa kiinalaisnaista sterilisoitiin. Miehiä sterilisoitiin paljon vähemmän.
Maaseudulla oli vaikeampaa, mutta helpompaa tehdä lapsia, sillä kyttääjiä oli vähemmän.
Monet ainoat lapset olivat hemmoteltuja, ns. pikkukeisareita, mutta silti useilla oli ankea lapsuus.
Joissain tapauksissa, esim. miehen kuoltua, ainoa lapsi joutuu huolehtimaan sekä omista että miehensä vanhemmista. Tämä on taloudellisesti, ja muutenkin, monelle rankkaa. Mikä tulee olemaan vanhusten asema tulevaisuudessa, löytyykö heille riittävästi elättäjiä?
Positiivista oli, että kaupunkien tyttöainokaiset saivat tilaisuuden opiskella. Mahdollisuus, jota heillä ei ehkä olisi ollut, jos perheessä olisi ollut poika.
Yhden lapsen poltiikasta päätettiin ensin luopua asteittain, mutta ajatuksesta luovuttiin ja muutos tehtiin 2015, jolloin ilmoitettiin, että perheille sallitaan toinenkin lapsi. Toinen lapsi oli mahdollista hankkia, mutta sen maksu vaihteli asuinpaikan mukaan ja saattoi olla 15.000 euroa, jos muistan oikein.
Lopputulos: väkiluku vähenee, maan työikäisten määrä vähenee ja eläkeläisten määrä kasvaa. Samoin kasvaa naimattomien miesten määrä. Sukupolvien välinen kuilu on valtava. Naisen ja lapsen asema on turvaton. Niinpä monet opiskelijat sanovat etteivät aio hankkia lasta ollenkaan. Ja mikä on ylijäämänaisten (usein koulutettuja) tulevaisuus? Entä ylijäämämiesten, jotka puolestaan ovat usein maalta ja kouluttamattomia. Mistä näille miehille löytyy vaimo? Ylijäämämies, ylijäämänainen, kuulostaa ikävältä.
Positiivista oli, että kaupunkien tyttöainokaiset saivat tilaisuuden opiskella. Mahdollisuus, jota heillä ei ehkä olisi ollut, jos perheessä olisi ollut poika.
Yhden lapsen poltiikasta päätettiin ensin luopua asteittain, mutta ajatuksesta luovuttiin ja muutos tehtiin 2015, jolloin ilmoitettiin, että perheille sallitaan toinenkin lapsi. Toinen lapsi oli mahdollista hankkia, mutta sen maksu vaihteli asuinpaikan mukaan ja saattoi olla 15.000 euroa, jos muistan oikein.
Lopputulos: väkiluku vähenee, maan työikäisten määrä vähenee ja eläkeläisten määrä kasvaa. Samoin kasvaa naimattomien miesten määrä. Sukupolvien välinen kuilu on valtava. Naisen ja lapsen asema on turvaton. Niinpä monet opiskelijat sanovat etteivät aio hankkia lasta ollenkaan. Ja mikä on ylijäämänaisten (usein koulutettuja) tulevaisuus? Entä ylijäämämiesten, jotka puolestaan ovat usein maalta ja kouluttamattomia. Mistä näille miehille löytyy vaimo? Ylijäämämies, ylijäämänainen, kuulostaa ikävältä.
Kiinnostava teos, joka sisältää paljon tietoa ja yksityiskohtia. Palkintonsa ansainnut.
Kirjaansa varten Manninen haastatteli paikallisia ihmisiä, joista jotkut olivat politiikan puolella ja toiset taas vastaan.
Kirjaansa varten Manninen haastatteli paikallisia ihmisiä, joista jotkut olivat politiikan puolella ja toiset taas vastaan.
Edit: Aamulehti 12.11.2020: 35 vuotta voimassa ollut sääntö aiheutti paljon kärsimystä ja mullisti maan ikärakennetta peruuttamattomasti. Eläkeläisten määrä kasvaa nopeasti, eikä kukaan tiedä miten he tulevat toimeen tulevaisuudessa.
Kahden lapsen -systeemi ei ole toiminut, sillä lasten kasvattaminen on niin kallista etteivät vanhemmat halua toista lasta.
