Kati Routa: Vihanpitäjät - dekkari - huumori

Kati Routa: Vihanpitäjät, 1. osa - 298 - ilm. 2018 - esikoisdekkari - kansi: Jussi Kaakinen - Crime Time *******kirjaston kirja

Nuori poika oli kadonnut, Rosi tunsi kihelmöivää jännitystä. Hänen ensimmäinen katoamiskeissinsä yli puolivuotisen poliisiharjoittelun aikana.

Jollei lasketa alun kaupassa käyntiä, niin näinhän tarina alkaa, pojan katoamisella.
Nuorempi konstaapeli Rosi Marjatta Tikkuri on Tampereen poliisissa työharjoittelussa ja lähtenyt kouluttajansa Jani Jantusen kanssa kiertelemään kadonneen pojan kotitanhuvia.
- "Mä haistaan rikoksen", Rosi sanoi eikä voinut estää kateutta äänestään. "Sä pääset sitä tutkimaan."
Kouluttaja siirtyisi parin vapaan päästä rikostorjuntaan. Sinne Rosikin halusi, ja kaiken järjen mukaan pääsisikin. Hän oli lusinut jo lupapalveluisssa sekä valvonta- ja hälytyssektorilla.

Lisää henkilögalleriaa:
Taru, Rosin äiti, on perustanut firman, joka tekee kotisiivousta, vanhuksien auttamista ja pyykkihuoltoa. Töitä on niin paljon kuin vain jaksaa tehdä. Seppo-isä on työtön metallimies, ollut jo seitsemän vuotta ja joutuu juoksemaan aksupalavereissa.
"Katoppa kun minä olen tippunut ensin ansiositonnaiselta peruspäivärahalle ja siitä työmarkkinatuelle. Sehän ei ole nykyaikana enää mikähän automaatti. Mulle tehään semmosta aktivointisuunnitelmaa eli aksua...Koittavat haalata minua työelämään."

Esa Ketovuori on puolestaan kadonneen 14-vuotiaan pojan isä ja töissä perustamassaan paikallisnettilehdessä Pirkanmaan Uutissverkossa eli Pirussa. Anu-vaimo kuluttaa aikaansa kotona, eikä tällä hetkellä suostuisi edes sängystä ylös nousemaan.
-"Tulisit olkkariin", Esa pyysi. "katottais joku leffa yhdessä."
Anu ilmoitti tulevansa vasta kun Joel-poika olisi löydetty.
Perheessä on myös 5-vuotias Juulia-tyttönen, jota yleensä hoitaa Kaarina, varamuoriksikin  tituleerattu.

Joelin katoamista aletaan tutkia, ja siinä vaiheessa Rosi tekee mokan, jolla saattaa olla ammatillisesti iso vaikutus. Mitä Rosi teki? Ja millaiset seuraukset töppäyksellä on?

Tarinan vetävin ja hauskin hahmo on ehdottomasti 89-vuotias, hieman muistihäiriöinen mummeli. Lilja Pehkonen pärjäilee kotona itsekseen miten kuten, kunhan kodinhoitajat käyvät katsomassa... yksi aamulla, toinen illalla ja kolmas jouluna.
- Aamuhoitajalla on kiire, päivähoitajalla oli kiire ja niin oli kello viiden hoitajallakin. Ruuanjakelija kävi, mutta se ei kerennyt morjestaan, kun oli jo häipynyt.

Poika asuu Ruotsissa, käy kerran kesässä, jos silloinkaan ja Helena-tytär poikeaa kerran kuussa. Elämä on kovin yksinäistä kun uloskin pääsee niin harvoin. Pitäisi olla ulkorolssi erikseen.
Aika käy niin pitkäksi.
- Jos ihmiset tietäisivät kuinka ikävää aikaa vanhuus oli, kaikki tekisivät itsemurhan hyvissä ajoin.
Seksi Liljaa vielä kiinnostaisi ja kun samassa talossa asuu Tenhokin, ei kun Kalle, eikä kun Tenho. No olkoon mikä vaan... Lilja päättää lähteä käymään kylässä...

Lilja on myös kärkäs puheissaan
- "Hyvä on, palkataan joku dementtimuori tänne ontumaan, mikäs siinä, voin mä sen kanssa vaihdella sairauskertomuksia. Säästyy rahat perikunnalle." tokaisee Lilja tyttärelleen kun tämä ehdottaa seuralaiseksi varamuoria, jolla tarkoittaa jotain eläkeikään ehtinyttä rouvaa, jolla olisi aikaa auttaa vanhuksia ja rupatella.

Toki kirjassa on muitakin hahmoja, mutta mitäpä kuuluu kadonnelle pojalle? Etsinnät ovat täydessä käynnissä, mutta poika tuntuu kadonneen kuin maa olisi niellyt. Onko Joel lähtenyt omille teilleen, kidnapattu vai onko sattunut jotain pahempaa?

Kirjassa käsitellään myös muutamien henkilöiden kipeitä menneisyyden asioita eikä yhteiskunnallista puoltakaan ole unohdettu, mm. vanhuksien pärjääminen laitoksissa ja kotona.

