Paula Nivukoski; Nopeasti piirretyt pilvet - hyvä esikoiskauno

Aamulla valo oli vielä kevyttä, aurinko siroutui vedenpintaan, ja virta väreili kirkkaana kuin viimeisinä päivinä aina.

Paula Nivukoski: Nopeasti piirretyt pilvet, 334 s. - esikoisteos - kansi: Päivi Puustinen - Otava
- kirjaston kirja

Vuosi 1909
Melkein rippikouluikäinen Liisa elää maatilalla pikkusiskonsa Sennin ja vanhempiensa kanssa. Perheessä on ollut poikakin, Taisto, joka on kuollut pienenä. Taisto oli syntynyt ennen Liisaa ja kuollutkin ennen kuin Liisa oli syntynyt. Äiti ei kuitenkaan ole ikinä päässyt eroon Taiston menetyksen tuskasta, vaan kaataa ikävänsä Liisalle, vertailee ja pilkkaa. Vaan mistä sen olisi tiennyt millainen poika Taistosta olisi kasvanut?
- Kaivonämpärin kripa fletajaa. Jos Taisto eläis, ni se ois sen jo korjannu.

Pienenä Liisa oli yrittänyt lohduttaa äitiä, turhaan. Ja onhan Liisallakin ikävä veljeään:
...Liisa oli kuvitellut millaista olisi, jos veli vielä eläisi. Taiston kanssa olisi voinut juosta kilpaa navetan takana. Taisto olisi auttanut kiipeämään ylähyllylle, jossa äiti piti pikkuleipärasiaansa.

Liisa oli ollut aina isän tyttö, mutta nyt isä on sairaana, kasvot harmaina ja hengitys rahisten makaa vuoteessa.
- Isä oli enää harvoin hereillä, harvoin unessakaan. Ääneen sanomaton pelko lainehti talossa.

Isä haluaa vielä puhua Liisalle, ohjeistaa ja esittää toiveitaan. Liisa kuuntelee tuska sydämessään. Isä on lähdössä...
- Oon miättiny Tasaasta. - Notta sille pitääs panna uuret kengät...Pirät huolen äiteestä ja siskoosta... Ja tila - koita sinä pitää tila suvus. Pirä sinä tila suvus.

Ison vastuun isä on nuoren Liisan harteille heittänyt.
- Liisa itki taloa, jonka isä oli hänen vastuulleen jättänyt. Korkeaa punamullalla maalattua taloa, jonka seinien sisältä koti oli kadonnut.

Tulee aika jolloin:
- Tummasilmäinen poika seisoi aitan alla ja vislasi. Liisa ilmestyi ikkunaan ja heilutti kättäään. Hiipi kengät kädessään portaita alas.... 
- Jos mää tulsin sulle isännäksi?
- Ja minä sulle emännäksi.

Niin Liisa avioituu, lapsiakin siunaantuu. Äitee ei muuta tilalta minnekään, ja jatkaa Taistoon vertaamista ja kaikesta kurmottamista. Vaikka Liisa tekisi mitä, niin aina äiti sanoo häpevänsä tätä. Mitä ne nyt kylälläkin sanovat...
- Äitee, Taisto kuali jo ennen mua. - Minäki kualen ennen sua ja oon silti ahkerampi.

Pikkusisko Senni on lähtenyt kaupunkiin, helpompiin töihin, omiin oloihinsa.

Tulee aika jolloin:
- Perkeleet putosivat saappaille, mutta Liisa ei kuullut sanaakaan, sade valui hänen sieluunsa saakka.
- Vois täs maailmas helpomminki olla... Yhtä kurjaa rapakkoa tämä kaikki on.

Amerikka. Mies haluaisi myydä tilan ja muuttaa Amerikkaan leveämmän leivän perään. Mutta haluaako Liisa? Onko Liisa valmis pettämään isälleen antamansa lupauksen: Pirä sinä tila suvus.
Liisan ajatuksilla ja mielipiteillä ei ole väliä, sillä mies on silti lähdössä.
- Sinä lähäret Amerikkahan ja jätät mun niskoolle tämän kaiken, mätänevät perunat, fletajavat saranat, rääkyvät kakarat ja kiukkuusen äiteen.

