Tämä on lähiö siinä missä kaikki muutkin aikansa lähiöt. Palvelut katoavat yksi kerrallaan, eikä alun optimismista ole jäljellä enää ripaustakaan.
Hanna-Riikka Kuisma: Kerrostalo, 332 s. - ilm. 2019 - kansi: Tommi Tukiainen - Like Kustannus Oy *****kirjaston kirja
Tässä kirjassa ei ole ihania koteja, joissa olisi Eero Aarnion lamppuja tai muitakaan design-huonekaluja tai kalliita tauluja. Tässä kirjassa ei ole "kauniita" ihmisiä. Tässä kirjassa ei ole kalliita vaatteita. Tässä kirjassa ei ole akateemisesti koulutettuja ihmisiä eikä tässä lähiössä ole enää riittävästi palveluitakaan.
Hanna-Riikka Kuisma: Kerrostalo, 332 s. - ilm. 2019 - kansi: Tommi Tukiainen - Like Kustannus Oy *****kirjaston kirja
Tässä kirjassa ei ole ihania koteja, joissa olisi Eero Aarnion lamppuja tai muitakaan design-huonekaluja tai kalliita tauluja. Tässä kirjassa ei ole "kauniita" ihmisiä. Tässä kirjassa ei ole kalliita vaatteita. Tässä kirjassa ei ole akateemisesti koulutettuja ihmisiä eikä tässä lähiössä ole enää riittävästi palveluitakaan.
Tässä kirjassa on huumeiden ja itsensä myyjiä, on huumeidenkäyttäjiä, rikollisia ja alkoholisteja, jotka viettävät aikaansa sekä lähiökapakassa että toistensa kodeissa. Kenellä nyt kulloinkin sattuu olemaan jotain juotavaa. Tämän lähiöromaanin ihmisillä ei mene kovin hyvin.
Teppo, keski-ikäinen mies, jolle alkoholi maittaa.
- Pestessään käsiään hän vilkaisee hammastahnatahraiseen peiliin ja paljastaa keltaiset hampaansa. Parempi se kuin ruskeat nysät kuten alakerran nistillä tai parakin spurguilla.
Jessikalla ja Jamilla on liiketoimensa.
- Mitä sä skitsoilet? Jami kysyy. - Miten kauan sä oot valvonut?
- Ihan liian kauan. Mut mä en voi mennä nukkumaan, mulla on vika satsi vielä myymättä.
Minja asuu äitinsä kanssa ja heillä on yhteisiä "harrastuksia".
- Tehdäänkö huomenna jotain yhdessä?
- Ihan sama, Minja sanoo. - Mä olin ajatellut vetää perseet. Tympii vaan aina dokata täällä. Mennään johonkin ulos, bileisiin tai baariin?
Marketta ja Reino ovat olleet yhdessä melkein viisikymmentä vuotta, mutta heillä menee edelleen hyvin. Pariskunta käy päivittäin ulkoilemassa, sillä he eivät halua jäädä sohvaperunoiksi tai muuttua verkkavanhuksiksi. Kävelykeppi ja polvituet tosin ovat jo käytössä, mutta ilman rollaattoria vielä pärjätään.
Marketta ja Reino ovat joutuneet pohtimaan tulevaisuuttaan, sillä oli ollut puhettta, että heidän vuokratalonsa remontoitaisiin ja pistettäisiin myyntiin omistusasunnoiksi.
Tämä huvittaa lähiön sakkia, sillä kuka nyt haluaisi ostaa omistusasunnon keskeltä epämääräistä lähiötä vuokrakasarmien vierestä.
Sitten virkamiehet päättivät rakentaa talojen ympärille aidan ja lukita ihmiset sen sisälle sekä asentaa valvontakameroita. Mitähän vielä keksittäisiin??
- Asukkaat vastustivat aitojakin, mutta kun portit menivät lukkoon, alkoi varsinainen protestointi. Portteja esimerkiksi jätettiin auki kaikenlaisten tukien avulla. Sitten rupesi tulemaan uhkauslappuja postiluukusta, sanktioilla peloteltiin.
Onhan lähiössä sentään kauppa ja kapakka ja pari muutakin paikkaa. Uskoon tullut Sakke, entinen alkoholisti, on perustanut ajanviettopaikan, johon saavat tulla kaikki, ikään ja ihonväriin katsomatta. Yksi ehto sisäänpääsylle kuitenkin on, nimittäin päihteettömyys.
Ja onhan lähiössä vielä ainakin Jade, Ossi, Pirre, Terttu, Keijo, Sara ja muutama muukin. Suurimalla osalla ei mene hyvin, mutta etenkin naiset yrittävät olla vahvoja. Kukin asukkaista elää elämäänsä ja yrittää pärjätä parhaansa mukaan. Joku onnistuu paremmin, joku huonommin - niin kuin elämässä muutenkin.
Tämä ei ole bling bling-kirja. Tämä on rankka kirja, karua tekstiä ja vihlovia ihmiskohtaloita. Tosin henkilöitä on niin paljon, että heidän tarinansa jäävät irrrallisiksi, muttei se minua haitannut. Paikoitellen on häivähdystä myös mustasta huumorista. Kuisma on ehkä ammentanut näitä todentuntuisia henkilöhahmoja omasta menneisyyden ahdistuksestaan sekä lapsuus- ja nuoruusajoistaan. Vahvaa kerrontaa, joka ei jätä lukijaansa kylmäksi.
Olen lukenut Kuismalta vain tämän Kerrostalon, joten en osaa sanoa, onko kirjailijan tyyli aina näin tummaa. Toisten kirjojen sisältökuvauksista niin saattaisi päätellä. Mutta eihän tässä tarvitsekaan vertailla kirjoja keskenään.
Synkkyydestään huolimatta pidin tästä kirjasta.
Edit
Kerrostalo on nimetty Finladia-ehdokkaaksi (7.11.2019) Onnea❤️🌹
Pari sanaa kirjailijasta:
Hanna-Riikka Kuisma, synt. 1978. Asuu Porissa. Kirjailija, kolumnisti ja taidekriitikko sekä kuvataiteilija. Kirjailija on elänyt aika vaikean lapsuuden, oli kömpelö ja pullukka, joka aiheutti omat ongelmansa. Eikä nuoruuskaan ollut kovin helppoa: Tuohon aikaan moni sai kasvaa melko vapaasti. Äitini sanoi, että jokaisen täytyy tehdä omat virheensä.
Kuisman elämässä on ollut kaikenlaista, ja se haaveiltu kattohuoneisto New Yorkissa on vielä saamatta.
(Lähde: Anna 12/2016)
Hanna-Riikka Kuisma Turun Kirjamessuilla 2019
***********
Ilmestyneet teokset:
Elinkautinen 2005 - Käärmeenpesä 2007 - Sydänvarjo 2011 - Valkoinen valo 2013 - Viides vuodenaika 2016 - Kerrostalo 2019
- Lisäksi antologioita, joissa Kuisma on mukana.
¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨
Luin tämänkin kirjan pääsiäisen lukumaratonissa, jonka järjesti Niina Kirjakissa-blogista.
https://kirjakissa.blogspot.com/
Teppo, keski-ikäinen mies, jolle alkoholi maittaa.
- Pestessään käsiään hän vilkaisee hammastahnatahraiseen peiliin ja paljastaa keltaiset hampaansa. Parempi se kuin ruskeat nysät kuten alakerran nistillä tai parakin spurguilla.
Jessikalla ja Jamilla on liiketoimensa.
- Mitä sä skitsoilet? Jami kysyy. - Miten kauan sä oot valvonut?
- Ihan liian kauan. Mut mä en voi mennä nukkumaan, mulla on vika satsi vielä myymättä.
Minja asuu äitinsä kanssa ja heillä on yhteisiä "harrastuksia".
- Tehdäänkö huomenna jotain yhdessä?
- Ihan sama, Minja sanoo. - Mä olin ajatellut vetää perseet. Tympii vaan aina dokata täällä. Mennään johonkin ulos, bileisiin tai baariin?
Marketta ja Reino ovat olleet yhdessä melkein viisikymmentä vuotta, mutta heillä menee edelleen hyvin. Pariskunta käy päivittäin ulkoilemassa, sillä he eivät halua jäädä sohvaperunoiksi tai muuttua verkkavanhuksiksi. Kävelykeppi ja polvituet tosin ovat jo käytössä, mutta ilman rollaattoria vielä pärjätään.
Marketta ja Reino ovat joutuneet pohtimaan tulevaisuuttaan, sillä oli ollut puhettta, että heidän vuokratalonsa remontoitaisiin ja pistettäisiin myyntiin omistusasunnoiksi.
Tämä huvittaa lähiön sakkia, sillä kuka nyt haluaisi ostaa omistusasunnon keskeltä epämääräistä lähiötä vuokrakasarmien vierestä.
Sitten virkamiehet päättivät rakentaa talojen ympärille aidan ja lukita ihmiset sen sisälle sekä asentaa valvontakameroita. Mitähän vielä keksittäisiin??
- Asukkaat vastustivat aitojakin, mutta kun portit menivät lukkoon, alkoi varsinainen protestointi. Portteja esimerkiksi jätettiin auki kaikenlaisten tukien avulla. Sitten rupesi tulemaan uhkauslappuja postiluukusta, sanktioilla peloteltiin.
Onhan lähiössä sentään kauppa ja kapakka ja pari muutakin paikkaa. Uskoon tullut Sakke, entinen alkoholisti, on perustanut ajanviettopaikan, johon saavat tulla kaikki, ikään ja ihonväriin katsomatta. Yksi ehto sisäänpääsylle kuitenkin on, nimittäin päihteettömyys.
Ja onhan lähiössä vielä ainakin Jade, Ossi, Pirre, Terttu, Keijo, Sara ja muutama muukin. Suurimalla osalla ei mene hyvin, mutta etenkin naiset yrittävät olla vahvoja. Kukin asukkaista elää elämäänsä ja yrittää pärjätä parhaansa mukaan. Joku onnistuu paremmin, joku huonommin - niin kuin elämässä muutenkin.
Tämä ei ole bling bling-kirja. Tämä on rankka kirja, karua tekstiä ja vihlovia ihmiskohtaloita. Tosin henkilöitä on niin paljon, että heidän tarinansa jäävät irrrallisiksi, muttei se minua haitannut. Paikoitellen on häivähdystä myös mustasta huumorista. Kuisma on ehkä ammentanut näitä todentuntuisia henkilöhahmoja omasta menneisyyden ahdistuksestaan sekä lapsuus- ja nuoruusajoistaan. Vahvaa kerrontaa, joka ei jätä lukijaansa kylmäksi.
Olen lukenut Kuismalta vain tämän Kerrostalon, joten en osaa sanoa, onko kirjailijan tyyli aina näin tummaa. Toisten kirjojen sisältökuvauksista niin saattaisi päätellä. Mutta eihän tässä tarvitsekaan vertailla kirjoja keskenään.
Synkkyydestään huolimatta pidin tästä kirjasta.
Edit
Kerrostalo on nimetty Finladia-ehdokkaaksi (7.11.2019) Onnea❤️🌹
Pari sanaa kirjailijasta:
Hanna-Riikka Kuisma, synt. 1978. Asuu Porissa. Kirjailija, kolumnisti ja taidekriitikko sekä kuvataiteilija. Kirjailija on elänyt aika vaikean lapsuuden, oli kömpelö ja pullukka, joka aiheutti omat ongelmansa. Eikä nuoruuskaan ollut kovin helppoa: Tuohon aikaan moni sai kasvaa melko vapaasti. Äitini sanoi, että jokaisen täytyy tehdä omat virheensä.
Kuisman elämässä on ollut kaikenlaista, ja se haaveiltu kattohuoneisto New Yorkissa on vielä saamatta.
(Lähde: Anna 12/2016)
Hanna-Riikka Kuisma Turun Kirjamessuilla 2019
***********
Ilmestyneet teokset:
Elinkautinen 2005 - Käärmeenpesä 2007 - Sydänvarjo 2011 - Valkoinen valo 2013 - Viides vuodenaika 2016 - Kerrostalo 2019
- Lisäksi antologioita, joissa Kuisma on mukana.
¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨
Luin tämänkin kirjan pääsiäisen lukumaratonissa, jonka järjesti Niina Kirjakissa-blogista.
https://kirjakissa.blogspot.com/
Kommentit
Lähetä kommentti