Gael Faye: Pienen pieni maa


Gael Faye: Pienen pieni maa
217 s. suom. ilm. 2018, esikoisteos
Petit pays, 2016
suomennos: Einari Aaltonen
kansi: Colin Bootman
Like Kustannus Oy
- kirjaston kirja

Gael Faye, synt. 1982
ranskalais-burundilainen kirjailija ja muusikko, joka perheineen pakeni Ranskaan Burundin väkivaltaisuuksia




Pienen pieni maa kertoo pikkupojasta kahden maailman välissä. Lapsuus saa julman lopun kun naapurimaan Ruandan verilöyly hajoittaa perheen. Gabriel asuu perheessä, johon kuulu kolme vuotta nuorempi sisko Ana, ruandalainen äiti Yvonne ja ranskalainen isä Michel, joka on aikoinaan sattumalta  päätynyt Afrikkaan suorittamaan siviilipalvelustaan. Lisäksi perheessä on palvelijoita.

Gabriel eli Gaby elää pikkupojan normaalin huoletonta elämää kotikaupungissaan Bujumburassa (Burungin pääkaupunki). Gaby pitää jäätelöstä, uimisesta, koulusta kavereiden takia ja haluaa isona tulla mekaanikoksi. Vapaa-aika kuluu poikaporukassa leikkien, videoita katsellen ja välillä pienessä pahanteossa mangoja varastellen.
Pikkubussinromussa me keskustelimme, hassuttelimme, poltimme salaa Supermatch-savukkeita ja katselimme Armandin eriskummallisia temppuja.

Kun Gaby täyttää 8 vuotta alkaa Ruandassa sota. Elämä muuttuu, eikä Gaby oikein ymmärrä mitä on tapahtumassa.
Gino (Gabyn kaveri)  hoki, että olimme pelkkiä pakolaisia ja että meidän kuului palata kotiin, Ruandaan. 
Kotiin? Minun kotini oli täällä. Olin toki ruandalaisen jälkeläinen, mutta elämäni oli Burundissa: ranskalainen koulu, Kinanira (kotikaupunginosa) ja kotikuja olivat minun maailmani. En tiennyt mistään muusta.

Kirja on kirjoitettu minä-muodossa, jossa Gaby on kertoja. Hyvin kirjoitettua tekstiä, eikä sodan julmuuksia ole kuvattu julmasti, jota ennalta pelkäsin. Sota yltyy ja pieni poika joutuu näkemään ja kokemaan ikäviä asioita. Mukaviakin kokemuksia on kun  Gaby esim. tutustuu naapuriinsa rouva Economopoulosiin, jolla on paljon kirjoja.
- Oletteko lukenut kaikki nämä kirjat?....
- Kirja voi muuttaa sinua ja elämääsi. Kuin salamanisku. Eikä koskaan voi tietää, milloin jokin kirja kolahtaa oikein kunnolla. Kirjoihin täytyy suhtautua kunnioituksella, ne ovat nukkuvia haltioita.

Hyvin sanottu, eikö? Kirjan vähäisestä sivumäärästä huolimatta tuntuu, että oleellinen on saatu tarinaan mukaan. En kaivannut mitään lisää. Tarina on surullisen kaunis. Pidin.

P.S. Burundi on pieni tasavalta Itä-Afrikassa. Rajanaapureita ovat Ruanda, Tansania ja Kongon demokraattinen tasavalta. Twat, tutsit ja hutut ovat asuneet maassa siitä lähtien kun valtio muodostui viisi vuosisataa sitten. 1960-luvulta alkaen hutuilla ja tutseilla on ollut kärhämöintejä, joissa on kuollut satoja tuhansia ihmisiä.
Burundin lippu otettiin käyttöön 1967. Lipun vihreä väri symboloi toivoa, valkoinen puhtautta ja punainen itsenäisyyskamppailua. Kolme tähteä edustaa Burundin kolmea suurinta etnistä ryhmää: hutuja, tutseja ja twaa-kääpiökansaa.




Kommentit

  1. Tämän kirjan minäkin haluan lukea! Minua kiinnostavat tuollaiset tuntemattomat maat, erityisesti kolmannen maailman maat, ja kaikenlaiset ihmiskohtalot.

    VastaaPoista
  2. Kannattaa lukea. Rankka, mutta hyvä kirja.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti