Eeva Klingberg: Syvän maan juuret - hyvä esikoiskauno

Hän kertoi orjien oloista ja kurjuudesta, jossa he olivat eläneet ennen sotaa. Hän kertoi sodan jälkeen heränneestä toivosta sekä pettymyksestä, kun luvatut vapaudet valuivat saavuttamattomina heidän sormiensa välistä.

Eeva Klingberg: Syvän maan juuret, 472 s. - ilm. 2020 - esikoisromaani - 1930 - ja 1970 -luvut-kansi: Saana-Reeta Meilahti - Gummerus ******** Arvostelukappale, kiitos!

1974 New York / Alabama
Ernest Gray on kirjailija, joka on onnistunut kirjoittamaan hyvän esikoiskirjan, mutta sen jälkeen luovuus on hyytynyt. Kunnollista ja menevää tarinaa ei vain synny.
- Sinä Ernest olet tämän maan kruunujalokivi, harvinaisuus, josta vielä kuulemme paljon, kunhan pääset uuteen kukoistukseen.

Saadakseen särvintä pöytään, Ernest on opettajana, mutta sekään ei oikein maita. Sitten tulee kirjoittamiseen tauko, sillä isä kuolee ja Ernest joutuu lähtemään synnyinseudulleen.

Välit perheeseen olivat haaleat, osin menneisyyden tapahtumien vuoksi.
- Kolmekymmentä vuotta, äiti sanoi ääni värähtäen. Kolmekymmentä vuotta ilman yhtäkään vierailua tai puhelinsoittoa. Isällesikin puhuit vain, jos hän tarttui ensimmäisenä luuriin. 

Palattuaan Alabamaan Ernest on päättänyt saada myös sielulleen rauhan. Menneisyydessä on nimittäin tapahtunut asioita, jotka edelleen vaivaavat Ernestiä ja monia muitakin asianosaisia.

Newpine, Alabama 1935
Ernest oli tuolloin kasvava poika, teini-iän kynnyksellä. Isoveli-Henry on juuri kihlautumassa Lucyn kanssa. Isällä on säilyketehdas. Kotihengettärenä on Doreen, musta tietenkin, niin kun tuon ajan henkeen kuului. Doreenilla on Ernestin ikäinen poika, Samuel, jonka kanssa Ernest mielellään leikkii ja viettää aikaa, vaikka toiset pojat, etenkin Henry ja hänen kaverinsa, eivät oikein sulattaneet tätä.

Samuel työskenteli elokuvateatterin lipuntarkastajana värillisten sisäänkäynnillä ja päivisin hoiti teatterin omistajan, herra Ellisin juoksevia asioita ja näytöksen jälkeen siivosi salin ja vessat.
- Ernest tunnusti olevansa kateellinen Samuelille tästä työstä. Sen lisäksi, että se oli verrattain kevyttä, hän näki ensimmäisten joukossa kaikki uudet elokuvat.

1930-luvulla Etelävaltioissa aika oli eri, suvaitsemattomampi. Värillisillä oli mm. omat asuinalueensa, hautausmaansa, koulunsa ja ravintolansa. He matkustivat eri junavaunuissa ja menivät elokuviin eri ovista. Mustia palvelijoita, mustia prostituoituja, mustia työläisiä, joiden ei annettu unohtaa, että olivat orjien jälkeläisiä. Mustat ja valkoiset lapset eivät olisi joidenkin mielestä saaneet leikkiä keskenään. Puhumattakaan, että olisivat saaneet seurustella tai mennä avioon.
- Newpine ei ollut helppo paikka elää, varsinkaan jos olit musta ja köyhä. Laman aikana se kurjistui vielä entisestään. Työpaikkoja oli vähän, ja kun vaakakupissa oli mustan ja valkoisen miehen toimeentulo, voit arvata kummalle näytettiin helpommin ovea.
Niinpä monet nuoret mustat lähtivät Pohjoiseen paremman elämän toivossa. Tällaisia aatoksia oli myös Newpinen mustilla asukkailla.

Vuonna 1935 Newpinessä tapahtuu paljon ikävää, joista etenkin eräät tapahtumat saivat Ernestin muuttamaan pois kotiseudultaan. En paljasta näistä tapahtumista mitään, sillä ne ovat tarinan keskiössä ja kirjailija pitääkin lukijaa aika kauan jännityksessä ennen kuin asiat selviävät.

Mutta viivähdetään vielä hetki vuodessa 1974, jolloin Ernest on saapunut Alabamaan. Yllätyksekseen eräs musta nainen pyytää Ernestiltä apua. Miksi? Miksi kaikkien näiden vuosikymmenien jälkeen? Ernest on kuitenkin utelias ja haluaa kuulla mitä asiaa naisella on ja mihin apua tarvittaisiin.
- "Olen pahoillani kaikesta.  ...ja siitä mitä myöhemmin tapahtui. Sinä menetit myös paljon sinä kesänä.
- Tarvitsen apuasi selvittämään, mitä isälleni tapahtui."
- Miksi nyt? Kaikkien näiden vuosien jälkeen?
- Koska isäsi kertoi minulle ennen kuolemaansa, että X:n kuolemassa oli jotain mätää, ja hän halusi saada totuuden selville.
Ernestin isä oli kuitenkin kuollut ennen kuin nainen sai tietää totuuden. Siksi Ernest on ainoa, joka pystyisi auttamaan,

