Terhi Rannela: Äiti - Ajatuksia äkkikuoleman jälkeen - proosa - omaelämäkerta

On elokuun ensimmäinen maanantai, kun riuhtaisen tulpan irti. Aloitan äidistä kirjoittamisen. Kuolemasta kirjoittamisen. Surusta.

Terhi Rannela: Äiti - Ajatuksia äkkikuoleman jälkeen, 167 s. - ilm. 2020 - kansi: Satu Kontinen - Karisto - Arvostelukappale kustantajalta, kiitos!

Terhi Rannelan äiti kuoli äkillisesesti tammikuussa 2016. Puoli vuotta ennen kuolemaansa 69-vuotias äiti oli jäämässä eläkkeelle ja purki suutarinliikettä, jota oli pitänyt pienellä paikkakunnalla.
Rannelan isä ja isänisä ja isänisänisä olivat kaikki olleet suutareita ja äiti oli aikuisiällä opetellut suutarintöitä. Äidillä oli aikomus tehdä saappaita eläkkeelläkin saadakseen vähän etxrarahaa matkoihin yms.

Aluksi Rannela kertoo kirjan kirjoitusprosessista. Kuinka on hakenut rohkeutta omaelämäkerralliseen kirjoittamiseen filosofi Torsti Lehtisen Elämä sanoiksi -kirjoituskurssilta. Tällä kurssilla Rannela on ensimmäistä kertaa puhunut itkemättä äitinsä kuolemasta. Tuolloin oli kulunut kolme ja puoli vuotta äidin hautajaisista.
Lehtisen lisäksi, Rannela tutustuu myös muiden kirjailijoiden ja henkilöiden tapaan käsitellä kuolemaa ja surua.
"Lukemistani raakaa surua ja valitusta käsittelevistä teksteistä suurin osa on fragmentaarista. Se on kaaottista, kaikkea muuta kuin taiteen keinoin kirjoitettua", runoilija *)Naja Marie Aidt kirjoittaa.

Naja Marie Aidtin lisäksi kirjassa on muitakin kirjailijoiden lainauksia, kuten esim. Eeva Kilveltä, Natalie Goldbergilta, Simone de Beauvorilta ja monelta muulta.

Heli Hulmi on kirjoittanut:
- Kristinuskossa tunnetaan ajatus kolmesta kuoleman jälkeisestä vuorokaudesta, jolloin vainaja kulkee vielä kerran hyvästelemässä läheisensä sekä elämänsä tärkeät paikat. Tämän jälkeen hän pysyttelee vielä 42 vuorokautta lähettyvillä ennen kuin lähtee kauemmas.

Rannela miettii myös, mitä itse tekisi kuoleman kynnyksellä.
- Vetäytyisin jonnekin pohjoisen tunturiin kauas asutuksesta ja ihmisistä. Pystyttäisin teltan paikkaan, josta voisin viimeisillä voimillani nähdä auringonnousun ja -laskun. Haluaisin juoda vettä purosta.

Muistoja, ihania muistoja.
- Äiti sanoi, että on ihmeellinen tunne, että kun tuntee itsensä tytöksi, peilikuva hämmentää joka kerta. Että kuka sieltä oikein katsoo. Kuka on tuo ryppyinen nainen. Kun sisällä on tyttö.

- Muutama vuosi ennen äidin kuolemaa aloin neuloa tilkkuja torkkupeittoon. Äiti kutoi peittoani etänä ja lähetti minulle postissa punaisia neliöitä. Vielä joskus teen niin paljon paloja, että niistä saa vihdoin ommeltua peiton. Ihana ajatus, että oikeastaan meillä on yhä menossa yhteinen, keskeneräinen projekti. Saan vielä äidiltä lukupeiton.

Kuinka monta kiertoilmaisua kuolemalle keksit? Terhi Rannela on lounaseuralaistensa kanssa muistanut ainakin kaksikymmentäneljä:
- syödä porkkanaa alapuolelta, mennä majan majoille, heittää veivi, delata, potkaista tyhjää...

