Morten A. Strøksnes: Merikirja

Merikirja, eli kuinka pyydystetään jättihaita kumiveneestä isolla merellä neljänä vuodenaikana
312 s. suom. ilm. 2018
Havboka, eller Kunsten å fange en kjempehai fra en gummibåt på et stort hav gjennom fire årstider 2015
- suomennos: Katriina Huttunen
- kansi: Sanna Mander
Gummerus

- kirjaston kirja

Morten A. Strøksnes, synt. 1965 Kirkkoniemessä ja asuu Oslossa.
Kirjailija, toimittaja, valokuvaaja



Joku kirjoitti joskus, ettei planeettamme nimi pitäisikään olla Maa. 
Sen pitäisi ilman muuta olla Meri.


Oletko käynyt meren lähteillä,
oletko tutkinut syvyyden pohjan?
   (Jobin kirja (38:16)

Siitä kun ensimmäinen primitiivinen elämänmuoto syntyi meressä, kesti kolme ja puoli miljardia vuotta, ennen kuin Hugo Aasjoord soitti minulle Osloon myöhään eräänä lauantai-iltana heinäkuussa, kesken vilkkaiden päivälliskutsujen.
- Oletko nähnyt ensi viikon sääennusteen? hän kysyi....
....- Ostan lipun huomenna ja lennän Bodøhön maanantaina iltapäivällä, vastasin.
- Hienoa, nähdään. (klik)

Takakannen esittelyteksti:
Lofootteja ympäröivissä syvyyksissä elää jäähai. Parhaimmillaan kahdeksanmetrinen, yli tonnin painoinen ja mahdollisesti peräti viisisataavuotias olento on komea ilmestys. Jos siitä saa näköhavainnon.
Merikirja on tositarina kahdesta ystävyksestä, kirjailija Mortenista ja kalastajasuvun kasvatti Hugosta, jotka päättävät pyydystää Länsivuonon jäähain. Teoksen kiistaton päähenkilö on kuitenkin meille yhtä tuntematon valtameri.

Näistä asetelmista alkaa huikea tositarina ja tietokirja, jossa saumattomasti sekoittuvat monet eri kirjoitustyylit!

Löytyy runoutta:
- Meren runossa kylpenyt oon minä siitä hetkestä asti / meren fosforivälkkeessä uin, johon päilyvät tähdet ja kuu, / join syvyyttä viheriää, johon joskus haaveksivasti / ja kalvaana, ihastuen joku hukkunut laskeutuu. (Arthur Rimbaud)...

Löytyy paljon mytologiaa, tässä sitaatti eräästä lyhyestä tarinasta:
- Sumerilaisten Gilgameš-eepoksessa sankari Gilgameš etsii kuolemattomuutta ja saa tietää, että se on olemassa erään kasvin muodossa merenpohjassa.  Gilgameš sitoo kiviä jalkojensa ympärille ja sukeltaa. Pohjalta hän löytää kasvin, joka antaisi hänelle nuoruuden takaisin. Hän vain ei osaa pitää siitä huolta, sillä kun hän palaa pinnalle, kasvin varastaa käärme sankarin ollessa kylvvyssä....

Löytyy faktaa erilaisista asioista:
- Kalastajan ammatti on Norjan vaarallisin. Esim. kun kova myrsky puhkesi v. 1849  *skreinpyynnin aikana, yhdessä päivässä kuoli yli viisisataa kalastajaa. Tuhannet ihmiset menettivät isänsä, aviomiehensä ja elättäjänsä.
Lukemattomia kalastajia on hukkunut Länsivuonossa. Ylilastattu vene + tyrskyaallokko + kylmä vesi = hukkuminen....

Löytyy tietoja merenpinnan alta,vaikkapa planktonista.
- Plankton vaikuttaa omalta osaltaan siihen, että maapallo on asuinkelpoinen. Olemme suuressa kiitollisuudenvelassa sille, mitä emme näe ja mistä suurin osa ei tiedä mitään....

Löytyy tositarinoita mm.
erikoisesta kohtaamisesta jäähain ja ihmisen välillä Itä-Grönlannissa vuonna 2003.

Löytyy avaruustietoja:
Toistaiseksi eniten Maata muistuttava planeetta sijaitsee Lyyran tähdistössä 1400 valovuoden päässä aurinkokunnastamme, ja nimekseen se sai Kepler 452b.

Löytyy hiistoriantietoja mm. Olaus Magnuksesta ja hänen teoksestaan:
- Kuuluisaksi Magnuksen Carta Marina tuli eloisien merihirviöidensä ansiosta: jollakin on pirulliset, punaisina hehkuvat silmät, alapurenta ja torahampaat. Carta Marinassa on meressä asuvia yksisarvisia, lentäviä jättiläiskaloja, härän kokoisia merenhevosia, myrkyllisiä merenjäniksiä jne jne.

