"Nuorimies taitaa olla kiinnostunut kaivoista! " mestari sanoi..."Siirryn uusiin kaivohommiin. Oppipojat ottivat hatkat, lähdetkö mukaan?"
Orhan Pamuk: Punatukkainen nainen, 322 s. - suom. ilm 2019 - Kirmizi Saçli Kadin 2016 - suomennos: Tuula Kojo - kansi: Markko Taina - Tammi - Keltainen kirjasto 496 ********kirjaston kirja
Cem Çelik on 16-vuotias nuori mies, joka asuu Istanbulissa. Isä omistaa Elo-nimisen apteekin, jossa poika käy joskus auttamassa. Cem käy myös töissä kirjakaupassa, jossa tärkein työ on jahdata kirjavarkaita. Cem haaveksii kirjailijan urasta.
Isä on poliittisesti aktiivinen ja eräänä aamuna isä ei tullut kotiin. Isä oli kadonnut joskus aiemminkin, ollut poissa melkein kaksi vuotta, mutta sitten palannut takaisin. Kun isää ei kuulu takaisin, apteekki suljetaan, perheen rahavarat käyvät vähiin eikä äiti tyydy Cemin kirjakaupasta saamaan palkkaan. Lisäksi pitäisi saada rahaa yliopiston valmennuskurssin maksuun.
Niinpä edessä on muutto Gebzen pikkukaupunkiin, jossa eno on hoitanut Cemin töihin vartijaksi kasvimaalle ja kirsikka- ja persikkatarhoille.
- Kasvimaan viereisellä tontilla kaivettiin kaivoa. Joskus menin lähemmäksi katsomaan.
Lopulta kaivoon tuli vettä. Maanomistaja on iloinen ja jakaa mestarille ja oppipojille bonuksia.
Mestari Mahmut on työnsä tehnyt sillä tontilla ja on siirtymässä toiseen paikkaan. Cem on osoittautunut uteliaaksi ja niinpä mestari tarjoaa töitä:
- Reipas kaivonkaivajan oppipoika ansaitsi päivässä neljä kertaa enemmän kuin kasvimaan vartija. Homma kestäisi kymmenen päivää, minkä jälkeen pääsisin heti kotiin.
Äiti ei innostu ajatuksesta yhtään:
- Et rupea miksikään kaivonkaivajaksi. Sinä menet kiltisti yliopistoon.
Enon avustuksella Cem kuitenkin päätyy kaivonkaivajaksi. Kaivo syvenee ja syvenee, mutta vettä ei näy. Niinpä mainitut kymmenen päivää venähtävät pidemmäksi ajaksi ja samalla Cem ja mestari Mahmut tutustuvat toisiinsa paremmin. Jopa niin hyvin, että Cem alkaa pitää mestaria melkein isänään.
- Isäni ei ollut koskaan yhtä kiinnostunut minusta kuin mestari Mahmut. En koskaan viettänyt isän kanssa aikaa aamusta iltaan niin kuin vietin mestari Mahmutin kanssa.
Cem asuu mestarin kanssa teltassa, jossa he vapaa-ajallaan katsovat telkkaria. Toisinaan Mahmut kertoo tarinoita, joista poika ei tiedä ovatko totta vai tarua. Välillä he taivaltavat läheiseen kaupunkiin ostoksille. Kerran ollessaan taas kaupungilla Cem näkee ihmeen kauniin punatukkaisen naisen, joka esiintyy kiertävässä teatteriseurueessa. Cem rakastuu. Tämän tapaamisen jälkeen Cem aina toivoo tapaavansa Punatukkaisen naisen uudelleen.
Erään kerran kaivolla sattuu onnettomuus ja Cem pakenee. Vuodet vierivät, mutta mies ei kykene unohtamaan tapahtunutta. Menneisyyttä ei voi paeta. En kerro tarinasta tämän enempää.
Millainen mies Cemistä kasvaa? Toteutuuko kirjailijahaave? Miten Sohrab -niminen rakennusyritys liittyy Cemiin?
Kirja jakaantuu kolmeen osaan. Ensimmäinen osa kertoo nuoren Cemin ja Mahmutin tarinaa. Tästä osasta pidin ehdottomasti eniten.
Toisessa osassa Cem varttuu ja elää aikuisen elämää, jolloin myös perehtyy vanhoihin tarustoihin, joista etenkin Kuningas Oidipus ja Kuninkaiden kirja kiinnostavat. Toista tarua ylistetään Kreikassa ja toista Iranissa ja idässä.
- Vaikka tarinat pohjimmiltaan kertoivat syyllisyydestä, niiden lukeminen vuosien mittaan aina vain uudestaan puhdisti minut syyllisyydestä.
Lukiessaan vanhoja taruja aikuinen Cem pohtii isänsä katoamista ja sitä kuinka tiedostamatta etsi uutta isää.
Kolmannen osan kertoja on Punatukkainen nainen, jonka tarina alkaa vuosikymmenten takaa.
Kirjan nimi saattaa hämätä, Punatukkainen nainen, sillä aloin odottaa rakkaustarinaa Punatukkaisen naisen kanssa, mutta loppujen lopuksi se on vain sivuraide. Pääaiheena on isä-poika -suhde ja kertomus, jossa sekoitetaan todellisuus ja myytit.
Vahvaa kerrontaa ja mielenkiintoinen tarina heti alkusivuilta lähtien. Toisessa osassa oli paikoin vähän "tylsempää", mutta kestin sen, sillä odotin, että tietyt asiat saisivat vastauksensa. Ja saivathan ne. Pääpaino oli selkeästi isä-poika -suhteella, joten joidenkin asioiden käsittely jäi vähemmälle. Lopussa huomasin, etten ollutkaan kaivannut niitä. Toisessa osassa oli myös pientä toistoa, mutta onneksi se loppui aikanaan.
Hyvä kirja! En ihmettele, että Pamuk on Nobelin saanut.
Tunsin päätäni hipovan taivaankannen voimakkaammin kuin koskaan ennen ja ajattelin isääni ja äitiäni. Rakastin kaskaiden loputonta siritystä iltaisin. Rakastin hämmästellä taivaalla tuikkivia kymmeniä tuhansia tähtiä kuuttomina öinä.
P.S. Oidipus oli kreikkalainen tarusankari, jolle Delfoin oraakkeli kertoi, että mies tulisi surmaamaan isänsä ja naimaan äitinsä.
Persialaisessa tarustossa Rostam on soturi ja Sohrab on Rostamin poika. Tässä tragediassa puolestaan isä surmaa poikansa.
(Lähde Wikipedia)
+++++++
Pari sanaa kirjailijasta:
toimittaja Orhan Pamuk, synt. 1952 Istanbulissa. Alunperin Pamuk suunnitteli taidemaalarin uraa, mutta perhe ei hyväksynyt ajatusta. Mies opiskeli sitten arkkitehtuuria, mutta kolmen vuoden jälkeen keskeytti ja ryhtyi täyspäiväiseksi kirjailijaksi. Pamuk sai vuonna 2006 Nobelin kirjallisuuspalkinnon.
*********
Suomennetut teokset:
Valkoinen linna 1993 - Uusi elämä 1995 - Musta kirja 1998 - Nimeni on Punainen 2000 - Lumi 2004 - Istanbul - Muistot ja kaupunki 2004 - Muita värejä: kirjoituksia elämästä, taiteesta, kirjoista ja kaupungeista 2008 - Viattomuuden museo 2010 - Hiljainen talo 2011 - Kummallinen mieleni 2017 - Punatukkainen nainen 2019
Kirjailijalta on ilmestynyt kirjoja vuodesta 1982 alkaen, turkiksi.
^^^^^^^^^^
kirjarouvanelamaa.blogspot.com
https://www.facebook.com/kirjarouvanelamaa/
Insta: #pirittaolen
Kommentit
Lähetä kommentti