194 sivua, ilmestynyt 2018
- kansi: Tommi Tukiainen
Like Kustannus Oy
-kirjaston kirja
Juha-Pekka eli JP Koskinen, synt. 1968 Kemijärvellä ja asuu Hämeenlinnassa.
- kirjailija
Vessan loisteputken valo oli armoton. Tumma juurikasvu näkyi selvästi, kun se oli samaa sävyä kuin silmänaluset. Talvitakin huppu oli katkonut hiuksia, nysät sojottivat pään ympärillä valkoisena sädekehänä. Ihokin oli muuttunut huonoksi. Stressi sai finnit puhkeamaan kukkaan.
- Mitä sä teet siellä, onko sulla maha kovalla? Tuonko sakset?
Jonna Ylinen on vuoden 2001 Miss Kesäheinä jolla oli takanaan keskenjääneitä yliopisto-opintoja sekä työ teleoperaattorin tiedottajana. YT-neuvottelujen jälkeen nainen joutui lähtemään työstään saaden kolmen kuukauden palkallisen loman.
- Ei herätyskelloa, ei pakollisia rutiineja. Jossain välissä mieleen oli hiipinyt, että lapsen hankkiminen voisi olla järkevää.
Jonnan aviomies Erkki oli ollut kauppakorkeakoulun priimus ja työskenteli nyt mainosfirma Loistavan markkinointipäällikkönä. Tulevaisuus oli näyttänyt turvatulta, vain lapsi ja koira puuttuivat. Kaikki oli aluksi ok. Erkin idea oli ollut avioliiton alusta alkaen, että raha-asiat pidetään erillisinä. Se olikin toiminut hyvin kunnes Jonnan tilille tuli vain päiväraha ja Erkki alkoi kirjoittaa ostamiensa ruokien päälle nimensä. Erkki söi savukinkkua ja Jonna viimeisen myyntipäivän ohittanutta halpaa makkaraa. Lisäksi Erkki oli alkanut nälviä Jonnaa:
- Täällä on ummehtunut haju. Onko ruokaa?
- Ei.
... Tiedätkö mitä, Jonna? Musta tuntuu, että sä olet päästänyt itsesi kesannolle. Ei millään pahalla, mutta sä olet lihonut, sä nukut enemmän kuin koskaan ja jos ollaan ihan rehellisia, tää kämppä ei ole koskaan ollut näin pölyinen. Sulla on aikaa, mutta sä et tee yhtään mitään.
...Ehkä sun sittenkin kannattaisi etsiä tosissaan töitä.
Jonna on kyllästynyt mäkätyksiin ja alkanut tutkia Hesarin työpaikkailmoituksia:
- SOL haki siivoojaa, Securitas vartijaa, Terveystalo fysioterapeuttia. Kukaan ei hakenut sohvaperunaa, ei edes Ikea tai maatalouden tutkimuslaitos.
Yksi varteenotettava ilmoitus oli kuitenkin pistänyt silmään. Kosmetiikkayritys Lux Luna testasi uusia, mullistavia voiteita. Yritys kaipasi tuotteilleen koekäyttäjiä ja Jonna ajatteli, että ehkä saisi palkkioksi vaikka leffalippuja tai puuteria, joilla ei tosin asuntolainaa lyhennettäisi.
Firma sijaitsee aivan heidän kotikulmillaan, joten Jonna päättää lähteä paikan päälle kysymään lisätietoja.
Jonna otetaan ystävällisesti vastaan ja hänelle esitellään tiloja. Hienoa on.
- Seitsemäs kerros oli remontoitu suurella rahalla. Jokaisella työntekijällä oli oma huone, jossa oli viherkasveja, muutama nojatuoli, työpöytä ja tyylikäs mappikaappi.
Hyväksi lykyksi Jonna saa paikan ja palkkakin on paljon enemmän mitä ikinä saattoi kuvitella. Ylitöistä maksettaisiin erikseen ja jos valokuvia julkaistaisiin, niin niistä saisi korvauksen. Yleensä noin 800 - 3000 euroa per kuva. Lisäksi pääsee työterveydenhuollon piiriin heti kun sopimus on allekirjoitetttu.
Mitä työhön kuuluu? Jotakin muutakin kuin ihmeseerumin levitystä kasvoille ja verikokeiden ottamista?
