Joyce Carol Oates: Elämäni rottana, 414 s. - suom. ilm. 2020 - My Life as a Rat 2019 - suomennos: Kira Poutanen - kannen suunnittelu: Rebecca Lown - HarperCollins *********Arvostelukappale kustantajalta, kiitos!
Kirjan nimi paljastaa jo jotain, eli Elämäni rottana. Rotta, vasikka, ilmiantaja, siitähän tässä on kysymys. Heti alussa kerrotaan myös tärkein:
...välillämme tapahtui jotakin kamalaa, jota yritän edelleeen korjata (...) Isä lähetti minut pois kotoa. Kolmeksitoista vuodeksi! Aikuiselle se ei ehkä ole pitkä aika, mutta teinille se on ikuisuus.
Lähellä Niagaran putouksia asuu perhe, jossa elää isä, äiti ja seitsemän lasta: Jerome Junior, Miriam, Lionel, Les, Katie, Rick ja Violet Rue, kuopus, kirjan päähenkilö ja kertoja.
- Vanhemmat eivät ole samanlaisia kaikille lapsilleen. Isä kohteli veljäni eri tavalla kuin siskojani ja minua. Isän maailma oli jaettu selkeästi kahtia: miehiin ja naisiin (...) Tyttäriään, tyttöjään, isä jumaloi. Violet oli isän suosikkityttö. Kuopus. Kullanarvoinen.
Mikä aiheutti rotta-nimityksen ja miksi kullanarvoinen suosikkityttö karkotetaan?
Alueella oli tapahtunut mustan nuoren miehen tappo ja paikalla oli nähty muutamia valkoisia henkilöitä.
Isän ollessa nuori oli paikkakunnalla ollut kärhämää valkoisten ja tummenpi-ihoisten poikien välillä. Mutta nykyään: eihän kenelläkään ollut rotuennakkoluuloja! Siltikään eivät valkoiset ja tummempi-ihoiset viettäneet yhteistä aikaa muuten kuin joissain kerhoissa, urheilutapahtumissa yms.
Heräsin... johonkin...
Joku / jotkut olivat tulleet kotiin. Kello oli 00.25. Violet hiipii kuuntelemaan mitä tapahtuu ja mitä ihmettä pihalla touhutaan? Violet kysyy. Jotain pientä kahinaa oli ollut, mutta siitä ei saa puhua vanhemmille. Violetia vannotetaan.
- Minä lupaan.
Tapahtuma jää kuitenkin niin vahvasti kaivertamaan Violetin mieltä, että hän tulee kertoneeksi muutamille henkilöille asioita, joista on vannonut olevansa hiljaa. Ja kun Violetia vielä tönäistään ja siitä jää jälkiä, niin tapahtumat alkavat lopullisesti vyöryä. Lupauksen pettämisestä on seurauksena että perheenjäsentä /-jäseniä syytetään taposta. Käy ilmi, että Violet Rue on sittenkin puhunut ja nyt hän pelkää.
- ...perheen oli siis ehdottomasti suojeltava omiaan. Sukulaisten tai sisarusten kanssa voi riidellä, vanhempien kanssa voi kinastella, mutta lopulta pidettiin kuitenkin yhtä, toista ei hylätty tai petetty.
Irlantilaiset pitävät aina yhtä, mutta nyt Violet on pettänyt perheen, suvun. Pelon ja koston takia Violet viedään varmuuden vuoksi pois ja päätyy tädin ja sedän luokse asumaan, koska muu suku ei ole suostunut ottamaan Violetia luokseen. Näin perhe oli heivannut, rotan, rottatytön pois elämästään.
Sen lisäksi, että Violet Rue saa häädön kotoaan, on tytöllä alituinen pelko, että hänelle tullaan kostamaan suurisuisuus.
Niin alkavat Violet Ruen yksinäiset vuodet. On ikävä perheenjäseniä, kotia. Violet toivoo, että saisi anteeksi vasikoinnin. Violet ottaa muutaman kerran yhteyttä perheeseen, mutta sieltä käsketään pysymään poissa. Violet yrittää vain pysyä hengissä. Pysyä pinnalla. Se oli hänen suurin haasteensa. Mutta.
