Jill Santopolo: Valo jonka kadotimme

Jill Santopolo:
Valo jonka kadotimme
335 s. ilm. suom. 2018
The Light We Lost, 2017
suomennos: Inka Parpola
Kustannusosakeyhtiö Otava
- kirjaston kirja

Jill Santopolo on yhdysvaltalainen kirjailija, joka on kirjoittanut kolme lasten- ja nuortenkirjasarjaa.
Työskentelee toimituksellisena johtajana Philomel Booksissa.




Kirja on lähinnä Lucyn ja Gaben rakkaustarina. Kestääkö heidän rakkautensa vai viekö maailma heidät erilleen.

Kirjassa ei ole monimutkaisia juonikuvioita, vain nuorten ihmisten elämää ja pohdintoja rakkaudesta, sen menettämisestä ja valintojen tekemisestä. Tarina on kirjoitettu sinä- muodossa.

Oli vaatejuttuja:
...olin pukeutunut bikineihin - suosikkini sinä kesänä oli punainen bandeau-malli - sekä lyhyisiin farkkushortseihin.

Ja salaisuuksia:
On niin monenlaisia salaisuuksia. Suloisia salaisuuksia, joista haluaa nautiskella kuin karamelleista. Kranaattisalaisuuksia, joilla on potentiaalia räjäyttää maailma ja jännittäviä salaisuuksia, jotka ovat sitä hauskempia mitä useammalle ne kertoo.

Romanssi = tuli:
Jotkin suhteet tuntuvat metsäpalolta - ne ovat väkeviä ja vastustamattomia ja uljaita ja vaarallisia ja ne voivat polttaa elävältä ennen kuin edes tajuaa, että on joutunut niiden kynsiin. Toiset suhteet ovat takkatulia - ne ovat vakaita ja pysyviä ja mukavia ja ravitsevia.

Hauska idea, veivilista, jossa tehdään itselle lista mitä haluaa tehdä ennen kuin heittää veivinsä eli kuolee.
1. Aja segwaylla
2. Juokse maraton
3. Saarihyppele Kreikassa 
4. Opettele laitesukeltamaan
5. Käy risteilyllä
jne jne

Pohdintoja, joissa ei itselleni ollut mitään uutta:
Niin moni hetki voi osoittautua ihmiselämässä käännekohdaksi. Joskus kyse on tietoisesta päätöksestä. Joskus asioiden kulkuun saattaa vaikuttaa maailmankaikkeus, kohtalo, jumala, suurempi voima, miksi sitä haluaakin kutsua.

Kirja on kyllä hyvin kirjoitettu, ja sitä on hehkutettu ja suositeltu minullekin kirjakaupassa. Tunnustan, etten ymmärrä kirjan suosiota, sillä olen lukenut  vahvempia tulkintoja rakkauden eri vaiheista. Kirjan liepeessä kehoitetaan varaamaan nenäliinoja viereen, mutta minä ainakaan en tarvinnut.
Arvasin myös miten kirja tulee loppumaan.
Vedin kirjasta sen johtopäätöksen, että tämä on yksi niitä kirjoja, joissa lukukokemukseen vaikuttavat lukijan omat elämänvaiheet ja ikä. Itselleni en saanut tästä kirja mitään uutta tai ihmeellistä, mutta voin silti kuvitella, että moni saa.

P.S. Tämän kirjan luvuissa käytetään roomalaisia  numeroita, mutta en ole ennen nähnyt, että arabialaiset numeromme 1, 2, 3, 4 ja 5 kirjoitetaan roomalaisin numeroin näin: i, ii, iii, iv ja v!

Kommentit

  1. Mie niin tykkäsin, sain joulupukilta ja luin heti joulupäivänä.
    Oli hyvinkin erilainen kirja kuin aiemmin lukemani. Pidän haasteista ja siksi varmaan ihastuin tähänkin.
    Tuo veivilista on tosi mainio ajatusleikki.
    Pitääpä oikeesti miettiä mitä siihen laittaisin.
    1. Kävisin Islannissa kuumassa lähteessä
    2. Kirjoittaisin dekkarin ” Murha keittiössä ”
    3. Veisin lastenlapset maailman ymräri matkalle.
    4. Tekisin upea 5 ruokalajin illallisen läheisilleni.
    5. Ottaisin tatskan.
    Näitä mietteitä tällä kertaa.
    Kirja lähti kiertoon nyt tyttärelleni ja sitten se kiertää Seattlen suomalaisessa kirjailijapiirissä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti