Vaarla: Westend & Tuominen: Kuningaskobra & Tarsalainen: Lupaus Jaltalla - kaunoja


Kolme kaunokirjallista teosta, joiden kaikkien taustalla on tavalla tai toisella tositapahtumat: lapsuuden ja nuoruuden kokemuksia tai kuten Tarsalaisen kirjassa, oma nuoruudenaikainen rakkaustarina. 



Suvi Vaarla: Westend, 334 s. - ilm. 2019 - kannen suunnittelu: Maria Ahonen- - WSOY ****** kirjaston kirja

Kirja kertoo ensin lapsen näkökulmasta Suomen 1990-luvun lamasta ja siitä mitä se sai aikaiseksi eräässä perheessä. Tarina alkaa vuodesta 1984 ja jatkuu 2000-luvulle. Pääosassa on Lamminvuon perhe, jolla alkaa mennä taloudellisesti loistavasti. Jopa niin hyvin, että on varaa muuttaa hulpeaan asuntoon Westendiin ja ostaa juppivene. Perheen isällä on suuria bisnessuunnitelmia, mutta kuten arvata saattaa, kaikki alkaa mennä päin seiniä.
- Syyskuussa 1991 Suomen Pankki otti SKOP:n haltuunsa: saman pankin, jonka johtaja oli ampunut itsensä muutamaa vuotta aiemmin.

Niinpä alkoi pankkikriisi ja luottokriisi ja psykologinen kriisi. Tarina kertoo Lamminvuon perheen loiston ajoista ja mitä sitten tapahtui kun pankkikriisi iski ja rahahanat sulkeutuivat. Miten perhe selvisi? Entä perheen tytär, joka oli tarinan alussa nippanappa kouluikäinen? Miten lama-ajan kokemukset vaikuttivat aikuiseen Elinaan?

Kirjassa vuorottelevat 1990-luvun lamavuodet, jossa käydään läpi Lamminvuon perheen silloisia kokemuksia ja 2000-luku, jolloin perheen tytär kertoo opinnoistaan, työstään ja tunnoistaan. Miten lapsuuden epävarmuus vaikutti aikuiselämään?

Muistan nuo ajat, enkä pysty unohtamaan kuinka hirvittävän paljon ikävää lama-aika toi tullessaan. Monelta ihmiseltä meni, paitsi koko omaisuus kotia myöden, myös luottokelpoisuus, perhe, ystävät, kunnia ja arvostus. Ja kuinka monelle jäi vain häpeä ja syyllisyys. Surullista oli sekin, että mukaan joutui monia ihmisiä, jotka eivät olleet millään lailla "pelanneet" rahoillaan, vaan esim. olivat sattuneet pistämään hyvässä uskossa nimensä lapsensa, sukulaisensa tai ystävänsä takauspaperiin. Ja saattoivat sitten menettää kotinsa, firmansa ja omaisuutensa joutuessaan maksumiehiksi.

Ihmettelen samaa kuin kirjailijakin, että miksiköhän aiheesta ei ole kirjoitettu enempää. Mutta ehkä aihe on ollut ja on edelleen arka. Työttömyys, konkurssit, leipäjonot, sossun luukut, velkasaneeraus, varattomuus, niistä ei vielä tuolloin puhuttu niin avoimesti kuin nykyään. Monelle lama oli häpeän aikaa, jonka yrittää vain unohtaa. Epätoivosta kertoo myös se, että tuolloin tehtiin itsemurhia enemmän kuin sota-aikana.
Lama on koskettanut myös Vaarlan lapsuudenperhettä. Tarina on fiktiota, mutta taustalla ovat kirjailijan omat kokemukset. Hienoa, että Vaarla on kirjoittanut tästä aiheesta. Pidin kirjasta, ja siitä tavasta miten aihetta oli käsitelty. Aiheesta huolimatta.

