Lori Nelson Spielman: Kivi sydämeltä


379 s. suom. ilm. 2018
Sweet Forgiveness 2015
- suomennos: Outi Järvinen

Otava

- kirjaston kirja

Lori Nelson Spielman, synt. 1961
- Asuu Michiganissa.
Kirjailija, puheterapeutti ja kotiopettaja lapsille, jotka eivät syystä tai toisesta pääse menemään kouluun.




Kun antaa anteeksi, vapauttaa vangin vankilastaan ja ymmärtääkin olleensa itse juuri se vanki.
(Lewis B. Smedes)

Kirja kertoo anteeksi antamisesta ja anteeksi saamisesta. Päähenkilö on 34-vuotias New Orleansissa asuva tv-juontaja. Hannah Farrilla on oma show paikallisessa tv-yhtiössä, mutta nyt katsojaluvut ovat laskussa ja jotain tarvitsisi tehdä.
Paikalle saapuu kaunis, pitkäsäärinen Claudia Campbell. Tuliko hän nappaamaan Hannahin shown? Saako Hannah lähtöpassit, vai mitä tapahtuu?

Hannah rakastaa jazzia, rapuleipiä, gumboa*  ja - pormestaria. Michael Paynellä on aikuisuuden kynnyksellä oleva Abby-tytär, joka suorasukaisesti antaa ymmärtää ettei pidä isänsä naisystävästä.
Hannah olisi myös valmis vakiintumaan, mutta mitä tuumaa Michael?

Toisaalla 34-vuotias asianajaja Fiona Knowles on sanomalehdessä sanonut, että
entisten vääryyksien korjaaminen on tärkeä askel kohti sisäistä rauhaa.
"Häpeän myöntäminen vaatii paljon rohkeutta", Knowles sanoo.

Knowles on pannut teoriansa käytäntöön käyttämällä kahta kiveä, kahta katumuskiveä.
Miten käytäntö toimii, se selviää kirjasta.

Farr alkaa myös miettiä omaa menneisyyttään ja siihen liittyvää anteeksiantoa.
Voisiko Hannahkin saada rauhan elämäänsä? Vai aiheuttaisiko menneisyyden penkominen vain surua muille ihmisille? Mitä tehdä?

Spielmanin esikoiskirjaa, Kymmenen unelmaani, pidin liian siirappisena, vaikka olikin sujuvasti kirjoitettu. Olin tämän uuden kirjan kuitenkin varannut, niin olihan se luettava, vaikka imelyysepäilyksiä olikin.
Olen viime aikoina lukenut aika paljon dekkareita joten ajattelin, että muutama siirappikirja välissä tyhjentää pään. Millainen kirjailijan toinen opus sitten lopulta oli.
Kivi sydämeltä on kevyttä luettavaa, kuten osasin odottaakin, ja kyllä sitä siirappiakin on. Tarina, no joo, menetteli, vaikka olikin ennalta-arvattava. Katumiskivet-idea oli hyvä, jopa elävässä elämässä toteuttamiskelpoinen ja ehkä joku ihminen jossakin voisi ideaan tarttua. Loppua kohden tarina muuttui vähän sekavaksi. Ihan kuin olisi tullut kiire lopettaa.
Muuten sanoisin, että tällaisia kirjoja tuli luetuiksi nuorena, muttei enää oikein maita. Korkeintaan lomalukemiseksi saattaisin ottaa.

Minä uskon, että anteeksi antaminen on vielä arvokkaampaa juuri siksi, että se ei poista virheitämme. Ihminen pysyy tietoisena tuskasta jota hänelle on aiheutunut, mutta päättää siitä  huolimatta antaa anteeksi.

P.S. * Gumbo on pataruoka, joka on peräisin Lousianasta. Sen pääainekset ovat roux-rasvasuuruksella sakeutettu kanaliemi, liha tai äyriäiset ja Cajunkeittiön "pyhä kolminaisuus" eli paprika, varsiselleri ja sipuli. Cajunkeittiössä on vaikutetteita ranskalaisesta, espanjalaisesta ja afrikkalaisesta makumaailmasta sekä Amerikan intiaaneilta. (Wikipedia ja nettiresepti)

++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++
Tietoja kirjailijasta:
Lori asuu Michiganissa miehensä ja hemmotellun kissansa kanssa. Pitää juoksemisesta, matkustamisesta ja lukemisesta, vaikkakin kirjoittaminen on hänen todellinen intohimonsa. Kirjailija ohjeistaa sivuillaan tulevia kirjailijoita mm. näin:
Ei riitä, että haluat olla kirjailija. Sinun pitää rakastaa kirjoittamista niin paljon, että kykenet istumaan tuntikausia tietokoneen ääressä ja jaksat kirjoittaa tekstiäsi uudelleen ja uudelleen, ei vain kerran tai kaksi, vaan lukemattomia kertoja.
Kolmas kirja on työn alla.    (Spielmanin nettisivut)

************************************************
Aiemmin suomennettu teos:
Kymmenen unelmaani 2017 (esikoisromaani)
,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,
Näköjään anteeksi antaminen ja saaminen on nyt päivän teema, sillä tämän päivän (27.4.2018) Aamulehdessä oli aiheesta aukeama, jossa oli teologi ja kirjailija Anna-Liisa Valtavaaran haastattelu:
"Isoja asioita, kuten avioeroon johtaneita tekoja tai epäreiluja potkuja pyydetään anteeksi harvoin. Anteeksi voi antaa, vaikkei toinen olisi pyytänytkään. Anteeksi antaminen tekee ihmisestä vapaan, kun taakkaa ei tarvitse enää kantaa," sanoo teologi Valtavaara.

Jos aihe kiinnostaa, niin voi lukea Valtavaaran kirjat: Syyllinen olo - syyttä tai suotta? (ilm. 2014)
sekä Ainako anteeksi? (ilm. 2011)

Kommentit