Varg Gyllander: Vain merkittävät kuolevat, 2. osa


350 s. pokkari suom. ilm. 2016
2. osa Ulf Holtz ja Pia Levin -sarjaan
Bara betydelsefulla dör 2010
- suomennos: Pirjo Lintuniemi
HarperCrime

- kirjaston kirja

Varg Gyllander, synt. 1964 Skånessa ja
asuu Essinge-saarilla.
kirjailija, Tukholman poliisin lehdistöpäällikkö











Iskulauseita huudettiin yhä selkeämmin yhteen ääneen.
"Ei natseja meidän kadullemme, ei natseja meidän kaduillemme!"

On menossa uusnatsiliikkeen järjestämä vuosittainen mielenilmaus, jota on syrjässä seuraamassa myös henkilö, jolla on yksi tehtävä: erään uusnatsin on kuoltava.

Styrbjörn Midvinter on ylpeänä marssimassa eturivissä.
- Hän oli onnistunut ohjaamaan liikkeen huipulle ja ottanut viekkaudella ja sitkeydellä vuosittaisen marssin johtaakseen. Nyt takana oli marssimassa monta sataa, ehkä tuhat heidän kaltaistaan, jotka olivat yhtä vihaisia ja päättäväisiä. 

Uusnatsit ovat tyytyväisiä mielenilmaukseensa, joka on sujunut olosuhteisiin nähden rauhallisesti.
- Hiljaisuus oli huumaava, mutta jonkin ajan kuluttua jostain paikalle kerääntyneiden joukosta kuului varovainen "heil".
Sitten toinen.
Ja vielä kolmas.

Ja sen jälkeen joku kuoli.
- Kentällä oli satoja ihmisiä, ja heidän ympärillään seisoi poliiseja. Holtz ei muistanut ikinä nähnensä yhtä monta poliisiautoa samassa paikassa. 

Rikospaikkatutkijat Ulf Holtz ja Pia Levin on kutsuttu paikalle tutkimaan rikosta, joka ei näytä yrityksistä huolimatta etenevän.
- Heillä ei ollut ampumapaikkaa, ei murha-asetta, eikä selkeää motiivia, vaikka teorioita kyllä riitti.
...on kolme keskeistä tutkintalinjaa: sisäinen liikehdintä natsipiireissä, väkivaltaiset vasemmistoaktivistit tai joku paikallinen mattimeikäläinen.

Pari sanaa toisesta päähenkilöstä: Ulf Holzt on teetäjuova yksinasuja, joka harrastaa bonsain hoitoa.
- Holtz oli hoitanut ja vaalinut puuta, poistanut sen lehtiä ja taivuttanut oksia niin pitkään, että se tuntui jo melkein hänen ystävältään. Ei vain pintapuoliselta tuttavalta, vaan ystävältä, jonka ystävyyttä hän oli vaalinut kauan ja joka ei ollut vaativa eikä mielistelevä.

Tyttäret Linda ja Eva ovat muuttaneet jo kotoa pois ja tapaavat isäänsä harvakseltaan. Ulf kuitenkin toivoisi näkevänsä tyttäriään useammin.
Monta vuotta sitten kun, kun tytöt olivat juuri muuttaneet omilleen, Holtzia oli ärsyttänyt, kun tytöt eivät olleet näyttäneen piittavaan hänen tarpeistaan. Jos he halusivat tulla, he tulivat, eivät muuten.
Joulukin lähestyi ja olisi mukavaa viettää joulu yhdessä onnellisena perheenä, syödä kotona laitettu ateria silleineen, pyöreine lihapullineen ja kotona paisteettuine kinkkuineen, ja sitten he avaisivat lahjat yhdessä.

Ulf on seurustellut nuoren Nahid Ghadjarin kanssa, joka oli ollut Ulfin työpaikalla harjoittelussa. Nyt kuitenkin nainen on ollut jo pitkään vaitonainen, eikä yhtään niin innokas tapaamaan kuin ennen.  Nahidin työharjoittelu oli loppunut ja nainen oli lähtenyt jatkamaan opintojaan.
- Nahid oli kuullostanut lähes tavalliselta kertoessaan, että hän ilmoittelisi itsestään. Holtz ei ollut uskaltanut kysyä, miksi nainen oli lakannut käymästä.

Jatkuuko Ulfin ja nuoren Nahidin suhde?

Pia Levin on Ulfin näppärä ja toimelias työtoveri, joka ei kotonaan paljon aikaa vietä ja jos viettääkin, niin ei ainakaan ruuasta herkutellen.
- Viini oli haaleaa, mutta hän ei viitsinyt pohtia sitä sen syvällisemmin. Jääkaapin perältä löytyi pieni suolakurkkipurkki. Hän ei muistanut kuolemakseenkaan, milloin oli ostanut sen, mutta kurkut olivat ainoa syötäväksi kelpaava ruokatarvike kaapissa.