+++++++
Helsinkiläinen kirjailija, viestinnän ammattilainen
Suvi Vaarla

********
Ilmestyneet teokset:
Alkoholin vaurioittamat (toim.) (Kehitysvammaliitto 2011)
 - Täydellisiä ihmisiä (novellikokoelma) 2013  - Westend 2019

-----------------

Taija Tuominen: Kuningaskobra, 245 s. - ilm. 2019 - kannen suunnittelu: Laura Lyytinen - Tammi ******** kirjaston kirja

Vajaa 20 vuotta sitten kirjoitettu Tiikerihai oli räväkkä tosipohjainen kertomus hauholaisesta perhehelvetistä, ja etenkin sen alkoholisoituneesta ja väkivaltaisesta äidistä, joka piinasi kirjoittajan lapsuutta ja nuoruutta. Kuningaskobra jatkaa tarinaa.
Kirjan alussa tulipalo on tuhonnut lapsuudenkodin ja kertoja toivoo, että äiti olisi palanut mukana.

Kummityttö haluaisi tietää miksi talo paloi? Mutta kertoja ei vielä kerro:
- Ei ollut aihetta vielä puhua palaneesta talosta, ei humalaisesta naisesta pirtin lattialla, ambulansseista, palokunnasta ja poliiseista, suokuokalla särjetyistä auton ikkunoista, verille hakatuista lehmistä ja koirasta.

Tämä autofiktiivinen romaani on sekoitus vähän kaikkea, kaunista, rumaa, rujoa... Tiikerihai oli kieleltään turhan roisia, mutta tässä on "siivottu suuta". Edellisessä kirjassa oli mukana fiktiota, mutta kuinka paljon tässä on? En tiedä. Traumaattinen menneisyys ja sen kanssa eläminen ja siitä mahdollinen selviäminen ovat tärkeitä.
Entisellä  äidinkielenopettaja Hilja Mörsärillä (1932 - 2016), ja sittemmin ystävällä, oli suuri rooli päähenkilön elämässä. Hilja opetti ja kannusti kohtaamaan muistot.

Minulla oli vaikeuksia pysyä tarinassa mukana. Välillä oltiin Siperiassa, välillä Grönlannissa ja välillä intiaanien parissa. Juuri kun pääsin kiinni johonkin "juttuun", oltiinkin jo jossain ihan muualla. Välillä tapahtui nykyisyydessä ja välillä menneisyydessä. Teksti on paikoin aika rajua, esim. kohtaukset joissa on äidin tappouhkauksia tai isän hautajaistapahtumat, joista tytär päätti tehdä rikosilmoituksen.
- Se oli surureaktio, äiti vastasi, kun käräjäoikeuden tuomari tivasi vuotta myöhemmin, että miksi hän tuhosi haudan. 
Äiti oli heittänyt roskiin muistolaput ja nauhat ja osan tyttären kukkavihosta oli syöttänyt lampaille. Oikeudessa esiinotettavat asiat:
- Hautarauhan rikkominen, haudan häpäisy, näpistys ja laiton uhkailu. Lähestymiskielto. Rattijuoppous. 

Ihan ei ollut minun kirjani. Teksti oli kyllä selkeää, mutta tarinassa oli liikaa kaikkea sekaisin.

+++++++++
Kirjailija, luovan kirjoittamisen opettaja
Taija Tuominen, synt. 1962 / Hauho

*********
Ilmestyneet teokset:
"Heillähän on jo kasvotkin" Esikoiskirjailijatutkimus 1998 - Tiikerihai 2000 - Väinämöisen paluu 2002 - Tieto kirjaksi 2006 - Särmä: Luova kirjoittaminen  2012 - Taskunovellit 2013 - Minusta tulee kirjailija 2013 - Marilyn, Marilyn, tarinoita ikoneista ja ihmisestä 2017 - Kuningaskobra 2019

-----------------------

Anne Tarsalainen: Lupaus Jaltalla, 180 s. - ilm. 2019 - kansi: Gravision - kuvat: Anne Tarsalaisen kotialbumi - Reuna Oy ********* kirjaston kirja

Marraskuu 1980 - maaliskuu 1983: Leningrad, Jalta, Tallinna ja Narva (jotka tuolloin kuuluivat Neuvostoliittoon).
Parikymppinen savolaistyttö Anne lähtee Jaltalle. Miksi juuri Jaltalle?
- No, jos ihan rehellisiä ollaan, niin tämä oli kaikkein halvin matka. Tähän rahani riittivät. Ja toiseksi, haluan nähdä Anton Tsehovin kotitalon.

