Elena Ferrante: Tyttären varjo - kauno


Äiti, mitä sinä meinaat, etkö soita enää? Sano edes, oletko elossa vai kuollut?

Elena Ferrante: Tyttären varjo, 175 s. - suom. ilm. 2020 - La figlia oscura 2006 - suomennos: Helena Kangas - kansi: Matti Ruokonen - WSOY  ******** kirjaston kirja

Leda on pian neljäkymmentäkahdeksan vuotta täyttävä eronnut yliopistonopettaja. Ledalla on kaksi aikuista tytärtä, Marta ja Bianca, jotka ovat muuttaneet isänsä, Giannin, luokse Torontoon, Kanadaan. Lasten muuttaessa äidin olo keveni.
- Oloni oli ihmeen kahleeton, kuin olisin vihdoin saanut päätökseen vaikean työn ja vapautunut raskaasta taakasta. 
- Ensimmäistä kertaa kahteenkymmeneenviiteen vuoteen minun ei tarvinnut kantaa heistä huolta. 

Koti pysyi siistinä, kauppareissut ja pyykkäys vähenivät. Ainoaksi tyttäriin liittyväksi velvollisuudekseen (!) Leda sanoo päivittäisen puhelinsoiton, kysymisen mitä heille kuuluu. Leda on suht tyytyväinen elämäänsä.

Kesän kynnyksellä nainen päättää lähteä lomalle merenrantaan, lapsuudenmaisemiinsa Napoliin. Lomaa varten Leda vuokraa puoleksitoista kuukaudeksi pienen asunnon Joonianmeren rannalta.
Kuinka ihanaa, etenkin kun vuosikaudet jokainen loma on vietetty tyttärien tarpeiden mukaan. Kun lapset aikuistuivat ja matkustivat itsekseen, jäi äiti kotiin odottamaan tyttärien paluuta.

Heti ensimmäisenä aamuna Leda pakkaa rantatavarat kassiiin, istuu autoon ja lähtee etsimään mukavaa ja rauhallista merenrantapoukamaa. Sellainen löytyy ja Leda päättää ruveta käymään siellä joka päivä.
- Minulle riitti, että oloni oli turvallinen eikä minun tarvinnut pitää mielessäni aikatauluja tai joutua puuttumaan mihinkään kiireellliseen. Kukaan ei ollut riippuvainen huolenpidostani, ja lopulta lakkaisin olemasta taakaksi itsellenikin. 

Rannalla Leda on tarkkailija, seuraa omien töidensä ohella muita rannan kävijöitä. Katselee nuorta rantavahtipoikaa hellin tuntein pohtien, että tyttäret olisivat varmaan ihastuneet.
Oltuaan rannalla kolme-neljä päivää Leda kiinnittää huomiota meluisaan napolilaisseurueeseen, johon kuului lapsia ja aikuisia. He olivat kaikki sukua toisilleen.

- Eräänä päivänä nostaessani katseeni kirjasta näin heidät ensimmäistä kertaa, nuoren naisen ja pikkutytön. Ja siitä hetkestä alkaen Leda alkaa seurata heidän puuhiaan. Kuulee, että äidin nimi on Nina ja pikkutytön Elena, Lenù. Leikeissä on aina mukana tytön nukke, Nani, Nena tai Nila. Rakkalla nukella on monta nimeä.

Sitten rannalla tapahtuu asioita, jotka saavat Ledan tutustumaan paremmin napolilaiseen seurueeseen ja etenkin nuoreen äitiin. Samalla Ledalla alkaa ajatusten vyöry, jossa käy läpi omaa äitisuhdettaan ja miten oli aikoinaan kohdellut tätä. Ledan äiti oli hoitanut pikkutyttöjä tarvittaessa, mutta oliko saanut siitä koskaan kiitosta. Ei, päinvastoin.
- Äitiparka. Mitä pahaa hän oli loppujen lopuksi siirtänyt tyttäriini: ei mitään, vähän murretta.*)

Äiti-tytär -pohdinta jatkuu kun pikkutyttö kadottaa nukkensa ja Leda löytää sen, muttei palauta, vaikka näkee tytön surkeuden. Oliko tämä olevinaan joku menneisyyden kosto, vaikka siitä kun oma äiti aina uhkasi lähteä ja Leda pelkäsi, että oikeasti lähtee.
- Kerran, kaksi, kolme kertaa hän uhkasi meille tytttärilleen lähteä kotoa: te nousette aamulla, ettekä enää löydä minua. Heräsin joka päivä pelosta vapisten. Todellisuudessa hän pysyi aina kotona.
Mutta miksi sellaista pitäisi kostaa ja vielä vieraalle lapselle? Julmaa.

