Douglas Preston & Lincoln Child: Valkoinen tuli - dekkari



Pendergastin hartiat alkoivat vavahdella hienoisesti, aivan kuin agentti olisi itkenyt. Se ei kuitenkaan voinut olla mahdollista, sillä niin tämä ei olisi koskaan tehnyt.

Douglas Preston & Lincoln Child: Valkoinen tuli, 528 s. - suom. ilm. 2020 - itsenäinen 11. osa Pendergast -sarjaan - White fire 2013 - suomennos: Antti Autio - kansi: Shutterstock - Gummerus ********kirjaston kirja

Esinäytös
30. elokuuta 1889, jossa herrat William Gill ja Oscar Wilde sekä tohtori Arthur Conan Doyle tapaavat. Joe Stoddart tarjoaa illallisen, jonka yhteydessä olisi tarkoitus keskustella Wilden ja Doylen kanssa kirjasopimuksista. Illallisella Wilde ohjeistaa Doylea, miten saada Sherlock Holmesista kiinnostavampi hahmo. Lisäksi Wilde haluaa kertoa kuulemansa tarinan.
- Hän oli niin poissa tolaltaan, että oli vähällä törmätä jälkiruokatarjotinta kantavaan tarjoilijaan, ja suuntasi sen jälkeen kohti saniteettitiloja kasvoillaan kuvotusta ja äärimmäistä kauhua huokuva ilme.
Mitä ihmettä Wilde mahtoi kertoa?

Silkkidamastiapäällysteisellä leposohvalla Ranskan Rivieralla makoilee mies silmät puoliummessa. Mies saa harvoin postia, mutta nyt kirje odottaa avaamattomana pöydällä. Miespalvelija on jo kaksi tuntia odottanut lisäohjeita pylväskäytävän katveessa. Tuolissa lepäävä mies ei kuitenkaan ole liikahtanutkaan koko aikana - mahtaako olla edes elossa. Huoli on turha, sillä mies on opetellut meditoimaan oleskellessaan Tiibetin munkkien parissa. Kuten arvata saattaa, mies on FBI:n erikoisagentti Alyosius Pendergast. 

Pendergastin suojatti Corrie Swanson on tehnyt muodonmuutoksen. Goottimenneisyys on poispyyhitty ja Corrie on lähtenyt opiskelemaan Jay Johnin rikosoikeustieteelliseen yliopistoon. Tällä hetkellä mietinnässä olisi sellainen tutkielman aihe, jota professori ei taas teilaisi.
- Tahtoisin päästä tutkimaan ihmisen luurankoja, joissa on joko ennen kuolemaa tai kuolinhetkellä aiheutettuja vammoja (...) Jäljennösten olisi hyvä olla historialliselta ajalta, taustatietoakin saisi olla tarjolla ja luiden olisi lisäksi oltava suhteellisen helposti saatavilla.

Vanha arkistonhoitaja antaa hyvän vihjeen. Professori hyväksyi. 1870-luvulla harmaakarhu oli nimittäin syönyt 11 hopeankaivajaa. Luulisi, että luissa olisi paljon syntyneitä vaurioita, kynsien ja hampaiden jälkiä yms. Paljon mielenkiintoista tutkittavaa.
- Tieteellisessä kirjaillisuudessa ei ole koskaan julkaistu seikkaperäistä tutkimusta siitä, millaisia kuolinhetken vaurioita suuri lihansyöjäpeto voi ihmisen luurankoon aiheuttaa.

Niinpä Corrie lähtee innoissaan Roaring Forkiin. Paikka on vanha mainarikaupunki, joka on elvytetty uuteen loistoon. Siellä on nykyään laskettelukeskus ja paljon pieniä merkkiliikkeitä, joissa asukkaat, eli julkkikset ja miljardöörit käyvät ostoksilla.

Mainarien arkut ovat aikoinaan maanneet vanhalla hautausmaalla, mutta nyt alueelle ollaan rakentamassa uusia hienoja rakennuksia. Niinpä luut on siirretty pois rakennustöiden alta ja viety rinteessä sijaitsevaan välinevarastoon siksi aikaa kun päättäjät miettivät minne arkut sijoitetaan.