Löytyy ajankohtaista ja tärkeää asiaa muovista:
- Muovi ja monet sen sisältämät myrkyt eivät hajoa tuhanteen vuoteen. Osa myrkyistä on peräisin pesukoneiden huuhteluvesistä... Merivirtojen takia muovisaaret kerääntyvät yhteen ja yksi tällainen saari on Tyynessä meressä ja puolen Texasin kokoinen...

Ja löytyyhän se kirjan tarinakin.

Morten on toimittaja ja kirjan kertoja, joka asuu Oslossa. Hugo Aasjord on Mortenin hyvä ystävä ja asuu Steigenissä Engeløyan saaressa, jonne kuljetaan yhteysaluksella. Hugo ja vaimonsa Mette kunnostavat Skrovassa Aasjordbruketin vanhaa kalatehdasta ja kalaöljynkeittämöä. Kalatehdas on aikoinaan kuulunut Hugon perheelle, kunnes tehdas 1980-luvulla lopetettiin ja myytiin. Hugo kuitenkin osti tehtaan takaisin ja kunnostaa sitä vaimonsa kanssa. Pariskunnalla on aikomus remontoida tiloihin galleria, ravintola, pub ja yöpymispaikka. Galleria siksi, että Hugo on myös taiteilija, jota sanotaan abstraktiksi merelliseksi kaamostaiteilijaksi. Hugo on elämänsä aikana ollut usein merellä vaarallisissa tilanteissa, mutta aina selvinnyt. Senpä vuoksi Morten sanoo:
" Joskus mietin, miten monta prosenttia ystävästäni oikeastaan on merinisäkästä."

Aasjord on kalastajasuvusta, muttei ole ikinä nähnyt jäähaita, saati pyydystänyt sellaista. Niinpä miehet päättävät yrittää toteuttaa tämän haaveen.

Mutta millainen on jäähai, jota miehet lähtevät etsimään?
Jäähai eli holkeri eli grönlanninhai asustaa Grönlannin kupeessa, ja voi olla pituudeltaan jopa 8 metriä ja saattaa painaa 400 kiloa - tonnin. Jäähaita on tutkittu toistaiseksi melko vähän, mutta on saatu selville, että jäähai on pisimpään elänyt selkärankainen, sillä se voi elää jopa 500 vuotta. Jäähain sydän lyö hitaasti, vain 12 sekunnin välein. Mystistä kyllä hai ei myöskään ole kärsinyt ollenkaan arktisen alueen saasteista. Kanta on kovin pieni. Tämä johtuu osaksi siitä, että naarashai tulee sukukypsäksi vasta 150-vuotiaana eli kanta vähenee nopeammin kuin kasvaa.
(Osa tiedoista poimittu vuoden 2017 tekniikka & talous -artikkelista, joka löytyy netistä)

- Jäähain pyynti elpyi 1. maailmansodan aikana. Ruuasta oli puutetta, ja jäähain maksa oli ravintopitoista ja monipuolisesti käyttökelpoista aina lamppuöljystä lääkkeisiin. Rasvaisesta maksasta keitettiin kalaöljyä, ja näitä rasva-aineita käytettiin nitroglyseriinin tuotantoon. Jäähaista tehtiin toisin sanoen pommeja ja kranaatteja.
Aikoinaan jäähain nahkaa vietiin Saksaan, ja siellä sitä käytettiin hiekkapaperina.
Lihaa voi syödä, mutta se pitää  todellakin käsitellä oikealla tavalla, sillä liha sisältää hermomyrkky trimetyyliamiinioksidia.

Jäähailla on huono näkö, mutta hyvä hajuaisti. Niinpä syötteinä käytetään mm. pilaantumaan jätettyjä Skotlannin ylämaansonnin jäännöksiä, partahylkeen ihraa tai *skrein maksasakkaa. (Maksasakka selitetään kirjassa.)
Erilaisia koukkujen kiinnitystapoja on kokeiltu. On ollut 400 metriä köyttä tai uuden teknologian mukanaan tuomaa ohutta simaa, joka on tuskin ompelulankaa paksumpaa. Mikä sitten toimii? Ongelmana on myös, että jos hai käy koukkuun, niin miten se saadaan ylös. Hugolta löytyy vaihtoehtoja tähän asiaan, ehkä parempia kuin Mortenilta:
- Voisimme ehkä yrittää sitoa köyden pyrstön ympäri ja vetää jäähaita takaperin, niin että se pyörtyy.

