Yö oli verhonnut itsensä satiiniin, makuuhuoneeni ikkuna puski viileää kirkkautta sisälle, avaraa. Yöt olivat kuin päivät, ne olivat vain pukeneet itsensä naamiaisasuihin. Huijarit.
Aavistus - 281 s - ilm. 2019
- psykologinen trilleri
- esikoisromaani
- kansi: Taittopalvelu Yliveto Oy
- Minerva Kustannus Oy
- kirjaston kirja
Oli minulla Samuel. Paras ja läheisin ystäväni, kallioni, kotimaani, valuuttani. Omani.
Älykäs Paula Strömberg on opiskellut Helsingissä, ja ollut jopa yliopiston lahjakkain tyttö, mutta on nyt ompelimossa töissä. Paula on luonteeltaan kovin sisäänpäinkääntynyt, eikä ystäväpiiriä oikein ole. Ainoa ihminen, jonka kanssa Paula viihtyy ja josta pitää, liikaakin, on Samuel Ilvessalo.
- Hän oli Suomen näyttelijäkaartin suurimpia nimiä, näytellyt suositussa tv-sarjassa ja useissa palkituisssa kotimaisissa elokuvissa. ...Samuel oli ristiriitaisuuksien mies: hänen tavaramerkkinsä olivat kalliit puvut arkisinkin, vaikka hän oli vaatimattomin ja sympaattisin ihminen, jonka olin milloinkaan tavannut.
Paulan maailma romahtaa kun Samuel kertoo menneensä naimisiin. Paula oli aina elätellyt toiveita, että itse olisi joskus Samuelin vaimo. Lisäksi Lisa Saurio on paitsi erittäin kaunis, niin myös erittäin rikas. Lisa on hyväntekeväisyysjärjestöjen rahoittaja, kansainvälisesti menestynyt malli ja naisten sekä eläinten oikeuksien puolestapuhuja.
- Lisa oli brändi, Lisan perään käännyttin kadulla, Lisa tienasi nukkuessaankin. Lisa oli joku.
Kuinka ollakaan Lisa tarjoaa Paulalle paikkaa taloudenhoitajana. Mitä tekee Paula? Tietysti vastaanottaa paikan saadakseen olla mahdollisimman lähellä rakastamaansa miestä. Lupaava akateeminen ura unohtuu, Samuelin takia, sekin. Lisa uskoutuu monessa asiassa Paulalle, kuin parhaalle ystävälleen. Miltä tämä mahtaa tuntua mustasukkaisesta Paulasta?
Perheeseen palkataan myös lisää henkilökuntaa, ranskanopettaja Rémi Lacroix ja Julia. Miten heidän läsnäolonsa vaikuttaa talouden henkeen?
Jossain vaiheessa Paula alkaa ihmetellä tiettyjä asioita, mitä on tapahtumassa?
Tartun aina innolla esikoisromaaneihin, niin kaunoihin kuin dekkareihin, sillä koskaan ei voi tietää mitä on tulossa. Jännää. Tässä tapauksessa luettavana oli psykologinen trilleri, joksi kirjaa mainostetaan. Odotukset olivat korkealla, etenkin koska viime syksynä ilmestyi todella hyviä kotimaisia esikoisdekkareita. Myönnän olevani aika kranttu dekkarin lukija! Pidän eniten suht' nopeahkotempoisista jännityskirjoista ja hyvin pohjustetuista psykologisista trillereistä. Olisin niin halunnut pitää tästäkin, mutta tunnustan, petyin. Miksikö? Eniten minua häiritsi itse teksti, joka oli liian kuvailevaa, kuin tajunnanvirtaa, soljuvia ajatuksia.
- Olin kuin tyhjä taulu, johon kukaan ei ollut kostuttanut siveltimiään, muovailuvahaa, josta sai muotoilla haluamansa muodon, koon, värin, omannäköisensä. Puunukkainen marionetti, jonka naruja saattoi ohjailla mielensä mukaan, katkoa langat kokonaan tai jättää huomiotta. Täydellisen koskematon, kädenjäljetön, nuori vihreä raikas tyttönen, pisamanaamainen.
Tarina on jaettu kahtia, selkeästi enin osa tapahtuu nykyisyydessä ja vähäisempi toinen puoli koostuu tapahtumista ja kirjeistä vuodelta 2031.
Luen ja odotan milloin alkaisi tapahtua...edes jotain...joko pian...
Kirjan aiheesta pidin, yksipuolisesta rakkaudesta, joka voi todellakin tehdä ihmisen sokeaksi.
Tarinan toteutus vain ontui. Kaipasin joihin tapahtumiin pohjustusta: miten on päädytty tilanteihin. Kuvaileva teksti on sinänsä hyvää, mutta se on turhan erikoista tällaisenaan jännityskirjallisuuteen, ainakin minusta. Hahmot jäivät etäisiksi, odotin pääseväni henkilöiden tunnetiloihin: pelkoon, rakkauteen, mustasukkaisuuteen, ahdistukseen, epävarmuuteen, iloon. Tarinan tiivistäminen ja etenkin jämäköittäminen olisi tehnyt myös hyvää. Tämä ei nyt ollut minun kirjani, mutta toivottavasti tämä jollekin "kolahtaa"...
- Marionetti, sätkynukke vallaton. Synnyin taiteilijan käsistä karheista, taipuisista, soneteista. Kasvoillani hymy kuolematon, poskillani nukka puinen, punertava. Osaan pillisi mukaan tanssia, ruokasi valmistaa, luoksesi oitis kiiruhtaa. Vedä nyöreistäni, huuda nimeäni...
++++++++++
Pari sanaa kirjailijasta:
Sonia Paloahde, espoolainen, nykyään Jyväskylässä asuva, on syntynyt 1992. Tehnyt myös mallintöitä ja työskennellyt asiakaspalvelu- ja myyntialalla. Rakastaa kieliä, kulttuureja ja psykologian opiskelua. Harrastaa lukemista, maalaamista, piirtämistä, kuntoilua, elokuvia ja taidetta. Kirjoittaa toista romaania.
(Lähde: Minervan kirjailijasivu)
***********
Ilmestyneet teokset:
Aavistus 2019
^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^¨
https://facebook.com/kirjarouvanelamaa
Instassa: #pirittaolen
Kommentit
Lähetä kommentti