Johanna Laitila: Lilium regale, 350 s. - ilmestynyt 2019 - 1940- ja 1950 -luvut - esikoisteos - Gummerus *******kirjaston kirja
Elsen kalpeat posket olivat täynnä ohuita, punaisia juovia ja hampaat olivat kellertävänruskeat, reunoilta läpikuultavat ja sahalaitaiset kuin ullakolle unohtuneen, ajan järsimän kirjan lehdet.
Liikajoki 1944:
Else vilkaisi itseään saunan peilistä. Ei tarpeeksi tyttö, saati sitten tarpeeksi nainen - pitkät, tummat ripset, täyteläiset huulet ja leveät lanteet, joissa hänen oli epämukava olla...Elsellä oli isän kädet, lyhkäiset, tylpät sormet, joissa oli lihaisat nivelet...
Else eli elämäänsä evakossa Ruotsissa jaTornionjokilaaksossa.
Elsen Heimo-isä ei jaksanut sotaa ja äiti meni sekaisin. Ollessaan Ruotsissa Else tutustui Ingaan, jonka kanssa heti synkkasi. Inga puhui ruotsia Elselle ja Else Ingalle suomea.
- Elsestä oli lohdullista maistella Ingan sanoja, nuolla näiden sileitä pintoja, joita hän ei vielä tuntenut liian syvällä kehossaan... Glömma tuntui suussa raa'alta maksalta, pehmeältä ja märältä...Fan on kuivaa, karkeaa vehnäjauhoa kitalaessa...
Tyttöjen ystävyys kuitenkin valitettavasti päättyy juuri kun Else alkaa ymmärtää itsestään tiettyjä asioita.
Palattuaan Suomeen Else pääsee piiaksi Hurtingin isoon taloon, jossa Irina-rouvan kautta Else tutustuu vielä paremmin omaan itseensä.
Pääosa kirjasta sijoittuu 1940- ja 1950-luvuille ja loput Eskilstunaan, Ruotsiin, vuoteen 2018, jolloin Else on jo vanha ja sairas.
Tämä kirja on kertoo Elsestä.
Tarina ja henkilöt ovat hyviä ja teksti on rikasta:
- Alkusyksyn valoharso oli siivilöitynyt tämän otsalle pitsisen, lohenpunaisen kuvion, kun taas nyt lokakuun taipuisassa auringossa syntymämerkki näytti kytevän syvemmän punaisena kuin hiili tai soturittaren sotamaali.
Laitila käyttää myös murretta:
- Älähän sie nyt, nuupahat vielä siihen ko sie noin märsäät, iniset ittesti lophuun, enkä mie jaksa pitääkhään sinua kuule ennää ko sie olet niin kasunu.
En voi mitään, mutta mieleeni tuli Katja Ketun tyyli: sanojen rikas käyttö ja murre. Murteet ovat itselleni vieraita ja sen vuoksi usein myös aika hankalia lukea, hidasta. Onneksi kirjassa ei ole enempää murretta, sillä opus olisi saattanut ihan sen takia jäädä lukematta ja se olisi ollut vahinko, sillä pidin teoksesta.
Olen lukenut Lilium regalesta kohtuullisen paljon kaikenlaisia arvosteluita, joten jätin omani tosi lyhyeksi.
Pidempiä kirjoituksia voi lukea mm. blogeista: Tuijata Leena Lumi Kirjaluotsi Kirja vieköön
Lumiomena
P.S. Lilium regale = kuningaslilja
++++++++++++
Kirjailija:
Johanna Laitila, synt. 1986, kotoisin Rovaniemeltä, mutta asuu pääkaupunkiseudulla. Kirjailija, ent. englannin laitoksen tutkija ja opettaja Skotlannissa. Pitää mm. elokuvista, valokuvista ja viherkasveista.
(Lähde: Gummeruksen kirjailijasivu)
Johanna Laitila Turun kirjamessuilla 2019
(©Piritta's foto)
++++++++++++
Ilmestyneet teokset:
Lilium regale 2019 (esikoisteos)
'''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''
^^^^^^^^^^^^
kirjarouvanelamaa.blogspot.com
Facebookissa: Kirjarouvan elämää
Instassa: #pirittaolen
Odotan tämän kirjan lukemista, tästä on ouhuttu aika paljon....
VastaaPoistaHyvää kannattaa odottaa.
PoistaTein varauksen tästä kirjasta, mutta saan odottaa tosi kauan.
VastaaPoistaVoi harmi. Toivottavasti ihmiset lukevat nopeasti ja palauttavat pian kirjastoon. Niinhän se usein on että suosittuja kirjoja joutuu odottamaan tosi kauan, liian kauan. Itse olin erään kirjan kanssa jonossa ja edelläni oli monta sataa ja sitten katsoin kerran, että "vain" noin viisikymmentä oli enää edelläni, kunnes parin päivän päästä tuli noutoilmoitus, Iloinen yllätys.
Poista