Sofia Lundberg: Punainen osoitekirja - kauno, viihde

316 s. suom. ilm. 2018
esikoisromaani
Den röda adressboken 2017
suomennos: Tuula Kojo

Otava

- kirjaston kirja

Sofia Lundberg, synt. 1974
- asuu Tukholmassa

kirjailija, toimittaja



Toivon sinulle kaikkea tarpeeksi. Tarpeeksi aurinkoa valaisemaan päiväsi, tarpeeksi sadetta, jotta osaisit arvostaa aurinkoa, tarpeeksi iloa ravitsemaan sieluasi, tarpeeksi tuskaa, jotta osaisit arvostaa elämän pieniä iloja, ja tarpeeksi kohtaamisia, jotta aina silloin tällöin osaisit jättää myös jäähyväiset.

Oli ihan pakko aloittaa näillä sanoilla, sillä on niin hienosti sanottu.
Nämä sanat äiti sanoi kovin nuorelle Doris Almille lähettäessään tämän matkaan maailmalle. Perhe oli hyvin köyhä ja erään onnettomuuden jälkeen äiti sanoi:
- Sinä olet vanhin, saat pärjätä omillasi". 
- "Ajatko sinä minut pois kotoa? Koulukin on kesken."

Näin alkaa Doriksen tarina.

Doris on 96-vuotias älykäs ja huumorintajuinen:
- Haluan, että hautajaisissa soitetaan iloista jazzia. Niin että ihmiset ymmärtävät, että nyt on akalla vanhojen ystäviensä kanssa hauskaa taivaassa.

Doris asuu yksin, mutta on fyysisesti sen verran huonossa kunnossa, että kodinhoitaja käy päivittäin auttamassa ja tuomassa ruokaa. Kodinhoitajat ovat erilaisia ja vaihtuvat turhan usein.
-Kastiketta, perunoita, kalaa ja herneitä kumotaan ruskealle keramiikkalautaselle suloiseen sekasotkuun. Ja astia mikroon...
..."Mitäköhän ruualle kuuluu", Doris kysyy matkalla takaisin keittiöön.
"Ruoka! Voi ei! Minä hölmö unohdin sen. Pitää lämmittää se uudelleen"...
Nähdessään mönjän Doris nyrpistää nenäänsä, mutta nälkä saa hänet viemään haarukan suuhunsa.

Kun taas toinen kotiavustaja erottelee huolella vihannekset, lihan, perunan ja viipaloi tuoretta tomaattia nätisti koristeeksi.
- "Kiitos, onpa mukavaa, että asettelit aterian noin."

Kolmas ja se mukavin kodinhoitaja oli opettanut Doriksen käyttämään sähköpostia, facebookia ja skypeä. Facebookissa Doriksella on kolme kaveria: kodinhoitaja, sisaren tyttärentytär Jenny ja Jennyn poika Jack. Jenny asuu Amerikassa ja Doris odottaa aina innolla skypetyshetkiä Jennyn ja tämän lasten kanssa.

Niin, ja se osoitekirja.
- Elettiin vuotta 1928. Oli syntymäpäiväni, täytin kymmenen. Paketin saadessani tiesin heti, että se piti sisällään jotain tärkeää. Näin sen isän silmien pilkkeestä...
Kauniissa paketissa oli osoitekirja, jossa oli kiiltävät punaiset nahkakannet...
... "Kerää siihen kaikki ystäväsi", isä sanoi hymyillen, "kaikki jotka tapaat elämäsi varrella. Kaikissa jännittävissä paikoissa joissa käyt. Niin ettet unohda heitä.

Näin Doris teki ja aina kun joku osoitekirjan henkilö kuoli, niin nimi yliviivattiin ja perään kirjoitettiiin kuollut, Vanhus selaili mielellään osoitekirjaa ja muisteli ihmisiä ja tapahtumia heidän kanssaan.
Doris halusi ennen kuolemaansa kertoa Jennylle elämäntarinansa ja alkoi kirjoittaa.

Doris on kertoja ja tarinassa eletään vuorotellen Doriksen nykyisyydessä ja menneisyydessä, jossa on seikkailuja, sotaa, hyviä ja huonoja aikoja.
Osoitekirjassa on aika paljon nimiä, mutta vähemmän tärkeistä ei ole kuin lyhyt luku ja ne tärkeimmät ihmiset kulkevat mukana läpi koko kirjan. Tietysti Doris myös rakastuu, mutta miten se tarina etenee, sitä en paljasta. Kivasti rakennettu kirja ja ehkä joku nenäliinaakin tarvitsee.

 Punainen osoitekirja, jonka nahkaiset kannet ovat nuhruiset ja kellertävät sivut koirankorvilla.

Rakkaus. Se on pelkkä sana. Mutta se pitää sisällään paljon.
Loppupeleissä vain rakkaus ratkaisee.

Rakastitko sinä  tarpeeksi?

P.S. Minulla on vielä olemassa osoitekirja/puhelinmuistio sähköisen lisäksi. Nuoremmilla ei enää taida kovin monella olla.

++++++++++++
*************
Ei tarkempia kirjailijatietoja, eikä aiemmin ilmestyneitä teoksia.