Jostain syystä työstä ei saanut hiiskua kenellekään. Lux Luna kehittää vallankumouksellisia kauneustuotteita, joista on patenttihakemuksia vielä käsittelyssä.
- Siksi meidän pitää olla firmaan liittyvissä asioissa erittäin tarkkoja. Tämä saattaa kuullostaa aika tylyltä, mutta vaitiolovelvollisuus on ehdoton. Et saa kertoa mitään työstäsi tai tuotteista edes miehellesi.
Tarinassa törmätään myös rastatukkaiseen mollosilmänaiseen. Kuka hän on? Nainen luuhasi firman nurkalla lähes joka ilta, poltti tupakkaa ja tuijotteli korkeuksiin? Jonnasta mollosilmässä oli jotain pelottavaa.
- Miten sinä olet tuon näköinen? Et kai sinä onneton ole antanut pistää naamaasi *botoxia? Iho sileä kuin vauvan peppu, ei se viime viikolla tuolta näyttänyt, äiti hämmästeli.
Niin, miksiköhän?
Loppujen lopuksi kirjan tarina on aika yksinkertainen. Siitä huolimatta Koskinen pystyy myös yllättämään, vaikka loppu tuntuikin hieman hätiköiden kirjoitetulta. Pidän JP:n tavasta kirjoittaa ja tekstin pienistä huumorin pläjäyksistä. Sivuja on vain 194, joten Helposta rahasta tuli helppoa lukea.
P.S. *Botox eli botuliini on voimakkain ihmisen tuntemista myrkyistä ja sitä uskotaan käytetyn jo antiikin myrkkynä. Se on 100 000 kertaa niin voimakas kuin hengittämällä tarttuva GB-kaasu sariini. Myrkyllisyydestään huolimatta sitä käytetään pienenä määrinä kosmetiikkateollisuudessa.
(Lähde: Wikipedia)
*******************
Pari sanaa kirjailijasta:
JP Koskinen kuuluu reaalifantastikot -kirjailijaryhmään. Mies oli ensimmäinen suomalainen kirjailija, jonka kirjojen ensimmäinen luku oli ilmaiseksi ladattavissa kirjailijan kotisivuilta PDF-tiedostona.
Koskisen esikoisteos Ristin ja raudan tie ilmestyi 2004.
Kotisivullaan Koskinen kertoo kuinka ihmisiä ihmetyttää hänen kiivas julkaisutahtinsa. Tänä vuonna (2018) ilmestyy 7 kirjaa + äänikirja + kesädekkari Apu-lehteen. Koskinen sanoo motiiveja tahtiin olevan kaksi: osittain se on raha. Ammattikirjailija saa maksun vain julkaistuista ja myydyistä töistä. Lisäksi sukanvarteenkin olisi kerättävä, sillä Koskinen on nyt vuosiapurahalla. Toinen syy: kirjailijasta on mukavaa kirjoittaa eri lajeihin ja sanoo ettei ole yhden tempun poni ja siksi persoona on jakautunut. Mies sanoo, että hänellä on kolme alter egoa: nuorisokirjailija, dekkaristi ja syvämietteinen kaunokirjailija.
Jos kiinnostaa tutustua Koskiseen paremmin, niin käypä hersyvästi kirjoitetuilla kotisivuilla.
(Lähde: https://jpkoskinen.wordpress.com)
++++++++++++++++++
Kirjailijalta on ilmestynyt lukuisia teoksia: romaaneja (12 kpl), dekkareita (4 kpl) , novellikokoelmia 2 kpl, antologioita (12 kpl), lasten- ja nuortenkirjoja (12 kpl) ja yksi tietokirjakin. Lisäksi on artikkeita ja pakinoita eri lehdissä. Kirjat löytyvät netistä helposti, mutta listaan alle muutaman vuoden romaanit ja dekkarit.
Murhan vuosi-sarja: Tammikuun pimeä syli 2016 - Helmikuun kylmä kosketus 2016 - Maaliskuun mustat varjot 2017 - Huhtikuun hiipivä rakkaus 2018 ...sarja jatkuu
Viisi viimeisintä romaania:
Ystäväni Rasputin 2013 - Kuinka sydän pysäytetään 2015 - Luciferin oppipojat 2016 - Kannibaalien keittokirja 2017 - Kalevanpoikien kronikka 2018
Juttu on osa Dekkariviikko kirjablogeissa -tempausta.
Kommentit
Lähetä kommentti