+++++++++
Kirjailija, toimittaja
Mari Manninen, synt. 1971 Pyhäjärvellä, on asunut virkavapaallaan 2012-2017 Kiinassa.
*********
Ilmestyneet teokset:
Yhden lapsen kansa - Kiinan salavauvat, pikkukeisarit ja hylätyt tyttäret 2016 (Kirja on voittanut tietokirjallisuuden Finlandia- ja Blogistanian Tieto -palkinnot vuonna 2016.) -
Suomalaisia sieniruokia kiinalaisella otteella 2016 (yhdessä Ina Ruokolaisen kanssa) -
Kiinalainen juttu - 33 Kiina-myyttiä, jotka vaativat kumoamista 2018 - Hyvät aikeet 2020
...................................................
Ydinarvomme on naulattu avokonttorin sisäänkäynnin yläpuolelle: "On vain tulos"
Kiitos alussa olevasta henkilögalleriasta, mutta valitettavasti en siltikään pysynyt kärryillä. Tarina oli ikävä kyllä sillisalaattia ja toteutus ontui. Teksti pyrkii olemaan humoristista, mutta sille ei anneta aikaa imeytyä lukijan tietoisuuteen, vaan tuupataan jo seuraavaa luettavaksi.
Hienoja sanoja, englanninkielisiä sanoja, slangisanoja ja puhekieltä sekaisin. Myös muutamia vitutuksia olisi voinut vähentää.
- ... ulkoasu saa nyt olla todella contemp.
- ...joku luomugranola saattaisi zägällä vielä mennä.
Dialogit on kirjoitettu pötköön, joka vaikeuttaa muutenkin rönsyilevää tarinaa ja missä välimerkit?
- Sori mä en huomannut että sä olit siellä. Juu ei mitään. Mä vaan. Tee ihan mitä haluat, siis ihan rauhassa, mä tuun mielelläni myöhemmin uudestaan kun sulla on parempi hetki. Eikun kerro vaan mitä oli.
Ja tarvitaanko tällaisia? (kuva)
Kuvassa Lotan saaman viestin Yhteiskuntavastuuraportointidirektiivi - liitetiedosto.
Ikävä sanoa, mutta tämä ei ollut minun kirjani ja suurin syy oli turboahdettu teksti, jossa ei voinut hengittää. Harmi, sillä Arvelalla on kyllä sana hallussa, mutta asia ja huumori uppoaa kaiken sälän sisälle.
Kirjan nimi johti minut harhaan, odotin toisenlaista sisältöä.
Lisäksi olisin laittanut kirjan vielä uudelle editointikierrokselle.
Aihe on tärkeä ja edelleen ajankohtainen: opettajat / valmentajat ja heidän vääränlainen suhteensa
oppilaisiin / valmennettaviin.
+++++++
Kirjailija
Pernilla Valo
********
Ilmestyneet teokset:
Nollapiste 2017
^^^^^^^^^^
kirjarouvanelamaa.blogspot.com
https://www.facebook.com/kirjarouvanelamaa/
Insta: #pirittaolen
Pinterest
Twitter
+++++++++
Kirjailija, toimittaja
Mari Manninen, synt. 1971 Pyhäjärvellä, on asunut virkavapaallaan 2012-2017 Kiinassa.
*********
Ilmestyneet teokset:
Yhden lapsen kansa - Kiinan salavauvat, pikkukeisarit ja hylätyt tyttäret 2016 (Kirja on voittanut tietokirjallisuuden Finlandia- ja Blogistanian Tieto -palkinnot vuonna 2016.) -
Suomalaisia sieniruokia kiinalaisella otteella 2016 (yhdessä Ina Ruokolaisen kanssa) -
Kiinalainen juttu - 33 Kiina-myyttiä, jotka vaativat kumoamista 2018 - Hyvät aikeet 2020
...................................................
Hanna Arvela: Tukholma-syndrooma, 290 s. - ilm. 2020 - kansi: Jussi Karjalainen - Tammi ********arvostelukappale
Jenna on päässyt töihin Schattenteichin muoti- ja kosmetiikkatiimiin. Ensimmäinen vakipaikka SD:nä, mutta täyttääkö paikka sittenkään Jennan toiveet? Eli päästä suunnittelemaan sellaista markkinointia, jossa pyrkimyksenä on saada ihmiset ostamaan tavaroita, joita he eivät tarvitse.