Entä oma äitiys. Millainen äiti Leda itse on ollut? Äiti, jonka mielestä lapset ovat pilanneet hänen uransa. Äiti, joka yllättyy kun miehet kadulla katsovatkin teini-ikäisiä tyttäriä. eivätkä häntä. Tämähän todisti vain erään elämänvaiheen päättymisestä. Äiti, joka jätti lapsensa moneksi vuodeksi näiden isälle voidakseen omistaua itselleen ja työlleen. Äiti, joka pelkäsi, että Gianni veisi lapset Napoliin isoäidin ja sukulaisten hoiviin.

Tyttären varjo on tarina äiti-tytär -suhteista ja äitiydestä, päähenkilön suhteesta omaan äitiinsä (joka on kuollut) ja suhteesta omiin lapsiinsa, nyt jo aikuisiin, ja jotka usein on tuntenut taakaksi ja joita on joskus jopa kadehtinut. Leda oli hävennyt äitiään ja miettii paljonko Marta ja Bianca häpeävät häntä. Häntä, joka on teinistä alkaen pyrkinyt porvalliseen hienotunteisuuteen, hyvään italian yleiskieleen, sivistyneeseen ja henkevään elämään.

Kuten Napoli-sarjassakin kirjassa puhutaan yleiskielestä ja *) murteesta. Koulutetut puhuvat yleisitaliaa ja vähemmän koulutetut paikallista murretta.
- Hän (Nina) puhui tyttärelleen ja nukelle Napolin murteella, miellyttävällä nuotilla, jota rakastan, leikin ja hellittelyn kielellä. 

Ferrante käsittelee ravistuttavasti äiti-tytär -suhteita. Teos ei ole helppo, enkä äitinä halua ymmärtää miten joku voi tehdä niin kuin Leda on tehnyt menneisyydessä ja miten toimii nyt. Ja miksi on "kiduttanut" itseään menemällä lapsuudenmaisemiin, joista on jo päässyt pois. Miksei Leda nauti lomasta, vaan pohtii vanhoja asioita.
Vaikkei Tyttären varjo pääsekään kevään parhampien kaunojeni joukkoon, niin on myönnettävä, että teos on hyvin kirjoitettu. Se jää kummittelemaan takaraivoon ja lukiessa tulee hetkiä, jolloin tekisi mieli huutaa Ledalle. Ferrantella on taito kirjoittaa naisen mielestä, ajatuksista ja teoista. Vrt. Hylkäämisen päivät, joka kertoo hylätyn naisen hajoavasta mielestä.
Tyttären varjossa on muutama melkeinpä psykologisen jännärin tyylinen kohta. Tekstiä tasapainoittavat Ferranten kauniit maisemakuvaukset:
- Kävelin pinjametsän läpi ja nautin auringossa avautuvien käpyjen nahsahtelusta, myrttiä muistuttavien pienten vihreiden lehtien tuoksusta ja eukalyptuspuista irtoavista kaarnanpalasista. 

Ja tarinan loppu, se on yllättävä.

+++++++++
Kirjailija:
Elena Ferrante  (pseud) on italialainen kirjailija, jonka oikea henkilöllisyys ei ole tiedossa. Henkilöllisyydestä on esitetty useita arvauksia, joista yksi on kääntäjä Anita Raja. Varmistusta tiedolle ei ole saatu. Salanimen kaksikymmentävuotisella käytöllä Ferrante on halunnut säilyttää yksityisyytensä.
Oma aatos: mitäs jos kirjailija onkin mies?

************
Suomennetut teokset:
Napoli-sarja: Loistava ystäväni 2016  -  Uuden nimen tarina  2017 - Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät 2018 - Kadonneen lapsen tarina 2018

Muut: 
Amalian rakkaus (esikoisteos, alkup. ilm. 1992) ) 2005/2019 - Hylkäämisen päivät 2017  - Tyttären varjo 2020

Kirjailija on julkaissut myös muutamia muita kirjoja, joita ei ole suomennettu.

^^^^^^^^^^^^
kirjarouvanelamaa.blogspot.com
https://www.facebook.com/kirjarouvanelamaa/
Insta: #pirittaolen
Pinterest

Twitter

Kommentit

  1. Napoli.sarja todella napsahti, vankitsi voisi sanoa Lilan ja Lenun ystävyys kaikesta kilpailu astelmasta huolimatta..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ferrante on osoittanut olevansa hyvä kuvaillessaan nimenomaan naisia.

      Poista

Lähetä kommentti