On myös paikka, jota kunnan hallintojohtaja oli monta vuotta luullut vuokranneensa tilan lintutieteelliselle seuralle. Todellisuudessa tilaa käytetään ihan muuhun ja kansa nimitää sitä Kotkanpesäksi. Paikassa tapahtuu todella törkeä rikos, mikä?

Menneisyydestä putkahtaa myös mystinen tapaus, jossa sairaalaan oli tuotu kolmen kuukauden ikäinen vauva, jonka isä oli pudottanut lattialle vaippaa vaihtaessaan.

Miten ratkeavat kuolema, Kotkanpesän rikos ja mikä onkaan vauvajuttu? Ja vielä lisäksi, kuka on henkilö, joka matkustaa tyhjillään olevaan lapsuuskotiinsa vain siivotakseen siellä?

- Kaikki ei ole aina mustavalkoista.

Löysin Gyllanderin jotenkin vahingossa, mutta hyvä että löysin, sillä tuntuu ihan ok-dekkaristilta.
Tämä sarjan toinen osa on minusta mielenkiintoisempi kuin ensimmäinen. Nyt on pureuduttu paremmin myös päähenkilöihin, jotka eivät ole ihan tusinahahmoja. Lisäksi toiseen osaan on saatu enemmän tapahtumia. Juoni soljuu hyvin eikä yllätyksiltäkään vältytä. Kohtuullisen hyvä dekkari ja nyt on luettava vielä kolmaskin suomennettu osa. Toivon, että sarjan kaksi viimeistäkin osaa suomennetaan.
Mielestäni tämän osan voi hyvin lukea itsenäisenä dekkarina.

P.S. En tunne kreikkalaista mytologiaa niin hyvin, että olisin googlettamatta tiennyt kuka on Teisifone.
- Ulf tutkii Teisifonen kuvaa eräällä seinällä: Nainen näytti lähes täydelliseltä. Pitkät, kiltävät hiukset olivat palmikolla, ja isoja, mantelinmuotoisia silmiä kehystivät pitkät silmäripset. Iho oli maidonvalkea, ja hiukan turhan kookkaita rintoja piti paikallaan korsettia muistuttava, metallinen yläosa.
Teisifone oli yksi kolmesta kostottaresta, joka on saanut alkunsa veritipoista, jotka syntyivät Kronoksen kuohitessa sirpillä isänsä Uranoksen. Teisifonen tehtävänä oli rangaista murhista, erityisesti silloin, kun ne kohdistuivat omaan sukuun.
(Lähde: Wikipedia)

++++++++++++++++++
Pari sanaa kirjailijasta:
Gyllander on myös entinen rikostoimittaja, opettaja ja kokki. Varg sanoo olevansa kärsimätön henkilö ja haluaa tehdä aina uusia asioita. Siksi on vaihtanut töitä niin usein.
Koulussa hänelle sanottiin, ettei hän ollut hyvä kirjoitamaan, mutta lukemaan oli. Niinpä Gyllander opiskeli kokiksi, sitten päätyi laivastoon ja sieltä toimittajaksi.
Vargin kirjasarjaa sanotaan Ruotsin versioksi CSI-tv -sarjasta. Sarjan päähenkilöt ovat töissä oikeuslääketieteellisessä, eikä kirjailija ole halunnut tehdä heistä alkoholisteja tai masentuneita hahmoja vaan jotain muuta.
Varg Gyllanderin omat kaksi kirjailijasuosikkia ovat Stieg Trenter (joka on ruotsalaisen salapoliisiromaanin luoja, kuollut 1967. Trenteriltä löytyy viisi suomennettua teosta, jos kiinnostaa lukea: Kukaan ei voi estää kuolemaa 1945, Rannalle nousi näkki 1954, Kuka murhasi Suzannen 1956, Narrit eivät pelkää 1957 ja K.W. Gulers 1960)) ja  Arnaldur Indriðason (tai ainakin olivat suosikkeja vuonna 2009).
(Lähde: Kulturmagasinet 2009)

*********************
Sarjan suomennetut teokset:
1. osa. Joskus köysi katkeaa 2016 - 2. osa Vain merkittävät kuolevat 2016 - 3. osa Mikä pohjassa lepää 2016 -
Suomentamattomia kirjoja on kaksi: Ingen jord den andra lik 2012 ja Min är hämnden 2014

 Juttuni on osa Dekkariviikko kirjablogeissa - tempausta.


Kommentit