Kirjailija pohtii myös mitä suru on. Mitä muut ovat sanoneet?
- "Suru on hinta, jonka maksamme rakkaudesta," sanoo psykiatiri Colin Murray Parkes.
-" Jollei ole mitään sellaista, mikä herättää surua, ei elämässä ole mitään oikeasti tärkeää. Suru kertoo siitä, keitä me oikeasti olemme." psykologi Katja Myllyviita sanoo ja lisää mm. " Sureva tarvitsee tukea, apua ja seuraa. Suru tekee sen hänen puolestaan. Ihminen on laumaeläin."

Lopuksi: "Oletko itkenyt paljon kirjoittaessasi?" ystäväni kysyy. "Vähemmän kuin ajattelin. Joinakin päivinä, mutta en niin usein kuin olin varautunut." (...) Olen lukenut ja kirjoittanut surusta joka päivä. Olen saanut ajatella äitiä joka päivä (...) Mielessäni olen kirjoittanut lakkaamatta neljä vuoden ajan."

Kauniisti, lämmöllä ja hienovaraisuudella kirjoitettu kirja, jossa muistellaan, ikävöidään. Ja se tehdään vellomatta surussa. Teos ei ole vain äidin ja tyttären välistä tekstiä, vaan mukana on pohdintaa ja lainauksia. Teos antaa myös yhden hyvän muistutuksen meille itse kullekin: "Älä kysy voitko auttaa tai tehdä jotakin, vaan auta ja tee.

Kirjassa on paljon viitteitä ja lainauksia kirjoista, joista löytyy lista teoksen lopusta, kuten muustakin lähdeaineistosta. Pidin myös kirjan yksinkertaisesta kannesta. Jotkut kohdat saivat ajatukseni omaan äitiini, jonka poismenosta on jo kymmenkunta vuotta. Esimerkiksi tuo muisto, kun Rannela kertoo äitinsä katsoneen peiliin ja ihmetelleen kuka vanha ja ryppyinen nainen sieltä kurkistaa. Juuri noilla sanoilla minunkin äitini sanoi katsovansa peiliin: "Olo on kuin nuorella tytöllä, mutta peilistä katsoo joku ryppyinen, vanha nainen."
Tippa herahti silmäkulmaani, mutta minua hymyilytti.

Näen unta, jossa äiti antaa minulle yksitoista undulaattia. Lupaan pitää keltaisista ja vihreistä siivekkäistä hyvää huolta. Avaan häkkien ovet, jotta linnut saavat halutessaan lentää.

+++++++++++
Kirjailija, toimittaja, sanataideohjaaja,
Terhi Rannela, synt. 1980 Outokummussa ja asuu Tampereella.
Esikoisnuortenkirjansa Rannela julkaisi jo 23-vuotiaana (Puhdas valkoinen 2004). Kirjailija sanoo olevansa kirjojen ja elokuvien suurkuluttaja. Muita harrastuksia ovat kuntoilu, tamperelaiset kahvilat, divarit, feminismi, Madonna ja elämästä nautiskelu.
(Lähde: Kirjasammon kirjailijasivu)

Edit 10.5.2020 Julkaisupäiväni sattui olemaan paitsi äitienpäivä, myös Terhin 40-vuotissyntymäpäivä. Onnea🌹🌷🌹 

Terhi Rannela pitää blogia, jota minäkin seuraan. Jos kiinnostaa, niin  osoite on:  https://terhirannela.org

********
Ilmestyneet teokset:
Historialliset romaanit: Punaisten kyynelten talo 2013 - Frau 2016 - Kiivaat 2019 
Muut:  Äiti 2020

Tietokirjat: Kirjoita nuorille, luovan kirjoittamisen opas 2010 - Frau-romaanin työkirja (e-kirja) 2016 - Kesyt kaipaavat, villit lentävät (matkapäiväkirja) 2018 - Miksi en kirjoittaisi (yhdessä Päivi Haanpään kanssa) 201
Lisäksi lukuisia nuortenromaaneja.

...................
Linkki Aidtin hienosti kirjoitettuun kirjaan:
 *) Naja-Marie Aidt: Jos kuolema on vienyt sinulta jotakin anna se takaisin, Carlin kirja


Kommentit

  1. Tämä voi olla minulle liian omakohtainen juttu, kun oma äiti kuoli myös äkkikuoleman. Näin äitienpäivän aikaan olen muistellut omaa äitiä kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän hyvin, isäni menetin äkillisesti. Itseään pitää säästää❤️

      Poista

Lähetä kommentti