270 s. ilm. 2018
- kansi:Piia Aho
Otava
- kirjaston kirja
Eeva Rohas, synt. 1982 / Helsinki
Asuu Jyväskylässä.
Kirjailija, filosofian tohtori ja luovan kirjoittamisen ohjaaja. Rohas on myös näytellyt Tikkurilan teatterissa ja Jyväskylän ylioppilasteatterissa.
Prologi
Olen Eeva ja alkoholisti ja avaan tämän suljetun toipumispalaverin. Meillä on tänään ryhmässä tulokas, joten luen ensimmäisen askeleen. Sitä ennen kuunnellaan päivän teksti, joka kertoo elämän jälleenrakentamisesta. Se menee näin...
Kirja kertoo avioerosta, raastavista ihmissuhteista, mustasukkaisuudesta, toivosta ja alkoholismista toipumisesta sekä ajasta Unkarin Drebrecenissä viisi vuotta aiemmin. Sekä kirjojen kääntämisestä ja Liisasta, joka myös on kääntäjä. Eikä pidä unohtaa Raivoa.
Tuuli on eronnut kääntäjä, joka ei oikein jaksa - mitään. Ei edes koota uutta sänkyä, puhumattakaan että laittaisi tyttärelleen ruokaa.
- Nyt en enää leiki. Mahassa tuntuu ontolta, mutta äiti ei muista laittaa ruokaa. Äiti makaa vieläkin lattialla...
... Jugurttipurkin vaaleanpunaisen pinnan päällä on kirkasta nestettä ja samettia, harmaata samettia, ja yksi musta piste niin kuin pikkuruisen jyrsijän silmä. Sitä ei tee mieli lipasta, vaikka on nälkä.
Tuulin pikkutyttö Luna odottaa kovasti syntymäpäiviään, laskee päiviä. Tyttö on neuvokas 4-vuotias, jolla on omat tapansa selviytyä kun äidistä ei oikein ole auttajaksi. Luna mm. kertoo:
- Huomenna yöllä minä heräsin kovaan kolinaan. Huusin äitiä mutta äiti ei vastannut. Sitten menin kohti valoa ja näin äidin. Se istui lattialla kirjojen keskellä.
Äiti ei puhunut mitään eikä kuullut mitään. Piti mennä ihan viereen ja sanoa uudestaan: äiti. Vasta silloin äiti kuuli ja kun se kuuli, se jo heti huusi: mitä! Se väitti, ettei karjunut, mutta kyllä minä kuulin että se oli huutamista.
Ilja on Tuulin ex-mies, joka haluaisi perheensä takaisin. Ilja käy Lunan takia Tuulin luona.
- Hyvä kuitenkin kun viimeinkin tulit, äiti sanoo ja sitten isä ja äiti katsoo toisiaan ja äiti sanoo: näytät hyvältä...
Vieläkin ne katsoo toisiaan. Isä sivelee sormillaan huuliaan ja äiti on kokonaan punainen.
Elena on Iljan tukihenkilö.
- Ilja oli huonossa kunnossa. Se ei pystynyt istumaan aloillaan vaan kulki edestakaisin keittiönpöydän ja tiskialtaan väliä. Sen suuta kuivasi niin, ja se puhui sen lapsesta ja vaimosta.
Elena on vanhempiensa kotona puhunut itsensä pussiin, antanut ymmärtää, että opiskelee yliopistossa johtamista ja filosofiaa, teologiaa ja sukupuolentutkimusta. Todellisuudessa Elena on sokean koulutytön, Pilvin, avustaja. Ja toipuva alkoholisti.
- Mietin kaikkea, sitä tyttöäkin, jonka avustajana olen ollut elokuusta lähtien. Sillä on usein päällään sellainen pieneksi jäänyt trikoopaita, jossa on rinnan kohdalla hevosen pää, ja hiuksissa rusettipinni. Kysyin siltä kerran että valitseeko se itse sen vaatteet tai miten sen tukka laitetaan. Se sanoi valitsevansa.
Liisaan Tuuli tutustui Unkarissa, mutta heidän välejään hiertää "taistelu" samoista töistä, eli käännettävistä kirjoista.
- Mietin että haluat ehkä selittää, miksi sinäkin olit ruvennut tekemään näytekäännöstä siitä kirjasta...
...Anteeksi, Tuuli oli sanonut vaimealla äänellä. Varmaankin sinusta tuntuu, että varastin sen sinulta...
Lisäksi on Raivo, joka syö sydäntä ja kieltä.
Kertojina ovat Tuuli ja Elena sekä Luna, jonka osuuksista pidin ehdottomasti eniten. Luna puhuu, toimii ja ajattelee ehkä vähän liian aikuismaisesti, mutta pidin kirjoitustavasta, jolla Rohas on pannut Lunan kertomaan.
Miksi äiti itkee?
- Silitän äidin selkää pitkin vedoin niin kuin kissaa silitetään mutta äiti ei kehrää eikä hiljene.
Tuntuu kuin äiti ei huomaisi minua. Se pelottaa ja möyrintä vatsassa kasvaa koko ajan suuremmaksi. Itken vähän, mutta sitten tulee mieleen, ettei se kannata jos kukaan ei näe.
Muita Rohaksen kirjoja en ole lukenut, mutta ainakin tämä oli kelpo kotimainen teos.
Kantaako äänesi pilviin asti,
kutsutko rankkasateen virtaamaan ylitsesi?
Sinkoatko sinä salamoita,
sanovatko ne sinulle: " Tässä olen,käske"?
Not 1, not I, but the wind that blows through me...
P.S. Tässä kirjassa ei ole yhtään perhosta, ei kannessa eikä tekstissä. Viime aikoina lukemissani kirjoissa on ollut aika monta.
***************************************
Aikaisemmin ilmestyneet teokset:
Keltaiset tyypit, 2010 - Syvä pää 2012
Kommentit
Lähetä kommentti