Tämä parin viikon sisällä lukemani kolmas kotimainen esikoisdekkari poikkeaa tyystin kahdesta edellisestä (Tuire Malmstedt: Pimeä jää ja Liina Putkonen: Jäätynyt tyttö).
Kirja on kirjoitettu letkeään ja paikoin mustan huumorin tyyliin eikä raakuuksista ole tietoakaan.
Vihanpitäjät voisi kuulua dekkareiden alalajiin nimeltä huumoridekkari. 
Routa/Romppaisella on teksti, sanat ja tarina hallussaan ja huomaa, että kirjailija on joutunut vanhuksien kanssa tekemisiin, on mistä ammentaa. Sinänsä vakava aihe on kuorrutettu pirskahtelevalla huumorilla, joka saa lukijan hihittämään. Erilainen dekkari, suosittelen.

P.S. Rollaattori, rolla, rolssi, niitä on monia erilaisia. Löytyy potkupyörää, kävelypyörää, monitoimirollaatoria, sisä- ja ulkorollaattoria, ostosrollaattoria. Kätevä peli ja hyvä apuväline.

'''''''''''''
Valittavasti kirjassa on sivulla 129 kahden lauseen taittovirhe, mutta sattuuhan näitä.
...sen huone oli samanlaisiaulkohaalari päällä ja sätkytteli jalkojaan.
Pitäisi olla...sen huone oli samanlaisia täynnä. Se heittäytyi selälleen lattialle ulkohaalari päällä ja sätkytteli jalkojaan.

++++++++
Kirjailija, toimittaja, kolumnisti ja käsikirjoittaja

Kata Routa (pseud.), synt. 1964 Kemijärjellä. Asuu Tampereella.
Kati Routa on oikealta nimeltään Katariina Romppainen. Kirjailija sanoo olevansa tarinankertoja. Ensimmäinen lehtikirjoitus syntyi jo 6-vuotiaana ja pian sen jälkeen syntyi päätös ruveta kirjailijaksi. Nuorena aikuisena Romppainen nolosteli unelmaansa ja päätyi toimittajaksi. Koko ajan silti kirjoitti salaa omia kertomuksiaan. Ensimmäinen lasten- ja nuortenkirja ilmestyi 2003 (Leppäkerttu ja huuliharppu) ja siitä asti Romppainen on kirjoittanut ja julkaissut,
Tarinoillaan kirjailija haluaa julistaa maailmalle, että vaikka elämä on välillä rankkaa, se on myös kaunista ja hyvää. Toivo, rakkaus, luottamus - siinä kova kolmikko.
Kaunista ja hyvää viittaa myös Uusi Päivä-sarjaan, jota Romppainen on käsikirjoittanut.
(Lähde: Lukukeskus)

Vielä pari sanaa kirjailijasta, joka kirjoitti tällä kertaa dekkarin, ensimmäisensä.
Miksi dekkari? Ajatus siihen tuli Rhodoksen lomamatkalla ja idea muhi vuoden verran.
Mikä on haasteellisinta: Juonen punonta.
Miksi letkeä tyyli? Tyyli valitsi Katin. Kirjoitustapaan kuuluu huumori ja sille ei vain voi mitään.
Miksi nimi Kati Routa? Halu erottaa dekkarit kaunosta ja lasten- & nuortenkirjoista.
Tarinan idea? Äitinä aihe koskettaa syvästi ja lähipiirissä ollut samantyylinen tapaus.
Mitä tehdä, jos kirjoittaminen ei suju? Parasta lähteä tarpomaan tylsiä kävelyreittejä .
Miten langat saa punotuiksi yhteen? Usein metsässä putkahtaa ajatuksia ja silloin tulee kiire kotiin kirjoittamaan.
(Lähde: Haastattelu kirjan julkistustilaisuudessa 2018.)

Kirjailija paljastaa:
Tulen aina kirjoittamaan vanhuksista. Katariinan vanhemmilla oli molemmilla muistisairaus, joten kirjailija tietää mistä puhuu käsitellessään vanhusten asioita.
Unelmana on elämä lähellä luontoa, vaikka maalaistalossa, jossa voisi kirjoittaa miettimättä toimeentuloa. Välillä voisi vaeltaa metsässä, joogata ja tavata ystäviä kulttuuririennoissa.
Jos autiolle saarelle saisi ottaa kolme tavaraa, ne olisivat: silmälasit, vesipullo ja valokuva-albumi rakkaista ihmisistä.
(Lähde: oma haastis)

                       Kati Routa / Katariina Romppainen dekkarinsa julkistustilaisuudessa                                                                                2018

************
Ilmestyneet teokset:
dekkarit: 

Vihanpitäjät 2018 (esikois) - toisen osan alustava ilmestymisaika on kevät 2020
Edit 2021: Toisen osan aloittaminen viivästyi, sillä kirjailija teloi toisen kätensä, eikä voi siis kirjoittaa. Jäämme odottamaan toista osaa. 

Edit 27.3.2024, tulossa: toinen osa ilmestyy kesällä 2025 ja sen vuoden välein x määrä osia.

Katariina Romppaisen nimellä:
romaanit: 

Pitkät päiväunet 2010 - Mustikkasaoppa 2011

Lasten- ja nuortenromaaneja löytyy netistä.
Kirjailijanimellä M.E. Kuusi kirjoittanut kaksi nuortenromaania yhdessä toisten kirjailijoiden kanssa.