Eppu Nuotio & Pirkko Soininen: Sakset tyynyn alla 2.osa


302 s. ilmestynyt 2018
Salome Virta-sarjan 2. osa
kansi: Sanna-Reeta Meilahti
Bazar Kustannus Oy
- kirjaston kirja

Eppu Nuotio, synt. 1962 ja
asuu nykyään Berliinissä.
Kirjailija, näyttelijä, suomentaja ja ohjaaja.
Kirjoittanut n. 70 kirjaa, mm. paljon lastenkirjoja sekä suositun 6-osaisen  Pii Marin -dekkarisarjan.

Pirkko Soininen, synt. 1969, asuu Turussa
kirjailija ja toimittaja


Maalauksessa on nainen, joka katselee itsetietoisen levollisesti suoraan taiteilijaan. Hän on pukeutunut vanhanaikaisesti, ehkä 1930- tai -40 -luvun tyyliin. Toisessa kädessä on tupakka, toinen lepää käsinojalla. Vaikka kuva on epäselvä, naisen katse vangitsee Salomen huomion.

Tämä on taidedekkari, joten pääosassa on tietysti taulu. Sen on maalannut Fredrik William Elwell vuonna 1942 ja maalauksen nimi on Girl with a Cigarette.
Tekijänoikeuksien takia en laita tänne kuvaa, vaikkei blogini kaupallinen olekaan, mutta taulun voi halutessaan googlettaa: Girl with a Cigarette Elwell. Kirjan sisäliepeessä on myös maalauksen kuva,

Berliinissä asuva dokumenttiohjaaja Salome Virta on baarireissullaan tavannut miehen, Jaanin, joka poislähtiessään kertoo:
Antwerpenissä murhattiin alkusyksyllä joku mies. Hänen rintaansa oli isketty sakset ja kuva yhden englantilaisen taiteilijan maalauksesta.

Uhri on 90-vuotias mies, jolla ei tuntuisi olevan riitoja kenenkään kanssa tai rikollisia yhteyksiä.
Enempää ei tarvita, kun Salome Virtaa alkaa aihe kiinnostaa, miksi on käytetty juuri tätä kuvaa ja kuka on maalauksen nainen.

Kirjassa on kaksi aikajanaa (nykyisyys ja 1940-luku) sekä kolme kertojaa, joista yksi on Salome ja toinen on Arvo Joenmaa, joka on käymässä Italian Lago di  Maggioressa. Eläkkeellä oleva taiteentuntija Arvo on lähtenyt Suomesta tervehtimään entistä taloudenhoitajaansa Irma Suolahtea ja tämän rakastettua Salvatorea, kelloseppää.
Mukana kuvioissa on myös Arvon varakas aikamiespoika Tuomas, joka on aiemmin myynyt firmansa ja nyt on perustamassa Berliiniin galleriaa, johon haluaisi Salomen töihin.
Salome, Arvo ja Tuomas ovaat kohdanneet jo sarjan ensimmäisessä osassa ja heidän tiensä kohtaavat tässäkin kirjassa.
Kolmas kertoja on Margot de Smet, joka kirjoittaa kirjeitä sulhaselleen, joka on paennut vihollista  maan alle. Kirjeet on päivätty vuosina 1941-1946, ja tulevat ensin Antwerpenistä päätyen Wieniin.

Dekkari, joka pohjautuu maalaukseen on hyvä idea, etenkin kun taulu on oikeasti olemassa ja maalaukseen liittyvät asiat ovat faktaa, maalari, malli jne. Voin vain kuvitella kuinka mielenkiintoista kirjailijoilla on ollut heidän valitessaan kirjansa taulua. Olisi hauska tietää kuinka vaikea prosessi se oikean maalauksen valiseminen on ollut vai onko heti kolahtanut.
En tiedä kirjailijoiden työjakoa, mutta oli mikä oli, niin hyvin pelasivat yhteen. Teksti on hyvää, samoin kuin tarinan kuljetus, eri kertojat ja aikajanat. Parasta antia olivat mielestäni 1940-luvun tarinat, vaikkakin jotain kohtia olisi voinut syventää. Tässäkin kirjassa säntäillään jonkin verran paikasta toiseen ja se alkaa jossain vaiheessa ärsyttää. Etenkin kun juuri edellisessä lukemassani kirjassa ravattin koko ajan. Minua häiritsi myös Salomen sählääminen, asioiden unohtaminen ja eri tilanteissa ns. pelisilmän puute. Ei hahmon tarvitse olla täydellinen, mutta kohtuus kaikessa. Myös rikoksien motiiveihin olisi voinut paneutua enemmän.
Kaiken kaikkiaan oli luettava kirja, jossa plussaa oli enemmän kuin miinusta. Ja, minusta parempi kuin ensimmäinen osa.

Salome Virta -taidedekkarisarjan ensimmäinen osa on Nainen parvekkeella, joka on myös kirjan taulun nimi.  Albert Edelfelt on  maalannut taulun v. 1884 Pariisissa ja mallina oli 21-vuotias ammattimalli.

P.S. Opuksen sivulla 91 mainittu erikoinen Salomen ihmettelemä olutlasi on perinteinen Pauwel Kwak -olutlasi.
- Tarina kertoo, että sen niminen majatalonpitäjä keksi lasin 1800-luvun alussa. Postivaunujen kuljettajat pysähtyivät päivittäin hänen majatalonsa luona, mutta eivät saaneet sääntöjen mukaan nousta vaunuista. Hänen  piti siis viedä olut postimiehille vaunuihin, jotta he saisivat janonsa sammutetuksi. Oudon muotoisen lasin saattoi ripustaa postivaunuihin.

Luin jostain netin syövereistä (josta kuvakin), että kyseisen lasin voisi nettikaupasta ostaa 27 eurolla. Aika hauska lasi muuten!



Kommentit