Corrie on jo pikaisesti päässyt vilkaisemaan mainarien luita. Luvalla vai luvattako? Niin tai näin, mutta näkemänsä perusteella Corrie on ihmeissään, sillä luiden vauriot ovat erikoisia.
Lupa luiden tutkimiseen on annettu, mutta sitten se yhtäkkiä evätään. Miksi? Corrie ei anna periksi ja sillä on vakavat seuraukset. Apua tarvittaisiin.

Samaan aikaan Roaring Forkissa alkavat tuhoisat murhapoltot. Koska Pendergast sattuu olemaan juuri sopivasti paikalla pyytää poliisilaitoksen päällikkö Stanley Morris Pendengastilta apua.
Suojatin auttamisen ja murhapolttojen lisäksi Pendergast lähtee etsimään erään kadonneen tarinan papereita. Tekemistä riittää, mutta mikään ei taida olla liian ylivoimaista mahtavalle Pendergastille. Ei, vaikka nyt pitäisi keksiä onko menneisyyden ja nykyisyyden tapahtumilla jotakin yhteistä.

Mitä mainareille on oikeastaan aikoinaan tapahtunut?
Entä mistä on kyse vakavissa murhapoltoissa? Ja ketkä/kuka niitä sytyttelee?

Tarinaan linkkautuu myös Sherlock Holmes ja pari Doylen salapoliisiromaania.
Kirjassa on luku eräästä Doylen dekkarista, Aspern Hallin juttu, mutta se taitaa olla kirjailijaparin keksimää, sillä en löytänyt sillä nimellä kirjaa enkä novellia. Jos sellainen oikeasti on, saa huutaa hep.

Jostain syystä en ole pitänyt kaikista Pendergast-kirjoista, etenkään alkupuolen dekkareista. Sinnikkäästi olen kuitenkin lukenut ja alkanut pitää enemmän, esim. Helen-trilogiasta. Valkoisen tulen pääosassa on Pendergastin suojatti Corrie Swanson. Pidin kirjan tarinoista eikä Pendergast ole tässä niin ylivaltainen kuin joissakin muissa osissa. Dekkarissa on mukana myös todella pieni hippu yliluonnollisuutta, joka kuuluu normistikin Perdergastille.
Helen-trilogian päätösosan arvostelussa mietin moniko uusista hahmoista oli tullut jäädäkseen. Moniko? Enpäs paljastakaan.
Minusta tämä oli kiva sekoitus nykyisyyttä ja menneisyyttä. Sherlock Holmes antoi kirjalle oman säväyksensä. Pidän myös siitä, että vaikka kirja on sarjaa, niin se on itsenäinen teos.
Tähän mennessä lukemistani Pendergast-dekkareista Valkoinen tuli oli mielestäni paras.

Sarjaa on kirjoitettu 21 osaa, joista uusin Crooked River ilmestyi helmikuussa 2020. Seuraavaa suomennosta odotellen. Vuorossa olisi Blue Labyrinth, joka on ilmestynyt 2015. Vakoilin vähän sisältöä netistä ja tuntuu mielenkiintoiselta ja jännittävältä.

Tämä sadas tänä vuonna lukemani kirja ja 56. dekkari osoittautui murheenkryyniksi.
Todella harvoin on tilanne, että kirjaston kirjasta on 300 sivua lukematta ja palautus seuraavana päivänä. Tämän takia aikomus oli sepustaa vain pari riviä, mutta sitten kirjoittaminen ryöstäytyi käsistä. Jos kirja olisi ollut huono, niin muutama rivi olisi riittänyt, mutta kun dekkari on hyvä, yksi kirjoittajaparin parhaimmista.
Eikä tässä kaikki. Myöhemmin vilkaistessani juttua lopullinen versio ei ollutkaan tallentunut ja siinä vaiheessa olin jo palauttanut kirjan. Pikkuisen harmitti! Onneksi tekstiaihio ja muistiinpanot olivat jäljellä ja eikun kirjoittamaan uudelleen, huoh!

"Kun asiat esittää noin, kaikki tuntuu kamalan yksinkertaiselta." 
- "Sellaista rikosten selvittely useimmiten lopulta onkin."

P. S. Kirjassa on mukana "Sherlock Holmes" -osio, jossa mainitaan mm. Sir Arthur Conan Doyle. Eräs hänen kuuluisimmista teoksistaan on Baskervillen koira. Alun perin tarina ilmestyi jatkokertomuksena Strand Magazinessa 1901- 1902. Kirjasta on tehty monta suomennosta, joista  ensimmäinen ilmestyi 1904 A. A. Fabritiuksen ja salanimi Aatami H:n kääntämänä. Uusin suomennos on vuodelta 2008 ja kääntäjä on Jaakko Kankaanpää.

