Luettu: Tokarczuk: Vaeltajat & Olsson: Autio ranta - kauno

Tokarczukin novellikirja on ilmestynyt jo 2012, mutta Olssonin teos on vuoden 2020 satoa ja kertoo selviämisestä tai selviämättömyydestä.

Olen muutaman vuoden ikäinen. Istun ikkunalaudalla, ympärilläni hujan hajan heitettyjä leluja, kaadettuja palikkatorneja, nukkeja silmät selällään. 

Olga Tokarczuk: Vaeltajat, 431 s. - suom. ilm. 2012 - novellikokoelma - Bieguni 2007 - suomennos: Tapani Kärkkäinen - Otavan kirjasto ******** kirjaston kirja

Olga Tokarczuk sai syksyllä 2019 takautuvasti vuoden 2018 Nobelin kirjallisuuspalkinnon ja silloin päätin, että luen kirjailijalta jotain. Koska en tiennyt tästä kirjailijasta mitään ja koska olin hieman epäluuloinen (nobelistien kirjoista ei aina tiedä), niin päätin valita novelleja. Ratkaisu osoittautui itse asiassa vääräksi. Usein nimittäin novellit ovat erillisiä kertomuksia, joita voi lukea missä järjestyksessä tahansa, ja kesken voi jättää milloin tahansa. Mutta Tokarczukilla olikin joku sellainen punainen lanka novelleissaan, jonka halusin selvittää. No, onnistuinko? En ihan..

Hentoinen punainen lanka kyllä kulki läpi kirjan, mutta juuri kun olin päässyt jyvälle, niin oltiin taas jossain ihan muualla. Novelleissa tai ajatelmissa, tai miksi voisi kutsua parin rivin tekstiä, käsiteltiin kaikkea mahdollista maan ja taivaan välillä. Teos on outo sekoitus vähän kaikkea, tietoa, historiaa, matkakokemuksia,viisauksia, taruja, tarinoita tavatuista ihmisista, ystävistä... Mutta tekeekö juuri tämä kirjasta erityisen?
Otan muutaman esimerkin, ohessa lyhyt,  hm,  "luku":

Erittäin pitkä neljännestunti (=luvun nimi)
Lentokoneessa kello 8.45:n ja 9.00:n välillä. Minun silmissäni tuo vartti kesti tunnin tai pidempäänkin.

Tai "luvussa", joka on vajaan sivun mittainen on aluksi tekstiä ja loppuosa matematiikka:
Kolmesataa kilometriä 
Jos A:n suhde B: hen on sama kuin C:n suhde D:hen, niin A x D = C x B (.....) ja jatkuu ...

Jos 1 : 30 = 10 000 : D
niin 1 x D = 10 000 x 30
tulokseksi saadaan 300 km

Tai Matkakosmetiikka -"luku", jossa mm. luetellaan millaisia tuotteita jokainen itseään kunnioittava kemikalioliike tarjoaa asiakkailleen:
....- sampoota, putkiloon pakattua pesuainetta, alusvaatteiden pesuun hotellin lavuaarissa, kahtia taituvia hammasharjoja, aurinkovoidetta, hyttyssprayta, kengänkiillotuspyyhkeitä.. jne. jne

Tai kun eräs professori alkaa ladella viisauksia, "luku" Kairos, joka onkin yllättävän pitkä novelli, jopa 29 sivua:
- Luulen, että ihminen tarvitsee samanlaiset ilmasto-olosuhtet kuin sitrushedelmät.

Novellissa Vahamallikokoelmat päädytään Wieniin, Josephinumiin, tutustumaan anatomisten vahamallien kokoelmaan, jota kuvaillaan melkoisen yksityiskohtaisesti, mitään ruuminosia ja sisäelimiä oikeastaan unohtamatta:
... Sitten seuraa käsivarsia, jalkoja, mahalaukuja ja sydämiä (...) Munuaiset kasvavat virtsarakosta kuin kaksi vuokkoa...

Näitä lukuesimerkkejä voisi jatkaa ja jatkaa, sillä novelleja kyllä riittää. Sivulle 152 päästyäni niitä oli jo 50 kpl ja sivuja kirjassa on 431.

Jos oli teksti välillä erikoista, niin olivat jotkut kartatkin.
(Kartta teoksesta The Agile Rabbit Book of Historical and Curious Maps, The Pepin Press, Amsterdam 2005 ja kuva Vaeltajat-teoksesta)

Mutta pidinkö teoksesta? Kyllä ja en (tähänkään en siis voinut  antaa kunnon vastausta), sillä jotkut novellit olivat ironisia, mukaansatempaavia, hauskoja ja kauniita ja toiset järkyttävän tylsiä. Olen hämmentynyt. Rehellisesti sanoen pidän enemmän hieman toisenlaisista kirjoista, vaikka tämänkin kyllä luki - silkasta uteliaisuudesta. Olisi siis kuitenkin pitänyt valita jompi kumpi suomennetuista romaaneista, ehkä.