Mutta mies lupaa: josko vain vuodeksi, taaloja keräämään ja palaisi sitten rikkaana miehenä.
Mies lähtee ja Liisan ikävän kipu on kova:
- Ikävä tulvahti pakahduttavana rintaan eikä sitä päässyt pakoon. Jos pysähtyi hetkeksi, tunne muuttui huimaavaksi ja velloi vatsassa asti.

Miten Liisa selviää ilman miestään tilansa, lastensa ja alati äksyn äitinsä kanssa? Ja millainen taalanippu taskussaan mies palaisi?

Eletään vuosia 1909 - 1926. Pienellä paikkakunnalla akat juoruavat ja kähisevät keskenään.
- Oottako kuullu, jotta vallesmanni ryysäs lauantaiehtoolla apteekkaarin kellarihi, johona ukot istu korttia iskemäs ja juamas viinaa? 

Nivukoski sukeltaa hyvin paikalliseen eloon, eikä ihme, onhan kirjailija itse maatilan tytär. Teksi on vivahteikasta ja soljuvaa, kaunista ja rikasta.
- Yöllä nousi lumimyrsky. Tuuli riepotti alastomia puita. Lumi pyöri ilmassa, se kohoili pyörteinä ilmaan ja kinostui uudelleen tuulen alle.

Mutta mikä teki minulle tästä kirjasta erityisen? Hahmot. Kaikkein eniten pidin kirjan henkilöhahmoista, sillä ne olivat niin eläviä kuin olisin itse asunut heidän keskuudessaan. Ärsyynnyin äidin mollauksista, juoruakka-Suoma aivan kihisytti ja koin kaikki Liisan tunteet. Elin mukana ilon hetkissä, mutta päälleni vyöryivät myös ahdistus, pettymys, suru, kiukku ja koko tunteiden kirjo.
Yhtä jäin odottamaan, nimittäin enemmän kuulumisia Amerikasta. Nivukoski voisikin kirjoittaa seuraavaksi tarinan Amerikkaan lähtijän näkökulmasta.
Luen, loppu lähestyy ja toivon koko ajan, että kirjassa olisi onnellinen loppu. Onko? Sitä en paljasta. Hieno esikoisteos!

Yks elämälle, kaks kuolemalle, kolme askelta miehelään, neljä karkumatkalle.

P.S. Jos olsin osannu, niin olsin kirjoottanu arvostelun murteel, mutta paree ny pysyä vaa lestissää.
(Miten tämä sanotaan oikeasti pohjanmaan murteella? Laita vaikka kommentteihin, kiitos!)

++++++++++
Pari sanaa kirjailijasta:
Paula Nivukoski, synt. 1985 /Isokyrö. Kirjailija ja opettaja, asuu Laihialla. Nivukoski on jo pienestä pitäen halunnut kirjailijaksi ja on lähettänyt ensimmäisen runokokoelmansa Otavalle vuonna 2000. Käsikirjoitus kuitenkin palautettiin lähettäjälle.." valitettavasti olemme..." Kirjailija ajatteli aina, että kustannussopimuksen saaminen olisi tuiki mahdotonta, mutta esikoisromaanin tarina oli niin syvällä Nivukosken mielessä, että oli pakko kirjoittaa ja yrittää ja niinpä Nopeasti piirretyt pilvet julkaistiin.
Kirjailijan lapsuuskodissa on asunut monia sukupolvia, joille Nivukoski on kuvitellut tarinoita. Ko. kirja sijoittuu tähän taloon, 1920-luvun Isoonkyröön. Kylään, jossa naiset olivat väkeviä ja miehet lähtivät Amerikkaan.
(Lähde: Pohjanmaan kirjailijat ry:n  -sivut)

***********
Ilmestyneet teokset:
Nopeasti piirretyt pilvet 2019
..................

Halusin julkaista naistenpäivän kunniaksi naisen kirjoittaman teoksen, jossa olisi vahva nainen pääosassa. Tämä on vinkki myös äitienpäivälahjaksi.

Hyvää naistenpäivää!  & Hyvää äitienpäivää!