Kim Thúy: Vi - hyvää kaunoa - tositarina

Olin kahdeksanvuotias kun kotimme vajosi hiljaisuuteen.

Kim Thúy: Vi, 133. - suom. ilm. 2019 - ranskankielinen alkuteos Vi 2016 - suomennos: Marja Luoma - kannen suunnittelu: Sanna-Reeta Meilahti - Gummerus ******** kirjaston kirja

Vi-teoksesta puhuttaessa haluan mainita myös Run eli Ru ja Vi, kaksi ohutta kirjaa, joiden sisältö on tuhdimpi mitä saattaisi odottaa.
Vi on Ru-romaanin sisarteos, jossa käsitellään enemmän perheen ja ystävien asioita. Tausta kuitenkin on sama.

Ru on omaelämäkerrallinen teos Vietnamista, jossa kirjailija vietti lapsuutensa. Kerrotaan venematkasta pakolaisena sekä ajasta pakolaisleirillä Malesiassa plus elämästä Kanadassa, uudessa kotimaassa. Vietnamin kielinen sana "ru" tarkoittaa kehtolaulua tai tuudittamista.

Vi tarkoittaa sanatarkasti "arvokas pikkuruinen". Ja sitähän Vi on, sillä hän on nelilapsisen perheen hellimä kuopus ja ainoa tytär.
Tämäkin kirja on omakerrallinen.

Tarina alkaa Vietnamista. Vi kertoo isoisästään ja isoäidistään ja mm. kuinka isoisä oli rakastunut isoäidin käsiin.
- Isoisä jatkoi isoäitini käsistä puhumista vielä pitkään senkin jälkeen kun niiden iho oli vanhentunut ja kaidat, sileät sormet olivat pelkkää uskomatonta tarua tai enintään rakastuneen muisto.

Isovanhemmista tarina jatkuu vanhempiin ja heidän nuoruutensa ja kohtaamiseensa. Äiti mm. valmisti isälle kahvia kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Eikä mitä tahansa kahvia, vaan:
- Aamukahvi tuli valmistaa *) sivettikissan ulosteesta noukituista kahvipavuista. Se oli erikoisuus, joka antoi kahville pehmeän, karamellimaisen maun. 
Ehkä juuri kahvi oli se mikä sai isän rakastumaan eikä ulkonäkö, sillä äidillä oli suuret sieraimet, roikkuvat silmäluomet ja kulmikas leuka. Häiden jälkeen äiti nautti siitä, että toiset naiset eivät ikinä oppineet ymmärtämään isän ratkaisua.

Heti ensimmäisenä avioliittovuonna äiti eli rouva Lê Vǎ An, kuten häntä piti kutsua, osti liiketilan ja omakotitalon Saigonista.

Koettaa sota-aika ja perhe lähtee Vietnamista, paitsi isä. Tämä oli viettänyt aikaansa paljon kodin ulkopuolella, ravintoloissa ja baareissa ja otti jopa käyttöönsä talon, jossa viihdytti ystäviään ja rakastajattariaan. Isä elää "äänekästä" elämää ja joutuu jopa hetkeksi uudelleenkoulutusleirille.
- Jos isäni olisi nähnyt vartijoiden kutsuvan miehiä joita ei sen koommin kuulunut takaisin leirille, hän olisi ehkä paennut Vietnamista.

Niinpä äiti lähtee Vietnamista ilman puolisoaan, lastensa kanssa. Mukaan tulee äidin hyvä ystävä  ja tämän vanhemmat. Äitiä nuorempi Hà on erilainen:
-  Hà oli mieltynyt pikemminkin amerikkalaisen vapauden ihanteeseen kuin ranskattarien vaalimaan tyylikkyyteen.
Vin äiti antaa osan kasvatusvastuusta Hàlle, jolla on ihan eri systeemit. Hà oli paljon modernimpi ja sallivampi kuin äiti.

Tässäkin kirjassa kerrotaan matkasta kohti uutta kotimaata ja pakolaisleirielämästä, mutta etenkin perheen sopeutumisesta Kanadaan. Perhe oli ensimmäisessä suuressa aallossa Vietnamin pakolaisia, jotka Kanada otti vastaan ja tämä oli sen ansiota, että ranskaa osaavaa äitiä oli pyydetty tulkiksi, kun ranskankielinen delegaatio teki valintojaan.