Kirjailijat ovat saaneet luvan Conan Doyle Estate LtD:ltä hyödyntää teoksessa Sir Arthur Doylen luomia Sherlock Holmes-hahmoja.

P.P.S. Kirjailija, runoilija, lääkäri Sir Arthur Conan Doyle 1859 - 1930. Kirjailijan tuotantoon kuului fiktiota, runoutta, pamfletteja, sotakuvauksia ja spiritualismiaiheisia teoksia. Kuuluisimpia kirjoja ovat Sherlock Holmesit. Doyle on ollut äärimmäisen tuottelias kirjailija ja netistä löytyy kymmenittäin teoksia, myös suomennettuina.

+++++++++
Kirjailija, toimittaja, joka on työskennellyt Amerikan luonnonhistoriallisessa museossa
Douglas Preston, synt. 1956 / Cambridge/MassachusettsPreston mainitsee huomionarvoisia tapahtumia elämässään: sormenpään menetys 3-vuotiaana polkupyöräillessä, kahden etuhampaan menetys Richard-veljen nyrkkiin sekä lukemattomia katkenneita luita. (Huumorimiehiä näemmä.)  Preston rakasti lapsena Teräsmiestä.
Preston lukee mm. Michael Connellya, Dennis Lehanea ja Lee Childia.
(Wikipedia ja Goodreads)


Kirjailija, kustannustoimittaja:
Lincoln Child, synt. 1957 / Westport, Connecticut. Child asuu nykyään New Jerseyssä.
Child harrastaa mm. tietokonenörtteilyä, banjon soittoa ja muinaistutkimusta.
(Lähde: netti)

Päähenkilö:
Aloysius Xingu Leng Pendergast on FBI:n erikoisagentti, joka on syntynyt 1960-luvun alussa. Mies on kalpeaihoinen, melkein kuin albiino. Hänellä on platinanvaaleat hiukset ja jäänsiniset silmät. Pendergast arvostaa elämän hienostuneita asioita, kuten kalliita ruokia ja viinejä. Juo ainostaan puhtainta ja "henkisintä" vihreää teetä. Mies on viettänyt vuoden Tiibetissä munkkien kanssa, jotka opettivat meditoimaan. Pendergast inhoaa oopperaa. On kielitaituri, osaa mm. ranskaa, italiaa, latinaa, kreikkaa, portugalia, kantonia ja jopa vähän japania.
Omistaa vuoden 1959 Rolls-Royce Silver Wraithin, vaatteet on tehty Italiassa ja kengiksi kelpaavat vain luksusta olevat lontoolaiset John Lobbit.
(Wikipediasta löytyy käsittämättömän paljon tekstiä tästä hienostuneesta agentista. Lukekaa, jos kiinnostaa.)

*********
Suomennetut Aloysuis Pendergast-osat:
Ihmeiden kabinetti 2009  -  Kuoleman asetelma 2010  - Tulikivi 2011 - Veljensä vartija 2012  -  Kuolleiden kirja 2013 -  Pimeyden pyörä 2015  -  Kuoleman naamio 2016  -  Houreuni 2017 (1. Helen-trilogiasta) - Koston kehä    (2. osa Helen-trilogiasta) - Kaksi hautaa 2019 (päätösosa Helen -trilogiasta) - Valkoinen tuli 2020

Linkki edelliseen kirjaan: Kaksi hautaa:
https://kirjarouvanelamaa.blogspot.com/2019/05/preston-child-kaksi-hautaa-helen.html

Kummaltakin kirjailijalta löytyy myös omia suomennettuja teoksia. 

^^^^^^^^^^^^
kirjarouvanelamaa.blogspot.com
https://www.facebook.com/kirjarouvanelamaa/
Insta: #pirittaolen
Pinterest
Twitter

Kommentit

  1. Minä pidän kovasti tästä sarjasta ja odotan innolla, että pääsen itsekin lukemaan tämän uusimman!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä kyllä kannattaakin odottaa. Toivottavasti saat pian käsiisi.

      Poista

Lähetä kommentti