Katarina Wennstam: Hämärän tyttö, 4. osa sarjaan Sundin & Lugn


460 s. suom. ilm. 2018
Skymningsflicka, 2015
- suomennos: Anja Meripirtti
- kansi: Timo Numminen
Otava
- kirjaston kirja

Sarjan aiemmat  osat: Petturi, Kivisydän ja Varjot

Katarina Wennstam, synt.1973, asuu Nackassa
kirjailija, toimittaja, luennoitsija





I will tell your story if you die.
I will tell your story and keep you alive.
             (Some Die Young, Laleh)

Asuntojen välisen aivan liian ohuen seinän läpi hän kuulee naisen ulinan. Se nousee ja laskee ja kuulostaa siltä kuin ääni purkautuisi syvältä kehosta...
...Ääni seinän toisella puolella voimistuu taas ja laskee sitten. Eihän hän edes laula, Per ajattelee. Hän vain ulvoo musiikin mukana. Ihan kuin jokin saakelin ihmissusi, joka valvoo yöt ja läpeensä.
     Viime kerrasta on viisi päivää, ja kun on hiljaista,he nukkuvat tässä asunnossa kuin lampaat...

Ulina jatkuu kunnes hermostunut naapuri päättää puuttua asiaan. Metelöivä nainen asuu samassa kerrostalossa kuin rikoskomisario Charlotta Lugn, joka herää käytävän mölyyn ja lähtee selvittämään mitä talossa oikein tapahtuu.
Kuka on tämä yökaudet metelöivä nainen? Miksi hän ulisee?

Nackan lukiossa rehtori Kristina Lundberg lukee sähköpostejaan:
...rehtori säpsähtää kun avaa meilin. Hän näkee lähikuvan petoeläimen kasvoista, ammottavan kidan, jossa on likaiset, verentahrimat hampaat...
- Kristiina vierittää palkkia alaspäin ja löytää kuvan alapuolelta tekstin. Kun hän lukee sen, tuntuu kuin aika pysähtyisi...
- Sitten rehtori tarttuu puhelimeen. Vapisevin sormin hän näppäilee numeron 112.
Mitä meilissä lukee?

Sairaslomalla oleva Christina joutuu puuttumaan kerrostaloepisodiin ja pyytää avukseen asianajaja Shirin Sundinin, jonka kanssa on ennenkin työskennellyt.

Dekkari kertoo nuorten julmasta maailmasta, kiusattuna olemisesta, erakoitumisesta.
Sarjan neljäs osa jatkuu Wennstamin tutulla tyylillä olematta sen parempi tai huonompi kuin edelliset osat. Tarina ei ole uusi, eikä sen totetustapakaan, mutta silti mielestäni ihan hyvä dekkari, vaikka ihan pikkuisen olisin tiivistänyt loppupuolella. Jos nyt oikein muistan edellisistä osista, niin niissä taisi olla päähenkilöiden yksityiselämän kuvausta enemmän kuin tässä.  Hyvä tai huono juttu, makuasia. Wennstamin tapa lopettaa kirja vaihtelee, joskus on yllätyksestöntä, joskus tarina jää osin auki ja toisinaan yllätetään. Mikä versio on nyt? Se selviää lukemalla.

Sundin & Lugn -sarjaa edeltävä 3-osainen Madeleine Edwards-sarja  (Tahra, Turman lintu, Alfauros) oli mielestäni hituisen parempi.

P.S. Yksi iso miinus tulee kuitenkin tässä:
"Oletko lukenut tämän?" hän kysyy sen sijaan ja näyttää kirjaa kädessään. Hän taittaa sivun koirankorvalle ja sulkee kirjan.
Sivun taittaja on asianajaja Sundin, joka ei edes lue omaa kirjaansa!
(Ehkä Wennstam itsekin taittaa kirjan sivut?)


Kommentit