Kirjailija ei vietä koko aikaansa Hugon ja Meten luona, vaan palaa aina Osloon tekemään töitään ja
aina kun sää näyttää otolliselta, niin Hugo soittaa ystävälleen ja Morten rientää paikalle.
Miehet kokevat vuoden aikana erilaisia säitä. On ollut pimeää, vaarallisia tuulia ja lumisateita.
Miehet istuvat tuntikausia veneessä odottamassa, usein täysin puhumattomina. Taas kerran syötit on heitetty mereen:
- Hugo sammuttaa moottorin ja päästää venee ajelehtimaan. Virta kuljettaa sitä yhä kauemmas. Samaan aikaan juttelemme tai istumme hiljaisuudessa, mutta välillämme ei juuri koskaan ole painostavaa. Ehkä se on yhtä hyvä ystävyyden määritelmä kuin mikä muu tahansa.

Mutta miten lopulta käy? Onnistuvatko Hugo ja Morten edes näkemään jäähain, saati pyydystämään sen?

Tämä kirja on mielestäni järkyttävän hyvä! Yksi parhaimmista mitä olen koskaan tai piiitkään aikaan lukenut. Kirja, jonka ehdottomasti haluan ostaa itselleni ja jonka voisin antaa lahjaksi kenelle vain: miehelle, naiselle, nuorelle, vanhalle, sillä kirja sisältää niin paljon kaikkea kaikille. Innostuin arvosteluni kanssa, enkä millään olisi malttanut lopettaa. Olisi tehnyt mieli ottaa mukaan vielä monta, monta monituista sitaattia ja asiaa. Miten onkaan saatu mahtumaan 312 sivuun kaikki tämä.
Käsittämättömäksi kirjan tekee myös se, että miten kirjailija on kyennyt yhdistämään niin monta elementtiä eikä silti tule sekamelskan tunnetta. Tämä on pääasiassa tietokirja, mutta mukana ovat mm. luonto, runous, mytologia, kalastus, meri, avaruus, historia, tositapahtumat ja kaikesta on kirjoitettu kiinnostavasti. Kirjan lopussa on 105 mielenkiintoista viitettä. Blogin lopussa on tapahtumapaikkojen kartta.
Enkä yhtään ihmettele, että kirja on saanut lukuisia palkintoja, jokainen niistä on ansaittu! Suomentaja Katriina Huttuselle iso kiitos, loistava suomennos!

Luin kirjaa kuin jännityskertomusta eli oli pakko saada tietää onnistuvatko miehet näkemään, saati pyydystämään jäähain. Ja jos onnistuvat niin milloin ja miten.

Mutta viisaus - missä se on? Missä asuu ymmärrys? 
Ihminen ei löydä tietä sen luokse, tästä maailmasta sitä ei voi löytää. Syvyydet sanovat: Ei viisaus ole täällä", ja meri sanoo:" Ei liioin täällä minun luonani."
(Job 28:12-14)

P.S. Haialueilla, kuten esim. Australiassa ei kannattaisi käyttää keltaista tai oranssia uimapukua. Syystä tai toisesta keltainen ja oranssi väri tuntuvat provosoivan haita hyökkäämään.

P.P.S. Tiesittekö, että kaskelotti on maailman suurin lihaa syövä eläin. Lisäksi se on suurin lihaa syövä eläin, joka on koskaan elänyt maapallolla.
,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,

 *Skreistä puhutaan kirjassa aika paljon, ja nimi oli itselleni vieras, joten googletin sen:
Skrei on turskaa, mutta vain noin viiden vuoden ikäistä ja 60-120 cm:n pituista turskaa, jonka pitää olla  kalastettu talvella Norjan rannikolta. Vain nämä ehdot täyttävä kala on skrei. Nimi tulee Norjan kielen sanasta "skride", joka tarkoittaa vaeltelua. Saapuesssaan lähelle Lofootteja skreit ovat päättäneet noin 600 kilometrin mittaisen matkan. Verkkokalastus on kielletty. Skrei pitää myös käsitellä tietyllä tavalla ennen kuin se päätyy kalatiskille.

+++++++++++++++++++++++++
Tietoja kirjailijasta:
Strøksnesistä ei tietoja oikein löytynyt. A-kirjain kirjailijan nimessä on Andreas.
Merikirja on hänen yhdeksäs teoksensa, muita suomennoksia ei ole. Mielenkiintoisilta kuitenkin tuntuivat nimien perusteella, joten vanhempaakin tuotantoa mielelläni lukisin, esim. pari edellistä:  Murha Kongossa (2010) tai Tequilapäiväkirjat (2012).
Merikirja voitti v. 2015 norjalaisten "Finlandian" eli Brage-palkinnon asiagenressä.
Uusi kirja on työn alla, en löytänyt tietoa, että olisi jo ilmestynyt. Kirjan aihetta Strøksnes ei suostu paljastamaan. Jään odottamaan...

****************************
Aiemmin ilmestyneitä suomennoksia ei siis ole, mutta netistä löytää kirjailijan nimellä kahdeksan kirjaa.

                                                             Kartta on Merikirjasta.


Kommentit