Anne päätyy retkelle, jolla leningradilainen Andrei "Antti" toimi oppaana. Annea kiinnostaa missä opas asuu, Krimilläkö?
- Minä lähestyn häntä ja päätän kysyä.
- Minä asun Leningradissa, hän vastaa ja hymyilee.
Loppuretken aikana katseemme kohtaavat usein.

Tästä alkoi Adrein ja Annen rakkaustarina.
Tuon ajan sääntöjen mukaan Andrei ei olisi missään tapauksessa saanut tehdä lähempää tuttavuutta opastettavien turistien kanssa, eli tässä tapauksessa Annen. Pariskunta uhmasi silti sääntöjä ja kieltoja. Ja koska Andrei ei voinut matkustaa Suomeen, oli Annen käytävä miehen luona. Molempien rohkeus ja sisukkuus tuotti tulosta.

Tarsalainen kertoo blogissaan: " Meidän tarinamme ansaitsee tulla kirjoitetuksi, kaikkine merkillisine käänteineen. Halusin itse muistella millainen minä olin parikymppisenä ja millainen hän (Antti). Apuna sadat kirjeet ja kortit, jotka kulkivat rajan yli.

Pidin tästä kirjasta, joka avasi myös tuon ajan erilaisia yhteiskuntajärjestelmiä ja kaikkia hankaluuksia joiden eteen pariskunta joutui seurustelussaan sekä silloin kun suunnittelivat muuttamista samaan maahan. Notkeasti kirjoitettu rakkaustarina, jossa on myös runoja,

Tahtosin sinulle pudota,
sudenkorennon siipi ensijäähän,
kielonkukka lähteensilmään.

Tahtoisin sinulle pudota,
kämmenellesi minä eksynyt.
Eksynyt sinulle pudota,
lujaan valssiin,
mutta hitaaseen.

+++++++++
Toimittaja, sanataideohjaaja ja monikulttuurisuuskouluttaja
Anne Tarsalainen, synt. 1961  Asuu Tuusulassa vanhassa rintamiestalossa, jonka puutarha on nimetty Kuunlaaksoksi Jack Londonin kirjan mukaan. Kirjailija harrastaa puutarhanhoitoa.

**********
Ilmestyneet teokset:
Valot liikkeet vedessä 2018 (runoja vuosilta 1981 - 2017) - Lupaus Jaltalla 2019 -

P.S. Annen aviomies Anrei Tarsalainen, synt. 1954, on julkaissut myös. Häneltä on ilmestynyt Lapsuuteni sillat 2013 (Sisältää vanhempien ja isovanhempien tarinat sekä omia lapsuus- ja nuoruusmuistoja entisessä Leningradissa, Neuvostoliitossa)
Kuunlaaksot - kirjeitä itärintamalta 2005 (vanhempien sodanaikaiset kirjeet)

^^^^^^^^^
kirjarouvanelamaa.blogspot.com
https://www.facebook.com/kirjarouvanelamaa/
Insta: #pirittaolen
Pinterest
Twitter

Kommentit

  1. Olen lukenut näistä Kuningaskobran. Kirja oli aika räväyttävä. Uskomatonta, millaisissa oloissa lapset joutuvat kasvamaan. Äitihän oli suorastaan psy.....tti. Aion lukea myös Tiikerihain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiikerihai on sitten paljon, paljon, paljon räväkämpi😮

      Poista

Lähetä kommentti