Håkan Nesser: Elävät ja kuolleet Winsfordissa - dekkari


440 s. suom. ilm. 2018
-kaupunkisarjaan sijoittuva itsenäinen teos
Levande och döda i Winsford 2013
suomennos: Aleksi Milonoff
- kansi: Jussi Karjalainen
Tammi

- kirjaston kirja

Håkan Nesser, synt. 1950 Kumla/Ruotsi
- asuu Ruotsissa
- kirjailija, ent. äidinkielen ja englannin opettaja




Toissapäivänä päätin että elän kauemmin kuin koirani. Olen sen velkaa sille.

Näin omaperäisesti ajattelee 55-vuotias Maria Holinek, joka toistaiseksi kutsuu itseään Maria Andersoniksi ja sanoo olevansa kirjailija. Oikeasti Maria on ollut SVT:ssä eli Apinatalossa, kuten Maria ja hänen miehensä Martin paikkaa kutsuvat, ensin uutislukijana, sitten keskusteluohjelmien vetäjänä ja lopuksi tuottajana.

Mariallakin oli kerran lapsuus. Isä oli hammaslääkäri ja äiti hammashoitaja. Oli isoveli Göran ja pikkusisko Gunsan.
- Perhe asui pienessä keskiruotsalaisessa kaupungissa, joka oli täynnä pienyrittäjiä, vapaakirkkoja ja hemmoteltuja nuoria, jotka elivät kuin kuin herran kukkarossa mutta hinkuivat suureen maailmaan.
Niin, Marialla oli lapsuus, jota on yrittänyt unohtaa monta vuotta.
- Ja aina kun se nousee mieleeni, se häviää sieltä vikkelästi; lapsuuteni oli jollain tavalla niin vastaansanomaton, niin lupaava ja niin valoisa että se häikäisee minua.

Maria on hypännyt autoon * rhodesiankoiransa Castorin kanssa ja ajanut Exmoorin nummialueelle Länsi-Englantiin. Sieltä Maria on vuokrannut puoleksi vuodeksi mökin, Darne Lodgen, joka sijaitsee yksinäisellä paikalla Winsfordin yläpuolella.

Marialla on syynsä miksi haluaa viettää aikaa yksinäisyydessä.
- Kukaan ihminen maailmassa ei tiedä, että olemme täällä.
Toistan: kukaan ihminen maailmassa ei tiedä, että olemme täällä

Saadakseen päivänsä kulumaan Maria samoilee koiransa kanssa lähialueilla.
- Olin ostanut Dulvertonin antikvariaatista erilaisia karttoja ja patikointioppaita, mutta en ollut varannut aikaa minkään tietyn reitin etsimiseen. Tuntui vain tärkeältä päästä tutustumaan nummeen ennen pimeän tuloa - ja Castor oli samaa mieltä.

Maria muistelee lapsuuttaan ja nuoruuttaan, pelaa pasianssia sekä alkaa tutkia miehensä Martinin vanhoja päiväkirjoja, vaikka ajattelikin polttaa ne kokossa. Maria lukee myös miehensä sähköposteja. Martin on kirjallisuuden tutkija, joka opettaa yliopistossa sekä on kirjoittamassa kirjaa päiväkirjojensa perusteella. Pariskunnalla on aikuiset lapset, Gunvald, jolla on ollut henkisiä ongelmia sekä Synn. Lapset ja vanhemmat eivät ole kovin läheisiä.
Jossain vaiheessa Maria alkaa käydä sähköpostikirjeenvaihtoa miehensä puolesta. Miksi?
Lähipiirille on kerrottu, että pariskunta on muuttanut hetkeksi Marokkoon, Rabatin lähelle, jossa Martin voisi rauhassa kirjoittaa kirjaansa.

Mistä oikein on kyse? Kenen on hopeanvärinen Renault, jonka kuljettaja aina pysäköi aivan Marian auton kylkeen? Miksi Marian kynnyksellä on kuolleita fasaaneja? Missä Martin on?