- Minähän olin rotta, täysin arvoton. Minunhan pitäisi vain ryömiä piiloon ja kuolla pois.
Uudessa koulussakaan ei mene kovin hyvin. Ainoa joka tuntui "näkevän" Violetin oli matematiikanopettaja herra Sandman.
- Kukaan muu ei tuntunut näkevän minua. Olisin hyvin voinut olla jonkun lampaannahkatakki, joka oli heitetty tuolin alle huoneen nurkkaan.
Opettaja Sandman oli hieman outo tyyppi, joka luotsasi luokkaansa kuin merikapteeni. Jollei käyttäytynyt hyvin saattoi joutua kävelemään lankulle, eli seisomaan selin luokan perälle.
- ... oli pakko seistä kellon soimiseen asti, kääntyä ei saanut, ei virnistellä, ei viisastella, jos tulee pissahätä, pissaatte housuun.
Tuskin nyt kukaan neljä-viisitoistavuotias pissaisi housuun - vai pissaisiko? Sandman suosi poikia ja tytöt olivat hänelle ilmaa - paitsi Violet Rue.
- Jäin koulun jälkeen Sandmanin luokkaan. Se oli etuoikeus: "yksityisopetusta". (Sinne kutsuttiin vain tyttöjä.)
Violet saa matikankokeista hyviä numeroita, koska valmistautui kokeisiin tuntikausia ja koska sai salaista tukiopetusta.
Violet Rue oli koulukiusattu. Kerran koulusta lähtiessä pojat olivat olivat odottamassa ja Violet pakeni autojen luo ja yritti löytää auton, jonka ovi olisi auki. Löysi ja käpertyi autonlattialle. Auto sattui olemaan opettaja Sandmanin, joka lupasi viedä Violetin tädin luo. Vei, vei, muttei heti...
Aika kuluu ja Violet Rue asuu edelleen tätinsä ja setänsä luona, mutta sielläkin on alkanut olla ongelmia. Niinpä kohta kahdeksantoistavuotias Violet päättää muuttaa asumaan yksin. Opiskeluun ja elämiseen tarvitaan kuitenkin rahaa ja siksi Violet on tarjoilijana ja siivoojana.
- Siivoustyössä tuntuu olevan jonkinlaista turvaa, kuin koti. Tunnet asiakkaat ennalta, he eivät ole sattumanvaraisia niin kuin ravintolassa tai cocktailbaarissa. Haluat uskoa, että asiakkaat ovat taatusti luotettavia.
Luotettavia, niinhän sitä uskoisi. Violet on siivonnut kaksi viikkoa ja miettii onko valmis siivoamaan toisten ihmisten pinttynyttä likaa, saastaa, paskaa. Olisinko valmis matelemaan juomarahojen takia.
Violet päätyy siivoamaan varakkaan, eronneen tohtori Mettin kotia.
- Mies on perfektionisti (...) Keittiö, kylpyhuone, lavuaarit, kylpyamme ja suihku - varmista, että kaikki kiiltää. Muuten asiakas kieltäytyy maksamasta täyttä maksua.
Kaikki alkoi pienestä. Tohtori Metti rupesi pyytämään Violetilta pieniä ylimääräisiä palveluksia, ole kiltti.
Ulkoiluttaisitko koiraa, ole kiltti. Veisitkö pukuni pesulaan, ole kiltti. Kunnes: "Haluaisitko drinkin, Violet?" Ei, Violet ei halua. Violet haluaa lähteä luennolle ja lähteekin. Kunnes sitten erään kerran siivouksen jälkeen Violet on niin väsynyt, että nukahtaa vahingossa tohtori Mettin kotona.
- Metti oli palannut ja seisoi oviaukossa katselemassa minua...
Yliopiston kevätlukukausi oli ohi ja Violet päättää taas muuttaa. Minne? Ei tiedä.
- Minä vain juoksen henkeni edestä.
Minne kaksikymmentäseitsemänvuotias Violet Rue päätyy juostessaan? Antaako perhe ikinä Violetille anteeksi? Vai joutuuko Violet yhä olemaan rotta, rottahuora, tuhma tyttö. Violet on ollut vuosikausia kiusattu, pelokas tyttö /nainen, joka jaksaa toivoa anteeksiantoa ja joka kaipaa perhettään. Jaksaisiko pyytää enää elämältä mitään hyvää. Ole kiltti.
