Emelie Pine: Tästä on vaikea puhua, 207 s. - suom. ilm. 2020 - Notes to Self 2018 - suomennos: Karoliina Timonen - graafinen suunnittelu: Anna Makkonen - Atena ************ Arvostelukappale kustantajalta, kiitos!
Kirja sisältää kuusi esseetä. Esseitä, joissa Pine käsittelee omaa elämäänsä ja sen kiputiloja. Asioita, joista on vaikea puhua.
Muistiinpanoja kohtuuttomuudesta käsittelee isää. Isää, joka on alkoholisti. Isää, joka on muuttanut Irlannista Korfulle. Isää, joka on nyt vakavasti sairaana Korfun keskussairaalassa.
Suhde isään on aina ollut vaikea:
- Kun on jumissa ikuisten uhkavaatimusten (lopeta juominen) ja täydellisen hyväksynnän (rakastan sinua, teit mitä tahansa) välissä, alkoholistia rakastavan ihmisen rakkaus ehtyy ja elpyy.
Emelien isän alkoholismi on eräs niistä asioista, jotka ovat tyttärelle vaikeita ja joista on vaikea puhua.
Emelie pähkäilee haluaako lapsen vai ei. Tai, voiko ylipäätään saada lapsia?
- Minä pelkäsin toistavani vanhempieni tekemät virheet, pelkäsin parisuhteen puolesta, pelkäsin että kun minulle annettaisiin pieni, itkevä ihminen, jonka tarpeet minun tulisi täyttää, huomasin tehtävän olevan mahdoton.
Emelie keskustelee ystävien kanssa ja seuraa netistä raskausaiheisia keskustelufoorumeita.
Vanhempani muuttivat erilleen, kun olin viisi ja siskoni oli vauva.
Emilie kertoo lapsuudestaan ajalta ennen eroa. Kertoo sen minkä muistaa. Miten vanhemmat eronsa ottivat? Emilien mielestä molemmat olivat onnettomia. Miten äiti selvisi kahden pienen lapsen kanssa?
Miten isä toisinaan kohtelee lapsiaan?
- Kun isällä on uusi tyttöystävä ja hän peruuttaa tapaamisen lapsen kanssa, lapsi on hämillään. Kun isä sanoo, että hän on kyllästynyt lapsiin ja että lapsi voi painua helvettiin, tämä on entistä enemmän hämillään.
Millaista kotona oli eron jälkeen. Rahaa oli vähän, joten ruoka oli mitä oli, koulueväät olivat mitä olivat ja vaatteet olivat mitä olivat. Koulussa oli vaikeaa, Emilie ei osannut sääntöjä: puhui liian kovaa, käytti vanhoja vaatteita, ja välitti siitä mitä muut hänestä ajattelivat. Sitten elämään astui syöminen tai oikeastaan syömättömyys - ja unettomuus. Äiti vei yksitoistavuotiaan Emelien lääkäriin, mutta eihän siellä muuta sanottu kuin että tyttö on alipainoinen. Lääkärikäynnin jälkeen äiti marmatti kalliista lääkäristä, joten Emelie päätti jatkossa olla puhumatta näistä(kään) asioista.
- Se oli taas yksi säännöistäni, yksi tapa kontrolloida itseäni, yksi rangaistuksistani.
Kun Emelie oli kahdensantoista, niin Irlannissa järjestettiin kansanäänestys avioero-oikeudesta. Tämä oli ensimmäinen äänestys, jossa Emelie äänesti. Isä ja äiti puhuivat avioerosta, mutta erosivatko virallisesti?
Pine puhuu myös verestä, naisten karvoista ja sheivaamisesta. Saako nainen olla karvainen ja myös näyttää sen? Sillä:
- Edelleen on kuitenkin hyvin harvinaista, että nainen näyttäisi itsestään julkisesti yhtään mitään karvaista.
Oma vartalo on ollut Pinelle arka paikka, josta on ollut vaikea puhua. Pitää tunnustaa rehellisesti, miltä oma ulkonäkö tuntuu sisäisesti.
- Joskus peliin katsominen on vaikeaa.
Kun Emelie on neljätoistavuotias. he muuttivat äidin töiden takia Lontooseen, isä jäi Dubliniin. Emiliellä alkoi uusi elämä, biletys. Jo viisitoistavuotiaana Emelie ystävineen istuu baaritiskeillä, käy festareilla, karkailee, iskee miehiä, käyttää alkoholia ja lopulta myös muutakin. Ongelmia tuli koulussakin, joten kouluvaihtoja tuli eteen. Miten Emelie niistä selvisi? Miten selvisi kaikista elämänsä haasteista? - Emelie, nykyinen apulaisprofessori?
Pine kirjoittaa asioista suoraan, rehellisesti. Vaikka kyseessä ovat asiat, joista on vaikea puhua, niin niistä ei ole vaikea lukea. Kuinka paljon mm. omalla ulkonäöllä ja naiseudella on merkitystä. Saavatko kainalokarvat näkyä, olenko liian laiha, käytänkö vääränlaisia vaatteita jne jne? Emelien "ongelmalista" tuntuu olevan loputon. Mutta eivät ongelmat ole vain Emilien, vaan moni muukin nainen kärsii ja pohtii samoja asioita. Siksi on hyvä, että vaikeistakin asioista kirjoitetaan ja samalla näytetään, että on selviytymismahdollisuus.
Esseet etenevät ajallisesti nykyisyydestä lapsuuteen ja nuoruuteen.
Sitä mietin, että paljonkohan Pinen lähipiiri järkyttyi näistä paljastuksista, joita oli pidetty salassa.
Joka tapauksessa kirjan luettuani tuli sellainen tunne, että olisi tehnyt mieli halata Emelie Pineä ja sanoa, että olet arvokas. Ole onnellinen. Älä pelkää. Toivon, että kirjailija on saanut elämäänsä voimaa kirjoittamalla tämän kirjan ja avautumalla niin monesta vaikeasta aiheesta.
Hieno kirja.
Kirjoitan tämän voidakseni viimein tuntea olevani läsnä omassa elämässäni. Kirjoitan tämän, koska se on voimallisin asia, jonka voin keksiä tekeväni.
P.S. Pidin kannesta.
+++++++
Kirjailija ja nykydraaman professori
Emelie Pine, synt.1977, Dublin, Irlanti
********
Suomennetut teokset:
Tästä on vaikea puhua 2020 - valittiin Irlannissa vuoden kirjaksi 2018.
Lisäksi suomentamattomia tieteellisiä ja kaunokirjallisia teoksia.
^^^^^^^^^^^^
kirjarouvanelamaa.blogspot.com
https://www.facebook.com/kirjarouvanelamaa/
Insta: #pirittaolen
Twitter
Kommentit
Lähetä kommentti