Perheen lapset kasvavat, opiskelevat ja löytävät puolison. Vi valmistuu myös, mutta on rauhaton. Niinpä hän matkustelee ja on töissä eri maissa, mm. Singaporessa ja päätyy takaisin Vietnamiinkin. Ja löytää rakkauden, mutta miten sen kanssa käy?

Sekä Ru (144 s.) että Vi (133 s.) ovat ohuita kirjoja, mutta kansien väliin on saatu mahtumaan käsittämättömän paljon asiaa. Ihan kuin olisi lukenut normimittaista romaania. Niinpä kirjassa ei ole mitään turhaa. Kim Thúy kirjoittaa nätisti lähellään olevista henkilöistä, vaikkeivät kaikki olisi sitä ihan ansainneetkaan.Thúy kirjoittaa kauniisti myös kulttuureista ja rakastamistaan ihmisistä, ja muistelee...

Kummasta pidin enemmän? Kyllä Ru nyt veti hienoista pidemmän korren, vaikka Vi oli tarinana selkeämpi, ja Vi-teoksessa oli hienompi lopetus, salaperäinen. Tosin loppu jäi hieman harmittamaan, sillä olisin niin kovasti halunnut tietää....

Toivottavasti myös vuonna 2013 ilmestynyt Mãn suomennetaan. Ehkäpä siinä kerrotaan ne asiat, jotka nyt jäivät auki.

Molemmissa kirjoissa on kaunis kansi (Sanna-Reeta Meriläinen), mutta tässäkin Ru mielestäni pikkaisen voitti.

++++++++
Pari sanaa kirjailijasta:
Kim Thúy, synt. 1968 Saigonissa. Perhe pakeni Vietnamista venepakolaisena kun kirjailija oli 10-vuotias. Laivamatkan jälkeen perhe päätyi pakolaisleirille, josta neljän kuukauden asumisen jälkeen pääsi Kanadaan, josta tuli uusi kotimaa.
Thúy on entinen ompelija, tulkki ja ravintolan omistaja. Koulutukseltaan juristi.   

   
Kim Thúy Helsinki Lit:ssä 2019 (pahoittelen kuvien huonoa laatua).

   
Kengistä oli ihan pakko ottaa kuva, sillä Kim Thúy kertoi, että oli nimenomaan halunnut yleisöä varten laittaa korkokengät. Ja miten kävi, kirjailija oli vetänyt niillä lipat takahuoneessa.

      
Kirjailijasta oli vaikea ottaa kuvia, sillä tämä sähäkkä ja huumorintajuinen nainen ei ollut hetkeäkään paikoillaan. Kädetkin kävivät koko ajan.

*********
Suomennetut teokset:
Ru 2019 - Vi 2019

Olen kirjoittanut lyhyesti myös edellisestä kirjasta "Ru". Alla linkki siihen (ja bonuksena saa Liisa Seppäsen hyvä kirjan "Poika joka unohtui")

https://kirjarouvanelamaa.blogspot.com/2019/04/seppanen-poika-joka-unohtui-thuy-ru.html

P.S. Sivettikahvi eli kansankielellä "kissankakkakahvi" on maailman harvinaisinta kahvia, joka on osittain kypsynyt sumatralaisen sivettikissan ruuansulatusjärjestelmässä. Tätä kahvia saadaan vuoden aikana vain 500 kg koko maailman tarpeisiin. Papujen hinta oli vajaa kymmenen vuotta sitten 300 euroa/kg. Suomesta ei ko. kahvia saa ostaa ja tuskin saa maailmaltakaan tilatuksi. En ainakaan löytänyt.  Kovin eettistä tämä ei ole, sillä luin, että sivettikissoja pidetään häkeissä ja pakkoruokitaan kahvipavuilla.
(Lähde: Helsingin uutiset 2011)

^^^^^^^^
kirjarouvanelamaa.blogspot.com
https://www.facebook.com/kirjarouvanelamaa/
Insta: #pirittaolen
Pinterest

Kommentit

  1. Onpa sivettikissoilla kurja kohtalo tuottaa luxuskahvia. En kyllä jois, vaikka tarjottais.
    Minä tykkäsin Rusta enemmän. Se oli koskettava ja lumoava. Vi oli jo rutinoitunutta kuvausta Vietnamista. Hienoa tutustua kirjojen parissa vietnamilaiseen kulttuuriin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti