Sofi Oksanen: Koirapuisto - proosa

Ehkä kaikki olisi mennyt tosin, jos olisin tunnistanut hänet heti ja ymmärtänyt paeta. En kuitenkaan tehnyt niin; en edes kääntänyt päätäni, kun penkin päähän istui tuntematon nainen...

Sofi Oksanen: Koirapuisto, 404 s. - ilm. 2019 - kansi: Tuomo Parikka - Like Kustannus Oy ******** kirjaston kirja

Helsinki 2016

Nainen istuu penkillä ja tarkkailee viereisen koirapuiston koiria ja etenkin lähistöllä olevia ihmisiä, lapsia. Rauha häiriintyy kun viereen istahtaa nainen, joka ei odotuksesta huolimatta pukahda mitään. 

Ensimmäinen nainen on Olenka, joka on olosuhteiden pakosta päätynyt Helsinkiin, pakoon menneisyyden tapahtumia. 

Toinen nainen on Daria, jonka Olenka sittenkin tuntee, entisiltä ajoiltaan. 

- Nainen oli laihtunut. Hänen vaatteensa roikkuvat. Ne olivat lumppuja, saappaiden tekonahka hilseili ja ja olkalaukku retkotti auki, vuoren repeämiä oli korjattu teipillä.

Mutta mitä asiaa Darialla on ja miksi hänkin on puistossa ja miksi näyttää siltä miltä näyttää, köyhältä? Ulkonäkö kielii, että rahat oli tuhlattu tai huvenneet jonnekin / jollekin. 

Daria oli tienannut hyvin. Mitä oli tapahtunut?

Palataanpa hetkeksi menneisyyteen, noin kymmenen vuoden taakse. Olenka on asunut Tallinassa, mutta isä halusi viedä perheensä takaisin Ukrainaan, omille synnyinseuduilleen. Isällä oli mielessään päästä osingoille valtionomaisuuden yksityistämisessä, mutta miten kävi? Huonosti, hyvin huonosti.

Koska olo ja elo Ukrainassa on köyhää ja vaikeaa, Olenka päättää hakea töitä. Ja saakin niitä.

Olenka päätyy Pariisiin, mallin töihin. Ansaitsee melko hyvin, mutta sitten ei usko agenttinsa neuvoja ja menettää tilaisuutensa ja palaa kotiseudulleen ja alkaa uudestaan hakea töitä. Vaikkapa tulkiksi, koska osaa auttavasti englantia, ranskaa, venäjää, ukrainaa, viroa, saksaa ja jopa hieman suomea. Tai  viisumiagentiksi. Olenka kerää ja lukee työlippuja, kunnes näkee sähkötolpassa lappusen, jonka alalaidassa on enää yksi puhelinnumerolipuke.

- Ilmoituksessa vihjattiin kertakorvauksen olevan merkittävä.

Olenka soittaa numeroon, kertoo mallivuosistaan ja kuinka ollakaan, nainen puhelimessa innostuu ja pyytää lentämään Dnipropetrovskiin sekä ottamaan mukaan mahdollisimman paljon valokuvia itsenstä ja koko lähisuvusta. 

Olenka innostuu, silläkin uhalla, että pelkää kyseessä olevan elinluovutus. Toisaalta, pärjäisihän sitä yhdelläkin munuaisella.

Olenka lähtee matkaa ja saa tietää, että kyse ei ole elinluovutuksesta, vaan ihan jostain muusta. Valokuvat oli tarkoitettu kansioihin, joista ostajat, lähinnä länsimaiset, saattoivat valita sopivan solunluovuttajan. Tytön pitää olla mm. kaunis, terve, urheilullinen, ja jos luovuttajatytön kohdalla joku asia ei stemmaa, niin tietoja muutellaan sopiviksi. Aina voi ostaa todistuksia opinnoista, työ-  tai asuinpaikoista. Pääasia, että ostajapariskunta saa juuri heille sopivan luovuttajan: on kelvattava iho, ruumiinrakenne, kengännumero, hiukset, hampaat. Ei mitään perinnöllisiä sairauksia, ei mielenterveysongelmia, ei lääkityksiä... ei tytöllä itsellään eikä koko lähisuvulla...

Lista on loputon ja peli on kovaa.

Olenka päätyy lopulta solubisniksen koordinaattoriksi, ja paremman leivän ääreen. Mutta rahat eivät tule helpolla, sillä nyt Olenkan tehtävänä on muokata tytöistä ja tyttöjen lähipiiristä sopivia, kelpaavia. Niinpä Olenka tekee määrätietoisesti työtä saavuttaakseen enemmän ja enemmän ja saadakseen tietyn aseman. 

Takaisin Helsinkiin. Mitä asiaa Darialla loppujen lopuksi oli Olenkalla ja mikä heidän suhteensa on? Miksi Olenka istuu päivästä toiseen koirapuiston penkillä muistelemassa menneitä aikoja?  

Tarinassa eletään kahdella aikajanalla: nykypäivän Helsingissä ja Ukrainan itsenäisyyden vuosissa. Kirja kertoo hedelmöitysbisniksestä ja sen raadollisuudesta. Korruptiosta, jolla selviää uskomatoman monesta ongelmasta. Naisista jotka luovuttavat sukusolujaan. Ukrainasta ja elämästä siellä. Siitä mihin valhe voi johtaa sekä rakkaudesta ja lapsensa menettäneestä naisesta.

Kirja eteni puoliväliin asti oikein maallikkaasti, mutta sitten aloin odottaa jotakin lisää. Olisin vähentänyt jossitteluita: olisinko ollut...olisinko mennyt...olisinko rakastunut...olisimmeko voineet...olisimmeko....

Olisin myös halunnut napakoittaa tarinaa, syventää henkilöhahmoja - kaikkia päähenkilöitä, mutta etenkin Japanilaisen osuutta ja hänen suhteitaan tiettyihin henkilöihin. Aihe on vakava, ja olisin halunnut tuntea jotain. Nyt tunsin olevani vain ulkopuolinen tarkkailija. Lisäksi kirjan osat olivat epätasapainossa, joitakin asioita käsiteltiin liikaa ja joitakin liian vähän. Pidin tarinan dekkarimaisuudesta. Kuka on syyllinen ja mihin?  Teksti on paikoin hienon kuvailevaa:

- Hänen hymynsä oli ollut pilvetön kuin Teksasin taivas ja leuka kuin helmiäistä hohtava kaviaarilusikka. 

Olen lukenut kaikki Oksasen kirjat ja mielestäni tämä ei yltänyt samalle tasolle kuin Puhdistus, jota pidän edelleen kirjailijan parhaana teoksena. Oksasella on rohkeutta ja taitoa tarttua vaikeisiin aihesiin *), hyvä niin. 

Tekstissä on jonkin verran myös vieraita sanoja, suurin osa ruokalajeja. Niistä olisi ollut kiva saada joku luettelo. 

P.S. Googlasin muutamia:

Horilka = ukrainalainen votka  ---  Vyšyvanka-paita = ukrainalainen kirjailtu paita  ---  kompotti = hedelmistä tehty jälkiruoka / hilloke  ---  okroshka = venäläinen kylmä keitto  ---   bolonka= venäläinen bichon-tyyppinen koiratyyppi, johon kuuluu kaksi rotua  ---  syrnikit =  lettuja ---  pelmenit = raviolia muistuttava ruokalaji, jossa esim. jauhelihasta valmistettu täyte kääritään ohuen vehnäjauhotaikinan sisään  ---   gopnik = varhaisimmat merkitykset olivat katuryöstäjä ja köyhälistön edustaja / alaluokan alakulttuuri  ---  varaniki = kasvistäyteinen piiras  ---  Kopanka = ainakin se on paikkakunta  ---  burjaatit = mongolikansa Pohjois-Aasiassa Baikaljärven ympäristössä.

(Lähteet: eri nettisivustot. Saa korjata, jos ei ihan mennyt kohdilleen)

P.P.S. Suomessa sukusolujen luovutus on vapaaehtoista ja hyväksytylle luovuttajalle maksetaan kulukorvaus tekemästään sukusolulahjoituksesta.  Hedelmöityshoidoissa tarvittavista munasoluista on jatkuva pula. Munasolun luovuttajaksi sopii 22 - 35 -vuotias, perusterve nainen, jolla ei ole suvussa tiedossa vakavia periytyviä sirauksia. Useimmitten hänellä on omia lapsia. Suomessa säädetty laki valvoo hedelmöityshoitoja.

(Lähde: felicitas.mehilainen.fi)

Hengitin syvään ja vilkaisin ikkunasta, josta laskevan auringin kajo oli juuri katoamassa.

*********

Pari sanaa kirjailijasta:

Sofi Oksanen, synt. 1977 Jyväskylässä. Aatemaailmaltaan on feministi ja kuuluu näkyvästi goottialakulttuuriin. On käsitellyt kirjoissaan mm. *) Neuvosto-Viroa, maahanmuuttoa, syömis- ja  paniikkihäiriöitä, hiuskauppaa, sijaissynnytystä, naiskauppaa ja nyt viimeksi hedelmöitysbisnestä & Ukrainaa. Oksanen on Suomen palkituin nykykirjailija, jonka teoksia on käännetty yli 50 kielelle. 

Oksanen sanoo kirjoittavansa mielellään autofiktiota, jossa elämäkerrallista aineistoa käsitellään kaunokirjallisuuden keinoin.

(Lähde: Wikipedia ja Sofi Oksasen kotisivut))

Kirjailijan kirjoista tunnetuin ja palkituin on Puhdistus, joka sai mm. Finlandia-palkinnon 2008. Lisäksi parikymmentä muuta palkintoa ja useita ehdokkuuksia.

Sofi Oksanen Tampereen Koskikeskuksessa puhumassa uudesta kirjastaan /syksy 2019

(ⓒPiritta's foto)

Tällainen pieni näköisnukke näyttää kulkevan kirjailijan mukana. 

Sofi Oksasen suosiosta kertoo myös se, että hänen kirjojaan löytyy ympäri maailmaa. Viime vuonna kiertelin vähän maailmaa ja uteliaisuudesta kävin tietysti kirjakaupoissa ja paikallisissa kirjastoissa. 

Katsoin myös onko suomen kielisiä kirjoja tai suomalaisia kirjailijoita. Löytyihän niitä, joskin aika vähän. Tämä kuvan nappasin Tasmaniassa Hobertin kaupungin kirjaston tietokonepäätteeltä. Kuva on huonolaatuinen, mutta kyllä siitä selvän saa. Oksasen tuotantoa löytyy siis myös Tasmanian pienestä kirjastosta. 

+++++++

Ilmestyneet romaanit:

Stalinin lehmät 2003 - Baby Jane 2005 - Puhdistus 2008 - Kun kyyhkyset katosivat 2012 - Norma 2015 - Koirapuisto 2019

Lisäksi Oksanen on kirjoittanut mm. näytelmiä, esseitä,  kolumneja eri lehtiin ja toimittanut Imbi Pajun kanssa artikkelikokoelman  Kaiken takana on pelko (tietoteos).