Tarinan tapahtumat ovat keskittyneet Alabamaan vuosiin 1974 ja 1935. Näinä vuosina seurataan Ernest Grayn perheen elämää sekä pienen Newpinen asukkaita - mustia ja valkoisia. En halua paljastaa kirjan muita henkilöitä, vaikka monet ovatkin pääosissa ja liittyvät useisiin tapahtumiin silloin ja nyt. Tarina etenee huikeasti, ja toivon, etteivät muut kirjan arvostelijat paljasta juonista liikaa. Itse en onneksi tiennyt sisällöstä yhtään mitään, eikä onneksi takakansikaan paljasta liikaa. Klingberg kuljettaa tarinaa kuin dekkaria ja siksi on vain luettava eteenpäin ja eteenpäin, jotta saisi tietää seuraavan asian.

Pääasia on, mitä Newpinen kaupungissa tapahtui neljäkymmentä vuotta sitten? Mitkä menneisyyden tapahtumat saivat Ernestin lähtemään kotiseudultaan? Miksi mies ei halunnut pitää mitään yhteyttä kotiväkeen? Ja onnistuuko Ernest ikinä kirjoittamaan uutta menestyskirjaa?

Olen aivan myyty! Pidin romaanista tosi paljon, enkä malttaisi odottaa, että seuraava ilmestyy.
Jostain syystä kirjan tyylistä tuli mieleeni Jeffrey Archer, Emma Hooper ja moni muukin kansainvälinen nimi. Kansainvälinen, luit oikein, sillä tämä kirja ei häpeä missään seurassa.
Aihe on hyvä! Tarina on hyvä! Henkilöt ovat hyviä! Aikavaihtelut toimivat selkeästi. Teksti ei ole liian maalailevaa, mutta silti kaunista. Voin kuvitella itseni tapahtumapaikoille. Mitään tekstikoukeroita ei tarvitakaan, sillä tarina kulkee ilmankin, on elävää ja puhuttelevaa. Tarina käsittelee oivasti mustien ja valkoisten noiden aikojen elämää, rodullisia asioita, tabuja ja ongelmia.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Yhdysvaltoihin, ja tuntuu hassulta sanoa, mutta mistään ei huomaa, että kirjailija on suomalainen.

Klingberg jännittää blogissaan saako kirja lukijoita? Huoli pois, kyllä saa, taatusti. Mitä tulee kirjailijan pelkäämiin kirjoitusvirheisiin, niin minä löysin yhden.
Pienenä särönä tekstissä oli muutama "alkaa laulamaan"-muoto, joita en, en ja en hyväksy. (Olen niuho.) Suomen kielen lautakunta (valitettavasti) hyväksyi muodon 2014.

Pankaahan tämä nimi mieleen: Eeva Klingberg, sillä me tulemme kuulemaan hänestä vielä! Sanokaa minun sanoneen. Paitsi Suomessa, on teoksella hyvät edellytykset menestyä myös maailmalla.
Veikkaan, että tämä kirja tulee päätymään oman listani tämän vuoden kymmenen parhaimman kirjan joukkoon. Ja nyt on vasta helmikuu.
Ai että, tästä saisi myös hyvän tv-sarjan.
Lukekaa ihmiset, lukekaa!

Vesi solisi eteenpäin, linnut ja hyönteiset jatkoivat elämäänsä niin kuin miljoonat ihmiset ympäri maailmaa. He rakastivat ja riitelivät. Puursivat ja lepäsivät. 

P.S. Vuosien 1915-1970 välillä yli kuusi miljoonaa afroamerikkalaista muutti Etelävaltioista Yhdysvaltain pohjois- ja länsiosiin. Afroamerikkalaiset saivat orjuuden jälkeen vapauden, äänioikeuden ja suojan syrjintää vastaan, mutta silti he joutuivat kokemaan syrjintää vuosikymmenien ajan. Joissakin Etelävaltioissa syrjintä säilyi laillisena sodan jälkeenkin ja esim. Alabamassa rodut pidettiin erillään toisistaan ns. Jim Crow-laeilla.  Rotuerottelun toteutumista ja mustien pelottelua Etelävaltioissa valvoi väkivaltainen ja vaikutusvaltainen Ku Klux Klan-järjestö.
(Lähde: Wikipedia)

+++++++
Pari sanaa kirjailijasta:
Eeva Klingberg, synt. 1981, on suomalais-irakilaisessa perheessä kasvanut kirjastoalalla viihtyvä entinen ohjelmoija. Asuu Helsingissä. Kirjailija esittelee itsensä näin: "Luen, kirjoitan ja juon kahvia. Hoidan kissaa, kotia ja lapsettoman pariskunnan arkea. Käyn töissä, juoksen ja syön suklaata." Lisään tähän vielä neulomisen, josta Klingberg kertoo blogissaan.

********
Ilmestyneet teokset:
Syvän maan juuret 2020 - Kellotorni (työnimi?) työn alla, ilmestymisiaika avoin.

Vakoilin Klingbergin blogista, että Kellotorni on jo hyvässä jamassa. Uusi kirjakin sijoittuu Yhdysvaltoihin ja sijoittuu ajallisesti menneisyyteen.

^^^^^^^^^^
kirjarouvanelamaa.blogspot.com
https://www.facebook.com/kirjarouvanelamaa/
Insta:  #pirittaolen

Pinterest

Twitter