Helsinki Lit 2019 - pieni kuvakavalkadi

17. ja 18. toukokuuta oli kaunista ja lähes helteistä. Siitä huolimatta lähes loppuunmyyty salillinen kirjaihmisiä istui pimeähkössä ja vetoisessa salissa kuuntelemassa kirjailijahaastatteluita. Minäkin. Muutamaa haastattelua vaille kuuntelin kaikki.

Ohessa muutama valokuva, muistilapuiksi. Valitettavasti kuvien laatu on heikko: kännykkäkamera, pimeähkö sali ja itsellä huono istuinsijanti eivät olleet hyvä yhdistelmä.

Perjantai 17.5.2019

Tilaisuuden avasivat juontaja Jani Toivola sekä Philip Teir, Helsinki Lit -festivaalin ohjelmajohtaja.

Ensimmäisenä lavalla istui dekkaristi Pascal Engman, jonka esikoisteoksesta "Patriootit" tehdään parhaillaan tv-sarjaa Hollywoodissa. Kirja luettuna. Sujuvasanainen nuorimies, eikä ihme, sillä on journalisti ammatiltaan.

Li Andersson haastatteli

Ehdoton suosikkihaastatteluni oli tämä, jossa Silva Hosseini haastattelee valloittavaa ja huumorintajuista Kim Thúyta, joka hallitsi yleisön naurattamisen.

Kengistä oli ihan pakko ottaa kuva, sillä Kim Thúy kertoi, että oli nimenomaan halunnut yleisöä varten laittaa korkokengät. Ja miten kävi, kirjailija oli vetänyt niillä lipat takahuoneessa.

Kim Thúysta oli vaikea ottaa kuvia, sillä tämä sähäkkä nainen ei ollut hetkeäkään paikoillaan. Kädetkin kävivät koko ajan. Kirjailija kertoi heti alkuun kun kysyttiin hänen oleskelustaan Helsingissä, että hän on oleillut kaupungissa vasta vain tuokion, mutta siitä huolimatta oli jo ehtinyt käymään Marimekon liikkeessä.
Kertoi myös tästä "maailman lyhyimmästä teoksesta" (omat sanat), että eihän hänen pitänyt mitään kirjaa kirjoittaa, mutta kun asuinpaikkakunnalla on niin pitkät punaiset valot, niin ajankuluksi alkoi kirjoittaa muistiinpanoja. Pidin Ru -kirjasta, ja kirjailijastakin.

Nina Lykke

Valitettavasti en ehtinyt saada kirjastosta hänen teostaan:

Ei, ei ja vielä kerran ei.

Tästä taas huomasin kuinka paljon enemmän haastatteluista saisin irti, jos olisin lukenut kirjailijan tuotantoa.

Saara Turunen haastatteli Lykkeä

André Aciman ja haastaattelijana Boodi Kabbani. Kutsu minua nimelläsi -kirjan ehdin lukea, mutta siitä tehtyä Oscar-ehdokkuuksia saanutta elokuvaa en ole nähnyt.

Tässä vielä ne perjantain haastattelut, jotka näin. Puuttumaan jäi vain Astrid Swan, jonka kirjaa en ole lukenut: Viimeinen kirjani. Kirjoituksia elämästä.

Jarl Hellemann - palkinnon jako jäi myös näkemättä. Kustannusosakeyhtiö Tammen perustama palkinto jaetaan vuosittain korkeatasoiselle suomennetulle kaunokirjalliselle proosateokselle. 5000 euron palkinnon saa kirjan suomentaja ja sen jakaa Suomen Kirjasäätiö. Tänä vuonna palkinnon sai suomentaja Kristiina Rikman ja kirja on Elizabeth Strout: Nimeni on Lucy Barton (Tammi 2018)

Onnittelut Kristiina Rikmanille!

Lauantai 18.5.2019

Lauantaina tauolla poikkesin syömään Espan puistoon, jossa oli tarjolla ruokaa jos jonkinmoista. Ja aina on aikaa ottaa pari kukkakuvaa.

Pitkä, charmantti dekkaristi Joakim Zander aloitti lauantain haastattelut. Sympaattisen oloinen kirjailija oli kovin sujuva- ja runsassanainen, joten haastattelija Satu Vasantolalta jäi omien sanojensa mukaan paljon kysymyksiä kysymättä. Zanderin Klara Walldéen -trilogian ehdin lukea: Uimari, Lähiö ja Ystävä.

Hassam Blasimin kanssa lavalla olivat myös haastattelija Laura Saarikoski sekä tulkkina Blasimin luottosuomentaja Sampsa Peltonen. Haastattelu käytiin suomen lisäksi arabian kielellä.
Molemmat herrat istuivat koko haastattelun ajan näin, joten mitään muuta kuvaa en päässyt ottamaan, harmi. Blasimin kirja Allah99 luettu.

Rachel Cuskia haastattelee Philip Teir. Valitettavasti en ehtinyt lukea myöskään Cuskin kirjoja. Eritoten tämän kirjailijan kohdalla se harmitti, sillä kirjailijasta sanotaan: Cuskin koetaan uudistavan autofiktion traditiota ja luovan uudenlaista feminististä ääntä kaunokirjallisuuteen. (Lainaus Helsinki Litin ohjelmaesitteestä) Kirjastovarauksissani muhivat trilogian kaksi ensimmäistä suomennettua osaa: Ääriviivat ja Siirtymä.

Yritin myös Cuskista saada parempaa kuvaa, mutta näin kävi.

Sjónia haastatteli virolainen runoilija ja kirjallisuusvaikuttaaja Kätlin Kaldmaa.
Uutta kolmen romaanin kokonaisuutta Codex 1962 en ole lukenut. Vuonna 2016 ilmestyneen Valaan suusta -kirjan olen, joten oli edes aavistus kirjailijan tyylistä.

Virolainen Kai Aareleid oli ainoa kirjailija, jonka haastattelu oli kokonaan suomeksi. Eikä ihme, sillä Aareleid on valmistunut dramaturgiksi Suomessa. Kirjailijan ensimmäinen suomennettu teos Korttitalo oli tosi hyvä. Alkuvuodesta on ilmestynyt myös runokokoelma Lue minua.

Aareleidiä haastatteli Joel Haahtela, jolta ilmestynyt tammikuusa 2019 uusi kirja Adélen kysymys.

Tässä vielä lauantaina kuuntelemani kirjailijat. Rachel Cuskin (foto: Siemon Scammel-Katz) ja Hassan Blasimin (foto: Katja Bohm) kuvat nappasin esitteestä.

Astrid Swanin (foto: Tekla Valy) ja Malin Lindrothin (foto: Ines Sebalj) haastattelut jäivät kuulematta. Swanilla ei ilmeisesti ollut haastattelijaa, mutta Lindrothilla oli Kaisa Haatainen (foto: Tommi Tuomi / Otavamedia)

https://kirjarouvanelamaa.blogspot.com/2019/04/pascal-engman-patriootit-esikoisdekkari.html

https://kirjarouvanelamaa.blogspot.com/2019/04/seppanen-poika-joka-unohtui-thuy-ru.html

(Kim Thúyn kirja on samassa Seppäsen kirjan kanssa, joka on myös hyvä)

https://kirjarouvanelamaa.blogspot.com/2019/05/joakim-zander-ystava.html

https://kirjarouvanelamaa.blogspot.com/2019/04/hassan-blasim-allah99-lyhyehkosti.html

https://kirjarouvanelamaa.blogspot.com/2018/10/kai-aareleid-korttitalo-vahva.html