Karin Erlandsson: Saarretut


211 s. ilmestynyt 2018,
2. itsenäinen osa Sara Kvist-sarjaan
ruotsinkielinen alkuteos Pojken
- käsikirjoituksesta suomentanut Laura Varjola
- kansi: Sanna Mander
Kustantamo S & S

- kirjaston kirja


Karin Erlandsson, synt. 1978/Uusikaarlepyy. 

Asuu Maarianhaminassa.
Kirjailija,  kulttuuritoimittaja Nya Åland-lehdessä.




Heidän talonsa ulkopuolella kaikki oli niin kuin ennenkin. Sisällä mikään ei ollut ennallaan...
...Isä nukkui koko ajan.Sohvalla, sängyssä, missä hyvänsä. Siitä viime kesän päivästä , kun poliisit olivat tulleet koputtamaan ovelle, niistä ensimmäisistä päivistä, kun hän oli vähän väliä kääntynyt sanoakseen äidille jotakin, ja hautajaisista, siitä lähtien Krister on näyttänyt uneliaalta.

Saarretut kertoo perheestä, jonka äiti on murhattu. Perheestä, joka yrittää jaksaa ja pärjätä arjesssa. Krister-isästä ei tunnu olevan apua, isä vain makoilee kotona eikä tee mitään.
- Hän ei voinut pakottaa isää nousemaan ja tekemään ruokaa, silittämään häntä poskesta tai auttamaan matikan läksyissä.

14-vuotias Kajsa yrittää hoitaa kotia parhaansa mukaan saamatta miesväestä apua.
- Kajsa kävi haudalla joka päivä...Hautakiven kultainen teksti oli peittynyt lumen alle, mutta Kajsa tiesi, mitä sinä luki. Hän oli itse valinnut kirjainten tyylin. Krister oli vain kääntänyt selkänsä, kun hän oli istunut sohvan reunalle näyttämään vaihtoehtoja.

Perheen ikävästä tilanteesta huolimatta Kajsa ei halua olla poissa koulusta, muttei myöskään tahdo setviä kotiasioitaan. Ympärillä olevat ihmiset ovat kuitenkin kovin kiinnostuneita Kajsan perheen tapahtumista, ja koulussakin supattavat ja tuijottavat. Välttääkseen keskustelemisen Kajsa keksii, että  esim. käsityötunneilla voi neuloa toooosi pitkän kaulaliinan, jotta voi muka laskea sen silmukoita koko ajan. ..
- Sinusta on tullut ihan kummallinen, et ole ollenkaan niin kuin ennen.
- "Oikein, nurin, oikein, nurin, oikein," jatkaa Kajsa ääneen laskemista.

18-vuotiasta Jonasta ei koulu kiinnosta, muttei myöskään halua tehdä kotona mitään. Poika vain sulkeutuu, kiukuttelee, paiskoo ovia tai murjottaa.
- Jonas makasi petaamattomalla sängyllä takki päällään ja tuijotti kattoa. Kajsa kumartui hänen ylleen niin että heidän katseensa kohtasivat.
- Älä vain makaa siinä. Meidän pitää jatkaa, vaikka äitiä ei olekaan.
- Teen mitä itse haluan, Jonas sanoi.
- Haluatko vain maata täällä? Sitäkö sinä haluat?
- Anna olla.
- Äiti ei haluaisi, että vain makaat täällä.

Sitten paikkakunnalle iskee kunnon  lumimyrsky, joka sotkee koko kaupungin. Ihmiset jäävät jumiin koteihinsa, sähköt katkeilevat, teitä ei ehditä aurata riittävän nopeasti ja lopulta kaupungin viidestä ulosmenotiestä neljä on poikki.

Paikallistoimitus on lähes ainoa paikka, jossa edes yritetään tehdä töitä, sillä onhan asukkaiden saatava lehtensä, oli sää millainen tahansa.  Myrskyn takia jutuntekomatkat eivät kuitenkaan onnistu, joten Sara Kvist ja muut paikallistoimituksen työntekijät kiertelevät kaupungilla repimässä juttuaiheita lumesta ja myrskystä.

Myrsky ei ota laantuakseen ja sää alkaa pikkuhiljaa kiristää kaupunkilaisten hermoja.
Jonas kuluttaa aikaansa tutkimalla perhevalokuvia ja kun alkaa laittaa laatikkoa takaisin hyllyyn, tulee ongelma. Laatikko ei millään mene paikoilleen, sillä hyllyn takaosassa on jotain tukkeena.
- Jonas ojensi kätensä ja tunnusteli, sinne oli varmaankin pudonnut valokuvakansio. Hän sai sormillaan otteen ja veti esineen näkyviin.
Se ei ollut kansio...

Mitä Jonas löysi ja kuinka löydön sisältö vaikuttaa tarinaan? Ja miten lehden toimitus liittyy asiaan?

Olen lukenut myös ensimmäisen osan Kuolonkielot, josta pidin enemmän, vaikka kaipasin lisää tapahtumia. Valitettavasti minulla ei ole Kuolonkieloista mitään muistijälkeä. Senpä vuoksi olin alussa hieman pihalla henkilöiden kanssa. Kaipasin lyhyttä kertausta, paitsi itse henkilöistä niin myös henkilöiden ominaisuuksista. Jotenkin ajattelin Kuolinkielojen perusteella, että Sara Kvist olisi päähenkilö ja hänen ympärillään olisi nyt enemmän tapahtumia.
Kiinnostavin henkilö tässä kirjassa on pikkuvanhan oloinen nuori Kajsa, mutta onko hän aito? Toimiiko ja ajatteleeko 14-vuotias jo näin kypsästi? Ehkä, ehkä ei.
"Päätapahtumakin" jotenkin tupsahti eteen, vaikka jotain olikin aavistettavissa.
Kaikkiaan tarina jäi jotenkin ohueksi, vaikka päähenkilöihin kohtalaisesti paneuduttiinkin. Silti kirjan luettuani jäin ihmettelemään muutamaa asiaa. Kirjassa on mm. yksi juonihaara, joka jää totaalisen irralliseksi. Kertojia on useita, joka elävöittää tekstiä. Sanoisin tätä psykologiseksi trilleriksi.


P.S.
Karin Erlandsson kirjoittaa mieluiten töissä, keittiönpöydän äärellä. sängyssä tai Viking Linella. Karin paljastaa S&S:n sivuilla myös asian, jota Google ei hänestä tiedä: Kirjailija ei osaa avata muovipusseja. Aviomies joutuu avaamaan hedelmäpussit Karinin puolesta.

******************************
Aiemmat teokset: Minkkitarha 2014,  Kuolonkielot 2016 (paikallislehden toimittaja Sara Kvististä kertovan sarjan 1.osa). Lasten- ja nuortenkirja Helmenkalastaja (2017) on saanut vuoden 2018 Runeberg Junior -palkinnon.
Olen lukenut myös Helmenkalastajan, joka oli tosi viehättävä kirja.

Kommentit