Jos odottaa perinteistä dekkaria, monine rikoksineen, niin tämä ei ole sellainen. Kirjassa on paljon takautumia, joissa kerrotaan pariskunnan menneisyydestä, yhdessä ja erikseen. Kerrotaan Marian terapiaistunnoista. Kerrotaan Martinin päiväkirjamerkintöjen tapahtumista. Kerrotaan Marian samoiluista nummella. Paljon tekstiä, vähemmän rikostapahtumia. Päiväkirjamerkintöjä oli mielestäni liikaa. Mietin myös miksei eräitä sähköpostitekstejä ole suomennettu.
Omanlaisenaan kirja on ihan hyvä.
Olen pitänyt Nesserin sarjoista ja Kim Novak ei uinut Genetsaretin järvessä-kirjasta, mutta muutamat viimeisimmät ovat olleet makuuni hieman liian hidastempoisia.

"...kiihkottoman silmän vesiin,
silmän, joka halutessaan
unohtaa jotakin, unohti lopulta kaiken."
     (Roberto Bolaño: Amuletti, suom. Anu Partanen)

P.S. *Rhodesiankoira  on afrikkalaissyntyinen ja nykyisin ainoa eteläisen Afrikan rekisteröity koirarotu. Sitä on Afrikassa alunperin käytetty mm. leijonan jäjittämiseen ja pysäyttämiseen ja sen aloillaan pitämiseen kunnes metsästäjä saapuisi paikalle. Suomessa rekisteröityjä rhodesiankoiria on tällä hetkellä runsas 1600.
(Lähde Wikipedia ja KoiraNet 2018)

++++++++++++++++++
Pari sanaa kirjailijasta & kirjoista:
Håkan Nesser alkoi kirjoittaa yli 35-vuotiaana. Mies oli lukenut paljon, muttei ikinä ollut ajatellut kirjoittavansa itse. Miksi Nesser kirjoittaa rikosromaaneja? Koska kirjat saavat kirjailijan mielestä olla jännittäviä ja lukijat voivat pohtia mitä on tapahtunut ja mitä tulee tapahtumaan. Lisäksi koska kuolema on rikoskirjoissa läsnä niin se asettaa ihmisen ajattelemaan sitä mikä elämässä on tärkeätä.  Mies työstää yhtä opusta 8-12 kuukautta ja kirjoittaa jokaisen kirjan 8-10 kertaan ennen kuin on tyytyväinen. Omista teoksistaan Nesser ei osaa mainita suosikkia.
Nesserin kirjoja on käännetty yli 30 kielelle ja myyty noin 15 miljoonaa kappaletta. Nesser on saanut lukuisia palkintoja ja osasta kirjoista on tehty tv-sarjoja ja elokuvia.
Kirjailija lienee tunnetuin Van Veeteren-sarjasta, jonka tapahtumapaikka on kuvitteelinen Maardam.
Nesser on asunut sekä New Yorkissa että Englannissa, mutta on muuttanut takaisin Ruotsiin.
(Lähde: Håkan Nesserin kotisivut)

*********************
Suomennetut kirjat:
Gunnar Barbarotti-sarja: Sukujuhlat  2011 -  Kokonaan toinen juttu 2012 -     Herra Roosin tarina 2013 - Yksinäiset 2014 -  Pikku-Burman teurastajatar 2015

Van Veeteren-sarja: Toden ja ilveen verkko 1993 - Kaalbringenin kurkunleikkaaja 2000 - Kotiinpaluu 2001 - Syntymämerkki 2002 - Komisario ja hiljaisuus 2003 - Münsterin juttu 2004 - Carambole 2006 - Ewa Morenon juttu 2007 - Pääsky, kissa, ruusu, kuolema 2008 - Tapaus G - murha menneisyydestä 2009

Muut: Kim Novak ei uinut Genetsaretin järvessä 2005 - Carmine Streetin sokeat   -2016 - Taivas Lontoon yllä 2017 - Elävät ja kuolleet Winsfordissa 2018
Lisäksi lukuisia muita suomentamattomia romaaneja.

Kommentit

  1. Yksi parhaista lukemistani kirjoista. Menee omaan Top10 ihan kärkisijoille.
    Nesser ei petä!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti