Wetzel: Tyttö joka löytyi & Lowe: Jumalten verta suonissamme - dekkarit



Englantilainen ja saksalainen esikoisteos, molemmissa tyttöjä pääosissa. Lowella teininelikko, joka touhuaa kyseenalaisia juttuja. Wetzenin kirjassa on mystinen katoamistapaus. 

Katie Lowe: Jumalten verta suonissamme, 351 s. - suom. ilm. 2019 - esikoisromaani - The Furies 2019 - suomennos: Kristina Vaara - kannen suunnittelu Micaela Alcaino - Gummerus ******** kirjaston kirja

Kirja alkaa: Tyttö löydetään keinusta, silmät  auki ja sirot hopeiset säikeet sidottuna ranteista keinun ketjuihin, päällään valkoinen mekko. Moderni mestariteos, tarkka ja perusteellinen.

Aikuinen Viola muistelee nuoruuden aikaisia tapahtumia. Isä ja pikkusisko olivat aikoinaan kuolleet auto-onnettomuudessa ja Viola oli jäänyt äitinsä kanssa kahden. Onnettomuuden toinen osapuoli, eräs kuljetusfirma tarjoaa suurta sovittelukorvausta, jonka ansiosta 16-vuotias Viola pääsee opiskeleman Elm Hollow Academyyn - yksityiseen tyttöcollegeen. Arvostetulla Elm Hollowilla on  vanha historia, jonka kiinnostavimpia puolia ovat noitaoikeudenkäynnit, joita käytiin koulun maaperällä 1600-luvulla.
Hieman ujo Violet päätyy Alexin, Gracen ja Robinin porukkaan, joiden touhut ovat vähintäänkin kyseenlaisia. Tytöt myös kuuluvat okkultisimista kiinnostuneen taideopettaja Annabelin salaiseen opintopiiriin.
Tarinassa on vähän kaikkea: alkoholia, huumeita, salaisuuksia, kuolemia, ystävyyttä, manipulointia jne.

Kirjaa verrataan kansiliepeessä sekä Donna Tarttin Jumalat juhlivat öisin -kirjaan sekä Emma Clinen Tyttöihin. Noh, onhan näillä kaikilla jotain yhteistä: ovat esikoisromaaneja. Clinen kirjan kanssa on yhteistä mm. nuoret tytöt & kultti (joskaan ei samanlainen kuin ko. tarinassa). Tarttin teoksessa on köyhä nuori, joka pääsee varakkaampien oppilaitokseen opiskelemaan. Lisäksi on sisäpiiri, jolla on salaisuutensa.

Lowen esikoisteos häviää molemmille kirjoille. Joidenkin asioiden kuvailut olivat vähän tylsiä. Päähenkilöt jäivät etäisiksi, eivät saa sympatioitani, en edes pidä heistä. Tytöt mellastavat miten haluavat, mutta kukaan ei puutu toilailuihin. Ärsyynnyin. Yritystä kirjailijalla silti on, joten katsotaan mitä seuraavaksi ilmestyy. Tarttilla meni kymmenen vuotta toisen kirjan ilmestymiseen, Clinen esikoisesta on kolme vuotta, eikä uutta tietääkseni ole ilmestynyt. Katsotaan paljonko aikaa Lowe tarvitsee.

++++++++++
Kirjailija Katie Lowe, synt??

***********
Ilmestyneet kirjat:
Jumalten verta suonissamme 2019

--------------------------------

Maike Wetzel: Tyttö joka löytyi, 139 s. - suom. ilm. 2019 - Elly 2018 - psykologinen trilleri - esikoisteos - suomennos: Tuomas Renvall - kansi: Tommi Tukiainen - Like Kustannus Oy ********** kirjaston kirja

Elly on tavallisen nelihenkisen perheen 11-vuotias tytär. Judith-äiti kirjoittaa nykyisin  kestävyysraportteja suurille yrityksille ja Hamid-isä on liukuportaisiin erikoistunut arkkitehti. Isosisko Ines on 13-vuotias.
- Siskoni katoaa liki pilvettömänä kesäkuun iltapäivänä. 

Elly on nähty viimeksi pyöräilemässä urheiluhallille, mutta vahtimestari ei ole nähnyt häntä. Kukaan ei ole nähnyt.
Ines ajattelee: Ehkä siskoni on jo kuollut. Ehkä hän ryömii jonkun pensaan läpi loukkaantuneena ja raiskattuna ja okaat repivät hänen poskiaan.