Schattenreichin markkinointiosasto koostuu kolmesta eri osasta: muoti ja kosmetiikka, koti ja elektroniikka sekä ruoka ja kirjakauppa. Kullakin osalla on omat tiiminsä, joissa toimii 20-11 henkilöä. On yhteyspäälliköt, AD:t, copyt jne. Työskentely tapahtuu avokonttoreissa
Aihe on mielenkiintoinen ja ajankohtainen: kulutusyhteiskunta ja millaista on työskennellä tiiviisti tiimissä - avokonttorissa.
Jenna on päässyt töihin Schattenteichin muoti- ja kosmetiikkatiimiin. Ensimmäinen vakipaikka SD:nä, mutta täyttääkö paikka sittenkään Jennan toiveet? Eli päästä suunnittelemaan sellaista markkinointia, jossa pyrkimyksenä on saada ihmiset ostamaan tavaroita, joita he eivät tarvitse.
Schattenreichin markkinointiosasto koostuu kolmesta eri osasta: muoti ja kosmetiikka, koti ja elektroniikka sekä ruoka ja kirjakauppa. Kullakin osalla on omat tiiminsä, joissa toimii 20-11 henkilöä. On yhteyspäälliköt, AD:t, copyt jne. Työskentely tapahtuu avokonttoreissa
Aihe on mielenkiintoinen ja ajankohtainen: kulutusyhteiskunta ja millaista on työskennellä tiiviisti tiimissä - avokonttorissa.
Kiitos alussa olevasta henkilögalleriasta, mutta valitettavasti en siltikään pysynyt kärryillä. Tarina oli ikävä kyllä sillisalaattia ja toteutus ontui. Teksti pyrkii olemaan humoristista, mutta sille ei anneta aikaa imeytyä lukijan tietoisuuteen, vaan tuupataan jo seuraavaa luettavaksi.
Hienoja sanoja, englanninkielisiä sanoja, slangisanoja ja puhekieltä sekaisin. Myös muutamia vitutuksia olisi voinut vähentää.
- ... ulkoasu saa nyt olla todella contemp.
- ...joku luomugranola saattaisi zägällä vielä mennä.
Dialogit on kirjoitettu pötköön, joka vaikeuttaa muutenkin rönsyilevää tarinaa ja missä välimerkit?
- Sori mä en huomannut että sä olit siellä. Juu ei mitään. Mä vaan. Tee ihan mitä haluat, siis ihan rauhassa, mä tuun mielelläni myöhemmin uudestaan kun sulla on parempi hetki. Eikun kerro vaan mitä oli.
Ja tarvitaanko tällaisia? (kuva)
Ikävä sanoa, mutta tämä ei ollut minun kirjani ja suurin syy oli turboahdettu teksti, jossa ei voinut hengittää. Harmi, sillä Arvelalla on kyllä sana hallussa, mutta asia ja huumori uppoaa kaiken sälän sisälle.
Kirjan nimi johti minut harhaan, odotin toisenlaista sisältöä.
Lisäksi olisin laittanut kirjan vielä uudelle editointikierrokselle.
Toivotaan, että kirja uppoaa muille lukijoille paremmin.
++++++++
Kirjailija, mediataiteilija
Hanna Arvela, synt. 1981
*********
Ilmestyneet teokset:
Tukhoma-sydrooma 2020
Pernilla Valo: Nollariski, 146 s. - ilm. 2017 - ulkoasu: Maria Carole - Stresa Kustannus osk. ********* kirjaston kirja
++++++++
Kirjailija, mediataiteilija
Hanna Arvela, synt. 1981
*********
Ilmestyneet teokset:
Tukhoma-sydrooma 2020
...............................................
Kirjan yksi päähenkilöistä on Venezuelasta Suomeen päätynyt Enrique "Riku", joka perustaa Koskikaupunkiin tanssikoulun. Koulu menestyy ja saa paljon innokkaita oppilaita. Kaikki on hyvin, kunnes leviää huhu, että koulun tiloissa on tapahtunut jotakin ikävää.