Tämäkin Oatesin kirja kertoo naisesta, rakkaudesta ja sen puutteesta, hyväksynnästä ja sen puutteesta.
Kirjailijalle on vahva ote tekstiin ja tarinaan, jota lukee välillä kuin trilleriä. Miltä teinistä tuntuu kun perhe hylkää, vaikka toisaalta tietää tehneensä oikein. Miltä tuntuu tulla hylätyksi ja miten se vaikuttaa koko elämään ja sen valintoihin ja omaan käyttäytymiseen. Pyrkimys olla hyväksytty, olla rakastettu. Olla kiltti.
Tarina pistää lukijan asettumaan Violetin asemaan. Mitä minä tekisin, miten toimisin. Selviäisinkö?
Alkupuoli etenee tiettyyn pisteeseen ihan kiinnostavana, sitten aloin ajatella, että eikö tässä mitään muuta olekaan kuin tätä yhtä ja samaa. Mutta on, toki. Kirja on jaoteltu osiin, joissa kussakin Violet Ruella on omanlaisensa rooli. Jännitystä tarinaan luo se kun miettii, saako Violet ikinä anteeksi ja tapaako perhettään. Pidin kirjasta, vaikka pohjavire onkin surumielinen. Plussaa annan lopun eräästä yllätyksestä.
Vaikka Elämäni rottana on hyvä, niin oma suosikkini suomennetuista teoksista on edelleen Haudankaivajan tytär.
Taustaa: Elämäni rottana ilmestyi varhaisessa muodossa Curly Red -nimisenä novellina Harper's Magazine -aikakauslehdessä 2003, jonka jälkeen se on julkaistu uudestaan 2004 eräässä novellikokelmassa ja osia tarinasta on julkaistu eri muodoissa muutamissa lehdissä
(Lähde: Elämäni rottana)
Perhe on kuin valtava puu. Vaikka puu olisi jo huonossa kunnossa ja alkaisi kuolla ja mädäntyä, sen juuret ovat silti maan alla erottamattomasti kiinni toisissaan.
P.S. HarperCollins Nordic juhlistaa klassikkoteoksen "Blondi" taivalta juhlapainoksella, joka ilmestyy elokuussa. Blondi on fiktion muotoon puettu, rajusti suodatettu kertomus Norma Jeane Bakerista eli Marilyn Monroesta.
+++++++++
Kirjailija, humanististen tieteiden professori
ja usein palkittu Joyce Carol Oates, synt.1938 New Yorkissa. Käyttää myös nimiä Rosamond Smith ja Lauren Kelly. Oatesin kirjailijatuotannon johtava teema on naisena oleminen amerikkalaisessa kulttuurissa. Hän kuvailee naiseuden iloja ja murheita sekä naisen asemaa yhteiskunnassa ja perheessä. Toisaalta hänen romaaninsa käsittelevät myös rakkautta ja väkivaltaa, jotka Oates asettaa usein vastakkain.
Oates harrastaa kävelyretkiä ja pyöräilyä.
(Lähde: Wikipedia)
*********
Suomennetut teokset:
Kallita ihmisiä 1969 - Bellefleur 1981 - Tavallinen rakkaus, kaksitoista kertomusta (novelleja) 1982 - Valon enkeli 1983 - Blondi 2001 - Syntipukki 2002 - Putous 2006 - Nyrkkeilystä 2009 - Haudankaivajan tytär 2009 - Kosto: Rakkaustarina 2010 - Sisareni, rakkaani 2012 - Elämäni rottana 2020
Lisäksi kymmenittäin suomentamatonta tuotantoa: romaaneja, runo- ja novellikokoelmia, näytelmiä, esseitä, antologioita, nuorten - ja lastenkirjoja
^^^^^^^^^^
kirjarouvanelamaa.blogspot.com
https://www.facebook.com/kirjarouvanelamaa/
Insta: #pirittaolen
Twitter
Oatesin teokset eivät jätä kylmäksi. Kiitos hyvästä kirjaesittelystä. Tämähän pitää lukea :)
VastaaPoistaEivät tosiaan jätä kylmäksi. Kiitos, että luit taas!
Poista