Äiti ajattelee:
- Kysyn itseltäni, karkasiko Elly kotoa, eikö hän enää sietänyt meitä. 

Elly katosi. Pyörä katosi. Huoneesta ei puutu mitään. Ei housuja, ei hametta, ei hammasharjaa. Elly ei soita, ei lähetä sähköpostia. Mikä oli Ellyn kohtalo? Miten perhe jaksaa?

Kuluu neljä vuotta ja puhelin soi. Soittaja on poliisi, joka sanoo, että heillä on henkilökuvaus, joka sopisi Ellyyn. Vääriä hälytyksiä on ollut vuosien mittaan, mutta aina toivo herää. Josko nyt?
Vanhemmat lähtevät Tanskaan, josta äiti soittaa Inekselle:
- Kaikki täsmää. Saamme hänet takaisin. Se on uskomatonta.

Tytär tulee vanhempien kanssa kotiin, mutta onko kyseessä kuitenkaan Elly?

Tarinan kertojina ovat Ellyn perheenjäsenet.
Minulle jäi tarinasta kovin ristiriitainen fiilis. Melkein tuntuu, että tarina pitäisi lukea toiseen kertaan. Alku oli jotenkin outo, sekava. Sitten kun pääsin kärryille, niin tarina parani ja kehittyi.
Lapsen katoamisen tuska ja tapauksen aiheuttamat ongelmat välittyivät hyvin tarinasta. Kertojina mm. äiti ja sisko. Lapsi vain katoaa, kuinka kamalaa.
Tekstissä on välillä lyhyitä virkkeitä, jotka tosin eivät haittaa Näen ensimmäisenä vanhempani. He työntävät matkatavaravaunuja. Laukkujen päällä istuu tyttö. Hän on varmaan siskoni.

Mutta yksi asia minua todella vaivaa. Miksi tutkimuksissa ei tehty erästä juttua? Epämääräistä, myönnän, en voi paljastaa enempää, mutta veikkaan, että kaikki kirjat lukijat miettivät samaa asiaa. Taidan aprikoida tätä Facebookin Dekkariryhmän salaisissa jutuissa...
Olisin pitänyt enemmän jos juonta olisi selkeytetty ja ehkä myös loppu olisi ollut erilainen. Niinpä pieni, vain 139 sivua, oli minulle riittävä. (Paitsi jos lopusta olisi tehnyt erilaisen). Poikkeuksellisen ohut kirja dekkariksi.

++++++++
Kirjailija, käsikirjoittaja
Maike Wetzel, synt. 1974

********
Ilmestyneet teokset:
Tyttö joka löytyi 2019

Lisäksi monille kielille kirjoitettuja novelleja.

^^^^^^^^^^^^
kirjarouvanelamaa.blogspot.com
https://www.facebook.com/kirjarouvanelamaa/
Insta: #pirittaolen

Kommentit

  1. Tyttö joka löytyi kirjasta olen samaa mieltä, se on ristiriitainen. En edes lukenut kirjaa trillerinä, vaikka sitä sellaisena mainostettiin. Kirja on ahdistava lyhytproosakirja. Pidempänä olisin varmaan pitänyt enemmän, jos aukkopaikkoihin olisi ollut enemmän tarinaa. Lyhyenä olin tyytyväinen kirjan lyhykäisyyteen.

    VastaaPoista
  2. Saksassa "Ellyä" (Tyttö joka löytyi) ei ole markkinoitu dekkarina eikä trillerinä vaan kertomuksena surusta ja toivosta ja kuvauksena siitä, miten lapsen katoaminen vaikuttaa perheen elämään. Jossain kritiikissä romaania on luonnehdittu "perhepsykogrammiksi". Kiinnostava teos, joka on lukulistallani jahka saan sen alkukielellä käsiini. ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuohon määritelmään teos paremmin sopisikin. Nyt sitä ajatteli psykologisen trillerinä. Näkökulma olisi muuttunut jos olisi ollut alunperin toisessa genressä. Kiitos kun kerroit😊

      Poista
    2. Aina välillä tulee näitä, että vähän harmittavastikin joku kirja on lokeroitu markkinoinnissa tavalla, joka ei osu ihan oikeaan. Harmittavaa siksi, että tottakai odotusarvo vaikuttaa lukukokemukseen.

      Poista
    3. Kyllä, näin valitettavasti välillä käy. On selvää, että jos teos on määritelty johonkin genreen, niin sellaisena sen lukee ja sen genren oletettujen arvojen mukaan myös arvostelee.

      Poista

Lähetä kommentti