Kari Heikkilä on tapausta tutkiva poliisi, jonka ajatusmaailma ja puheet ovat kovin rasistisia: on mutiaisia ja neekereitä.
Lisäksi ääneen pääsevät mm. toimittaja Hannes Likkala, jotkut tanssikoulun tytöistä ja mystinen, äklö, avomersua ajava Supermies.
Kirjaa lukiessani mielessäni oli koko ajan Tampereella 2010-luvun alussa tapahtunut tanssikoulun seksirikosjuttu, jossa koulun kolumbialaissyntyinen miesopettaja ja venezuelalaiset miesopettajat tuomittiin lukuisista seksuaalirikoksista.
Kari Heikkilä on tapausta tutkiva poliisi, jonka ajatusmaailma ja puheet ovat kovin rasistisia: on mutiaisia ja neekereitä.
Lisäksi ääneen pääsevät mm. toimittaja Hannes Likkala, jotkut tanssikoulun tytöistä ja mystinen, äklö, avomersua ajava Supermies.
Kirjaa lukiessani mielessäni oli koko ajan Tampereella 2010-luvun alussa tapahtunut tanssikoulun seksirikosjuttu, jossa koulun kolumbialaissyntyinen miesopettaja ja venezuelalaiset miesopettajat tuomittiin lukuisista seksuaalirikoksista.
Nollariski tuntui olevan kuin näistä tapahtumista koottu versio. Vai oliko se ehkä jopa tarkoitus? Koskikaupungista tulee tietysti mieleen Tampere. Tarinassa on liikaa yhtymäkohtia tositapahtumiin saadakseen minut pitämään kirjasta. Sivuja on vain 146, mutta mukaan oli ympätty liikaa materiaalia. Oikein mihinkään tapahtumaan ei saanut kunnolla otetta.
Kirjassa on jopa kuusi eri kertojaa. Jotkut luvut kertovat varsinaista tarinaa ja jotkut ovat kirjemuodossa.
Oikeusmurha, syyllisyys, syyttömyys, maahanmuuttajat. Olisiko tällaista tilannetta tullut, jos salsakoulun opettaja olisi ollut suomalainen, tätä kirjassa pohditaan.
Kirjassa on kielioppivirheitä.
Lisäksi minua häiritsi että venequelalainen Riku "puhui" epäloogisesti huonoa suomea. "Puheet" olisi voinut jakaa niin, että dialogi olisi ollut huonoa suomea ja muut osuudet oikein.
- Katson vain se harmaa lattia, ja keskityn että hengitän.
Ja kuinka ollakaan, Enriquen kirje äidille on kieliopillisesti oikein, oikeine taivutusmuotoineen ja possessiivisuffiksineen!
Kirjassa on jopa kuusi eri kertojaa. Jotkut luvut kertovat varsinaista tarinaa ja jotkut ovat kirjemuodossa.
Oikeusmurha, syyllisyys, syyttömyys, maahanmuuttajat. Olisiko tällaista tilannetta tullut, jos salsakoulun opettaja olisi ollut suomalainen, tätä kirjassa pohditaan.
Kirjassa on kielioppivirheitä.
Lisäksi minua häiritsi että venequelalainen Riku "puhui" epäloogisesti huonoa suomea. "Puheet" olisi voinut jakaa niin, että dialogi olisi ollut huonoa suomea ja muut osuudet oikein.
- Katson vain se harmaa lattia, ja keskityn että hengitän.
Ja kuinka ollakaan, Enriquen kirje äidille on kieliopillisesti oikein, oikeine taivutusmuotoineen ja possessiivisuffiksineen!
Aihe on tärkeä ja edelleen ajankohtainen: opettajat / valmentajat ja heidän vääränlainen suhteensa
oppilaisiin / valmennettaviin.
+++++++
Kirjailija
Pernilla Valo
********
Ilmestyneet teokset:
Nollapiste 2017
^^^^^^^^^^
kirjarouvanelamaa.blogspot.com
https://www.facebook.com/kirjarouvanelamaa/
Insta: #pirittaolen
Kommentit
Lähetä kommentti