Leena Lehtolainen: Valapatto, 404 s. - ilmestynyt 2019 - itsenäinen teos - kansi: Markko Taina - Tammi ********** kirjaston kirja
Tomas Lupo on saapunut Suomeen kongressimatkalle. Lentokentällä häntä ollaan vastassa, vaikka mies on sanonut, että pääsee hotellille itsekin.
- Uuvutti. Hän oli lähtenyt Roccastradasta aamukuudelta Roomaan. Tienvarren tylsät maisemat saivat luomet painumaan kiiinni jo ennen Espoo rajaa. Hän oli lähes ehtinyt torkahtaa, kun tunsi vierustoverinsa liikahtavan äkillisesti. Jokin pisti häntä reiteen.
Paavo Vainio on Tomasin nuoruusajan ystävä, kiireinen mies, joka kuitenkin ehtii heilastella ja pitää hauskaa. Paavo on pelimies.
- Paavo ei ollut kiinnostunut ikäisistään tai nuoremmista naisista. Niinpä nytkin on pyöritettävänä vanhempi, naimisissa oleva nainen, jolla miehensä ansiosta on rahaa. Hän oli puuma jos kuka.
Mutta Paavolla on nyt päällimmäisenä mielessä ihan muuta. Miehellä on nimittäin erittäin suuri ongelma: syyllistyminen vakavaan rikokseen, josta toistaiseksi on päässyt kuin koira veräjästä. Salailu ei voi onnistua enää kovin pitkään ja kun käry on käymässä Paavo päättää yrittää sälyttää teon toisille henkilöille.
Luonnonsuojelualueen valvoja Aino on koiransa Helmin kanssa kävelyllä. Koira vetää kohti rantaa, haluaa uimaan. Lähestyessään järveä koira alkaa vinkua ja murahdella. Silloin Aino näki sen.
- Oliko otus hirvenvasa vai uimaretkestä uupunut kauris? ...Otus ei hiivahtanutkaan... Aino ei ollut varma elikö se.
Kreivi Anders Silvercreutz oli perustanut 200 hehtaarin luonnonsuojelualueen. Aino asuu mummon mökissä, jonka äiti oli myynyt kreiville ja vuokran vastineeksi Aino valvoo aluetta. Mökissä ei ole kuin lankapuhelin, kännykkä ja netti eivät toimi. Menneisyyttään paenneelle Ainolle hiljaisuus sopii oikein hyvin. Rauha kuitenkin rikkoutuu ja Aino joutuu yllättäen keskelle eräiden henkilöiden välienselvittelyä.
Tarina kertoo tavallisista ihmisistä, jotka joutuvat tahtomattaan tekemisiin rikollisten kanssa. Se kertoo myös ystävyydestä ja pettämisestä sekä siitä mihin kaikkeen ihmiset ovat valmiita pelastakseen oman nahkansa.
Lehtolaisen kirjoittaa omalla sujuvalla tyylillään, joka viehättää tai sitten ei. Makuasioita. Valapatossakin itse rikostarinaa on aika vähän ja ihmissuhdekiemuroita sen sijaan enemmän. Tosin monet niistä liittyvät oleellisesti juonen kulkuun. Olisin silti tiivistänyt.
Kirjailijalla on sana hallussa ja niinpä teksti ja tarina kulkevat. Raakuuksia ei ole tässäkään. Leppoisa rikosromaani, jossa on mukana kirjailijan kirjoille tuttuja elementtejä, kuten kissoja, viskiä ja musiikkia. Luontoa on mukana paljon ja siitä pidin myös. Loppua kohden tarina tiivistyy, mutta tuliko sittenkin liian kiire. Ihan kepoisaa luettaavaa silti.
Puna-ailakit peittivät nurmea, niittyleikinit ja koiranputket täplittivät kannonjämien ympäristöä. Siellä täällä nousi naisenkorkuisia ohdakkeita. Kaislikon reunassa vilahti valkohäntäkauris.
(©Piritta's foto)
P.S. Sitä vain jäin miettimään, että miksi Valapatto on laitettu Maria Kallio-sarjaan, kun Maria ei edes esiinny koko kirjassa??
++++++++++
Pari sanaa kirjailijasta:
Kirjailija, kirjallisuuden tutkija, kriitikko ja kolumnisti Leena Lehtolainen, synt. 1964 Vesannolla. Esikoisteos julkaistu kun Lehtolainen oli vasta 12-vuotias. Kirjailija harrastaa musiikkia laidasta laitaan eli punkista oopperaan. Lisäksi juoksua, punttisalia, nyrkkeilyä, purjehdusta ja murtomaahiihtoa.
(Lähde: kirjailijan kotisivut)
***********
Ilmestyneet teokset:
Maria Kallio -sarja:
Ensimmäinen murhani 1993 - Harmin paikka 1994 - Kuparisydän 1995 - Luminainen 1996 - Kuolemanspiraali 1997 - Tuulen puolella 1998 - Ennen lähtöä 2000 - Veren vimma 2003 - Rivo Satakieli 2005 - Väärän jäljillä 2008 - Minne tytöt kadonneet 2010 - Rautakolmio 2013 - Surunpotku 2015 - Viattomuuden loppu 2017 - Turmanluoti 2018 - Valapatto 2019 (Maria Kallio ei esiinny tässä kirjassa.)
Hilja Ilveskero -sarja:
Henkivartija 2009 - Oikeuden jalopeura 2011 - Paholaisen pennut 2012 - Tiikerisilmä 2016
Muut:
Tappava säde 1999 - Sukkanauhatyttö ja muita kertomuksia 2001 - Kun luulit unohtaneesi 2002 - Jonakin onnellisena päivänä 2004 - Viimeinen kesäyö ja muita kertomuksia 2006 - Luonas en ollutkaan 2007 - Kuusi kohtausta sadusta 2014 - Tappajan tyttöystävä 2018
Nuorille:
Ja äkkiä onkin toukokuu 1976 - Kitara on rakkauteni 1981
^^^^^^^^^^^^
kirjarouvanelamaa.blogspot.com
https://www.facebook.com/kirjarouvanelamaa/
Instagram: #pirittaolen
Kommentit
Lähetä kommentti