Joanne Harris: Mansikkavaras, 381 s. - 4. osa Pieni suklaapuoti -sarjaan - suom. ilm. 2020 - The Strawberry Thief 2019 - suomennos: Satu Leveelahti - Otava ******** kirjaston kirja
Mansikkavaras jatkaa Vianne Rocherin tarinaa. Vianne pitää edelleen suklaapuotiaan rauhallisessa Lansquenet-sous-Tannesin kylässä. Anouk on jo kaksikymmentäyksivuotias ja asuu Pariisissa Jean-Loup Rimbautin kanssa. Pojan, jolla on reikä sydämessä. Omapäinen, arvaamaton ja villi Rosette on kuudentoista ja elää omassa kuplassaan. Rosette ei puhu, vain viittoo. Joskus käyttää varjoääntään, mutta harvoin, sillä ihmiset eivät halua kuulla totuutta. Rosetten mielikuvitusystävä Bam kulkee seurana. Bam on siitä erikoinen, että myös Vianne näkee hänet.
Rocherin perheessä tarinat ovat aina olleet tärkeitä ja yksi tarinankertojista on ollut kukkakaupan omistaja, floristi Narcisse. Mies on jo vanha, ja kauppaa hoitaa arkisin joku muu, mutta sunnuntaisin Narcisse tulee aina paikalle ja istuu ovensuussa vaitonaisena.
- Me olemme hiljaista väkeä, Rosette. Me emme pulise niin kuin harakat.
Niinpä. Äidin tehdessä suklaata, Rosette istuu hiljaa ja leikkii nappilaatikon kanssa tai piirtää.
- Pienenä en puhunut koskaan. Lauloin ja joskus karjaisin - BAM - tai ääntelin kuin eläin tai lintu tai käytin elekieltä.
Rosette on nykyään aika yksin, sillä paras ystävä Jean-Philippe "Pilou" käy viikot koulua Agenissa eikä halua enää leikkiä. Rosette ei opiskele, sillä Agenissa oleva koulu ei huolinut häntä oppilaaksi.
Niinpä Rosette opiskelee kirjoista, linnuilta ja eläimiltä ja joskus jopa ihmisiltä.
- Ja sitten on Bam, joka ei suostu käyttäytymään ja pakottaa minut huutamaan nimeään - BAM! Ja aina silloin tällöin tapahtuu Vahinkoja (...) Vahinkoja sattui, kun olin pieni. Kaikenlaista sellaista, mitä ei olisi saanut tapahtua, mutta tapahtui silti.
Rosetten isä Roux asuu veneessä ja menee ja tulee miten haluaa. Eikä koskaan viivy kauaa.
Narcisse, kukkakauppias ja hedelmien & vihannesten toimittaja, on Rosettelle läheinen. Narcisse on ollut leskenä kolmekymmentä vuotta ja adoptoinut Rosetten lapsenlapsekseen. Kertoo tarinoita ja opettaa lauluja, joita tyttö laulaa ilman sanoja.
Narcisse sanoo Rosettea mansikkavarkaakseen. "Minun pieni lintuni, joka puhuu salaisella äänellä."
Sitten koettaa sunnuntaiaamu, jolloin Narcissse ei saavukaan avaamaan kauppaansa. Melkein kahdeksankymppinen vanhus on löytynyt kuolleena kuistinsa tuolista.
Narcisse on testamentannut lähes koko omaisuutensa tyttärelleen Michèlelle, mutta kuudentoista hehtaarin tammimetsän ja mansikkamaat saa Rosette. Tämä aiheuttaa kateutta ja kysymyksiä. Tytär haluaa tietää miksi juuri Rosette saa maat. Siihen on syynsä, jotka selviävät tarinasta. Mitä tapahtuu Narcissen muulle omaisuudelle? Pilkotaanko maatila, pannaanko kauppa vuokralle ja myydäänkö maa rakennusfirmoille?
Myös père Reynaud saa jotakin: paksun vihreän kansion, jonka ympärillä on vaaleanpunainen nauha.
- Tämä jätettiin teille. Asiakkaani esitti ehdottoman vaatimuksen, että teidän on luettava se alusta loppuun.
Kansio kiinnostaa myös tytärtä, joka haluaisi epätoivoisesti tietää mitä kansiossa lukee.
Kukkakauppa tyhjennetään ja tilalle tulee tatuointiliike. Tatuointiliike uneliaaseen kylään. Kuka nyt tatuointeja ottaisi. Näin pohditaan, mutta kyläläiset yllättyvät. Vianne kokee tatuoijan vihollisekseen ja haluaisi tämän kylästä pois. Miksi ihmeessä? Menneisyydestä taitaa juontaa jotakin.
Ääninä ovat Vianne, Rosette ja kylän pappi, père Reynaud. Romaani kertoo pääosin Rosettesta sekä père Reynaudin saaman kansion sisällöstä. Kertomus on kuorrutettu hippusella mystiikkaa & salaisuuksia ja kertoo rakkaudesta, epäluuloista, syyllisyydestä, ystävyydestä ja aikuistumisesta.
Jos on lukenut edes yhden Harrisin kirja, niin tietää kirjoitustyylin. Koska kyseessä on Pienen suklaapuoti -sarjan osa, niin kirjassa makustellaan suklaata ja tuoksutellaan. Emme voi siis välttyä kuvailuilta, joita lukiessa vesi herahtaa kielelle kerran jos toisenkin.
- Mendiantit: pieniä suklaakiekkoja, pinnalla sokeroituja hedelmäpaloja, manteli- ja pistaasipähkinärouheetta, kuivattuja ruusun terälehtiä ja lehtikultaa.
Mansikkavaras on harrismainen kirja, mutta ei mielestäni kirjailijan parhaita, vaikka onkin kovin kauniisti kirjoitettu. Mukavaa ja viihdyttävää luettavaa.
Luulin, että olin lukenut kaikki suomennokset, vaan enpäs olekaan. Vuonna 2008 ilmestynyt Riimut on jostain syystä päässyt livahtamaan silmieni ohi.
Kissa kulki polkusi poikki lumessa ja naukui. Hurakan puhalsi.
++++++++
Kirjailija, ent. opettaja
Joanne Harris synt. 1964 Bansley / Yorkshire.
*********
Ilmestyneet teokset:
Pieni suklaapuoti -sarja:
Pieni suklaapuoli 1999 - Karamellikengät 2007 - Persikoiden aikaan 2013 - Mansikkavaras 2020
Muut:
Kesäviiniä 2000 - Appelsiinin tuoksu 2001 - Suolaista hiekkaa 2002 - Sarkaa ja samettia 2003 - Herrasmiehiä ja huijareita 2005 - Riimut 2008 - Sinisilmä 2010
Plus muutama suomentamaton teos.
^^^^^^^^^^^^^
kirjarouvanelamaa. blogspot. com
Instagram: #pirittaolen
Pinterest
Twitter
Kommentit
Lähetä kommentti