Jonas T. Bengtsson: Sus - dekkari


199 s, suom.ilm. 2018
Alkuteos: Sus, 2017
- suomennos: Päivi Kivelä
- kansi: Tuomo Parikka
Like Kustannus Oy
- kirjaston kirja

Jonas T. Bengtsson, synt 1976, asuu Kööpenhaminassa
kirjailija, joka on tunnettu rosoisesta kirjoitustavastaan







Sus jää istumaan sohvalle ja miettii, käärisikö jointin. Oikeastaan hän on päättänyt ettei enää polta aamuisin, mutta ei hänellä sentään joka päivä käy poliiseja kylässä. 
Ei, hän ei polta nyt.
Hänen täytyy pysyä lujana, jointin saa kääriä vasta kun päivän työ on tehty. Päivän testi. Se on hänen työnsä.

Tämä dekkarinen (vain 199 sivua) kertoo 19-vuotiaasta Susista, joka iästään huolimatta näyttää 12-vuotiaalta. Painoakin on vain 42 kiloa. Yksin asuva Sus ole saanut hyviä eväitä elämään ja perhekin on hajonnut. Äiti kuollut, veli sairaalassa ja isä vankilassa. Jotenkin pitäisi pärjätä kovassa maailmassa, mutta pystyykö Sus siihen.

Sus haastaa itseään monin eri tavoin, mm. tekemällä kipurajatestejä, hankkiutumalla pelottaviin tilanteisiin tai varastamalla kaupasta, mutta vain rauhalliseen aikaan.
- Varastaminen sujuisi paljon helpommin kun kauppakeskus on täynnä väkeä eivätkä vartijat ehdi muuta kuin pitää silmällä narkkareita, ja metelöiviä maahanmuuttajapoikia ja myyjillä on kiire myydä maljakoita ja keittiöveitsiä. Nyt se on vaikeaa. Mutta sen takiahan se onkin testi.
Kaikki testit tähtäävät siihen suurimpaan haasteeseen, kostoon ja sen myötä tappamiseen.

Sus on laiha reppana, joka punnitsee itsensä joka päivä ja juo kermaa suoraan tölkistä niin paljon kuin pystyy. Sus tarvitsee myös päivittäisen hasisannoksensa, jota varten tarvitsee tietysti rahaa. Rahaa, mistä sitä saisi?

- Sus hioo veitsiään. Hän rakastaaa veitsiään. Usein hän ottaa ne esiin ja katselee niitä. Ne ovat aseita, jotka haluavat painua lihaan, erottaa, viiltää, tappaa. Työkaluja, joilla on tarkoitus. Niiden katselusta tulee vallan tunne. Veitset pidentävät hänen käsivarsiaan, korvaavat puuttuvaa pituutta ja painoa.
Susin aikomus on tappaa, mutta kenet ja milloin?

Bengtsson kuvaa hyvin laitapuolen ja osattomien maailmaa ja vaikka Sus ei ole mikään kiltti tyttö, niin kaiken takaa kajastaa liikaa kokenut ja nähnyt nuori tyttö, jolle toivoisi käyvän elämässä hyvin. Bengtssonin rosoinen tapa kirjoittaa sopii hyvin tämän tyyliseen tarinaan.
En osaa sijoittaa kirjaa suoraan mihinkään genreen, mutta ehkä eräänlainen dekkari olisi aika lähellä.
Pieni sivumäärä, isohko tarina. Tarina tytöstä, jonka nimi on Sus.

P.S. Pientä huumorinpoikastakin kirjasta löytyy.
Sus menee kirjastoon. Huoneen keskellä pöytien ääresssä istuvat eläkeläiset puurtamassa päivittäistä lehdenluku-urakkaa. Sus ei ymmärrä heitä. Mitä järkeä on seurata uutisia jos kuitenkin kohta kuolee? 



Kommentit

Lähetä kommentti