Minne tahansa olemmekin matkalla, olemme aina matkalla sitä kohti. "Ei ole tärkeää missä olen", ihan sama missä olen. Olen.

++++++++
Pari sanaa kirjailijasta:
Ent. psykologi Olga Tokarczuk, synt. 1962 Sulechówissa, Puolassa. Kirjailija on myös aktivisti, joka käsittelee teoksissaan rohkeasti myös poliittisesti herkkiä aiheita.
Vuoden 2018 kirjallisuuden nobelisti.

P.S. Ruotsin akatemia jakoi poikkeuksellisesti samaan aikaan sekä vuoden 2018 että 2019 kirjallisuuden Nobel-palkinnon. Tähän oli syynä Ruotsin akatemiaa riepotellut kriisi. Ongelmien sanottiin johtuneen 18-jäsenisen akatemian sisäisistä jakolinjoista, keskinäisistä riidoista, taloussotkuista, salassapitovelvollisuuden rikkomuksista, korruptioepäilyistä, tietovuodosta ja seksuaalisesta ahdistelusta, jolta akatemia oli sulkenut silmänsä. Aikamoinen ongelmalista. Palkinto jäi viime vuonna jakamatta ensimmäisen kerran sitten toisen maailmansodan vuosien.  Vuoden 2019 nobelisti on itävaltalainen Peter Handke.
(Lähde: Poimittu netistä, Helsingin Sanomien kulttuurisivuilta)

********
Ilmestyneet suomennokset:
Päivän talo, yön talo 2004 - Alku ja muut ajat 2007 - Vaeltaja 2012 , josta saanut Niken, joka on Puolan merkittävin kirjallisuuspalkinto

------------------------------
Linda Olsson: Autio ranta, 281 s. - suom. ilm. 2020 - Hamilton Beach 2019 - suomennos: Anuirmeli Sallamo-Lavi - Gummerus ********* kirjaston kirja

Parilla sanalla kirjan sisällöstä:
Kirja sijoittuu Uuteen-Seelantiin ja Pariisiin ja on Helgan ja Josephin tarina.
Helga on hyvästelemässä taloaan ja Hamilton Beachia Aucklandissa. Talo jää hyviin käsiin. Helga on muuttamassa Ranskaan, jossa kirjoittaa kirjettä elämänsä rakkaudelle, jonka kanssa asui Uudessa-Seelannissa.

Helga oli tavannut Josephin rannalla. Kun nainen lähtee alkaa Joseph pitää päiväkirjaa toivoen, että Helga palaisi takaisin. Odotusta auttavat poika ja tämän pikkutyttö May. Miten käy, palaako Helga ikinä?

Olen lukenut kaikki Olssonin teokset  ja pitänyt niistä - paitsi en tästä. Olin vähän pettynyt. Alku lähtee tosi nihkeästi ja taisin siinä vaiheessa jo pudota tarinastakin. Mielestäni teos on sekavahko: kuka kulloinkin puhuu ja missä maassa oleskelee jne. Tai sitten en vain ollut vastaanottavaisella tuulella? Kirja kertoo menettämisestä, toivon ylläpitämisestä, selviämisestä ja surusta. Olssonin tyyli on haikeata ja kaunista, mutta valitettavasti tämä tarina ei kolahtanut minun tunteisiini. Olen käynyt Uudessa-Seelannissa ja ihastuin sen kauniiseen luontoon. Odotin, että kirjassa olisi paljon kauniita maisemakuvauksia, mutta ei ollut. Harmi.
Suosikkini Olssonin teoksista on  esikoiskirja Laulaisin sinulle lempeitä lauluja. 

++++++++
Kirjailija, juristi
Linda Olsson, synt. 1948 Tukholmassa. Lopetettuaan juristin työt Olsson asui monessa maassa, kunnes muutti perheineen Uuden-Seelannin Aucklandiin, jossa asuu Tukholman lisäksi.

********
Ilmestyneet teokset:
Laulaisin sinulle lempeitä lauluja 2009    - Sonaatti Miriamille 2010 - Kaikki hyvä sinussa  2012 - Kun mustarastas laulaa  2015 - Sisar talossani 2017 - Autio ranta 2020

^^^^^^^^^^
kirjarouvanelamaa.blogspot.com
https://www.facebook.com/kirjarouvanelamaa/
Insta: #pirittaolen
Pinterest
Twitter

Kommentit

  1. Minä tykkäsin kovasti Autiosta rannasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että pidit ja varmaan moni muukin. En vain oikein saanut otetta juuri tähän Olssonin kirjaan.

      Poista

Lähetä kommentti